Kuorossa kukaan ei ole yksin
Cassiopeia-sekakuoroa on kiittäminen siitä, että Olli Anttila tutustui heti ensimmäisenä opiskelusyksynä isoon joukkoon uusia ihmisiä.
”Tunsin Oulusta ehkä kaksi ihmistä muuttaessani tänne. Cassiopeiassa tutustuin nopeasti monen ikäisiin ihmisiin yli tiedekuntarajojen”, Anttila muistelee.
Siilinjärveltä kotoisin olevan Anttilan isä on ollut innokas kuorolaulaja ja hän on yrittänyt innostaa poikaansakin mukaan harrastukseen.
”Kaveri sai houkuteltua minut mukaan Cassiopeiaan. Vaakakupissa painoi se, että kuorossa on suunnilleen oman ikäistä porukkaa. Se on antanut musiikillisesti todella paljon”, Anttila sanoo.
Cassiopeiaan voi Anttilan mukaan hakeutua mukaan vaikka ei olisi aiempaa kuorolaulutaustaa. Koelaulut pidetään aina lukuvuoden alussa.
Pianoa ja oboeta soittanut Anttila oli harrastanut laulamista, mutta ei koskaan kuorossa.
”Stemmalaulaminen oli minulle kokonaan uutta. Kuorossa on se hyvä puoli, että kukaan ei ole siellä yksinään. Voi tukeutua kokeneempiin laulajiin ja oppia siinä mukana. Jos vaikka sanat unohtuvat tai tippuu välillä nuotilta, ei se ole mikään ongelma. Itsekin tukeuduin alkuun paljon kuoron konkareihin”, Anttila rohkaisee.
Taiteellista tavoitteellisuutta
Cassiopeiassa Anttilaa viehättää kuoron tavoitteellisuus.
”Esiintymisiä on säännöllisesti ja ne ovat tärkeä osa kuorotoimintaa. Ilman tavoitteellista harjoittelua kuoroharrastus olisi ehkä enemmän sellaista lauleskelua. Viimeisin iso esiintyminen oli kuoron 40-vuotisjuhlassa. Toisinaan teemme myös neljän tai kahdeksan laulajan keikkoja.”
Kuoron kanssa pääsee myös erilaisiin tapahtumiin, joista yksi mieleenpainuvimmista on ollut Nordic Student Singers Summit, joka järjestettiin Oulussa vuonna 2017. Siinä oli mukana noin tuhat kuorolaista.
”Seuraavaksi sama tapahtuma järjestetään Norjassa ja olemme menossa sinne.”
Menestystäkin on tullut, sillä Cassiopeia sai kaksi kultaleimaa Tampereen sävel -kuorokatselmuksessa kesäkuussa 2019.
Kuoron harjoitukset ovat pääsääntöisesti kerran viikossa, kaksi ja puoli tuntia kerrallaan.
”Sitoutumista tietysti toivotaan, mutta ei se ole mikään maailmanloppu, jos joskus ei pääse treeneihin.”
Viidenkymmenen euron vuosimaksu sopii sekin hyvin opiskelijan kukkarolle.
Sosiaalisuus on parasta musiikissa
Anttila on kotiutunut Ouluun hyvin.
”Musiikki- tai keikkakaupunkina Oulu on hyvä. Käyn toisinaan kuuntelemassa elävää musiikkia. Tykkään kuunnella kaikkea popmusasta jatsiin ja olen käynyt myös Oulun sinfoniaorkesterin konsertissa.”
Anttila on nyt valmistunut musiikin opettajaksi ja työskentelee Oulun seudulla.
”Opiskelu oli monipuolista ja mukavan käytännönläheistä. Esimerkiksi kansanmusiikkia opiskelimme itse soittamalla. Siinä samalla tuli opittua teoriapuolta.”
Koulumaailmaan Anttila pääsi kurkistamaan jo harjoittelujen myötä.
”Musiikin opetus on jonkin verran muuttunut viime vuosina. Tablettien avulla pystytään saamaan vaikkapa pianon koskettimet jokaisen oppilaan eteen, kun ennen luokassa oli vain yksi piano, josta sointuja pystyi näyttämään. Oppilaat pääsevät myös itse luomaan kappaleita ja säveltämään tableteilla, mikä on ihan mahtavaa.”
Tabletilla voidaan muodostaa vaikka kokonainen bändi.
”Sosiaalisuus on parasta musiikissa. Siinä se kuoronkin viehätys piilee.”
Bändisoitto on lähellä Anttilan sydäntä. Taitavaa pianistia pyydetään tämän tästä mukaan milloin mihinkin kokoonpanoon. Kuoroharrastustakaan ei tarvitse lopettaa valmistuessa, sillä Cassiopeiassa saa jatkaa opintojen jälkeenkin.
Tämä juttu on #UniOulu-lehden sisältöä.