Liikunnan ja liikuntakasvatuksen riemua Tansaniassa

Matkan valmisteluihin kuului yhteistyön ja vierailujen järjestäminen Dar es salaamin yliopistolle, Sansibarin yliopistolle sekä Suomen Dar es salaamin Suurlähetystöön. Iso osa matkavalmisteluja oli lahjoitusten hankkiminen tansanialaisille kouluille. Saimme mukaamme yhteensä noin 150 kiloa tennispalloja, frisbeekiekkoja, hyppynaruja ja muita välineitä. Maikkulan koulun oppilaat lahjoittivat matkaamme Taksvärkki-keräyksen tuotoilla hankittuja välineitä, joita veimme alakoululaisten käyttöön Mtwaran alueella. Välineiden käyttöä harjoittelimme Tansaniassa yhdessä work shopeissa, joiden jälkeen välineet jaettiin osallistuvien koulujen liikunnan opetuksesta vastaaville opettajille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Yhteistyökumppaniksi jo hyvin alkuvaiheessa valikoitui Liikunnan Kehitysyhteistyö ry. LiiKe on toteuttanut liikunnallisia kehitysyhteistyöhankkeita vahvalla otteella jo vuodesta 2001. Tärkeä toiminta-alue jo pitkään LiiKe:llä on ollut Etelä-Tansaniassa Mtwarassa, minne myös meidän matkamme suuntasi. Mtwarassa meitä odotti LiiKe:n yhteistyöjärjestö Sports Development Aid, jonka henkilökunta on tehnyt liikunta- ja terveyskasvatusta seudulla jo pitkään. Nykyisin SDA toimii yhteistyössä 223 yläkoulun kanssa.

Tutkimukset osoittavat, että tiedolliset taidot kehittyvät yhdessä motoristen taitojen kanssa. Liikunnan on havaittu vaikuttavan myönteisesti lasten koulumenestykseen. Fyysisen aktiivisuuden ja liikunnallisuuden on havaittu edistävän myös lasten tiedollisia toimintoja, kuten muistia, tarkkaavaisuutta sekä tiedonkäsittely- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Samoja havaintoja on tehnyt LiiKe Mtwaran seudulla toimintavuosiensa aikana. Vuonna 1998 vain 10.1% Mtwaran oppilaista läpäisi alakoulun kansalliset kokeet. Mtwara oli kansallisella tasolla viimeisellä sijalla 23 alueen joukossa. Vuonna 2001 LiiKe ry ja Sports Development Aid aloittivat Education through Sports -projektin 580 alakoulussa Mtwaran alueella. Projektin päättyessä vuonna 2008 oli Mtwara kivunnut kolmanneksi kansallisella tasolla. Parhaat tuloksen seudulla saatiin vuonna 2007, kun 73% oppilaista läpäisi kansalliset kokeet. Evaluointien mukaan suurin syy suoritusten paranemiseen oli liikuntatuntien lisääminen opetukseen, urheilukenttien ylläpito, liikunnanopettajien kouluttaminen, liikuntavälineiden hankkiminen sekä oppilaiden ja opettajien motivoiminen liikkumiseen oppituntien aikana.

Liikunnan terveysvaikutusten ja myös tiedollisten toimintojen paranemisen hyötyarvoihin kiinnittyvien tosiasioiden ohella halusimme work shopeissa korostaa liikunnan, pelaamisen, tanssin ja leikin itseisarvoista ulottuvuutta. Jäsensimme itsearvoisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmaa psykologisten perustarpeiden, vapauden, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen merkitystä alleviivaamalla. Liikkumisen perustuessa leikillisyyteen ja inhimilliseen vapauteen sen ”hyödyttömyydestä” voi tulla ilon ja onnen lähde. Olivatpa olosuhteet millaiset tahansa, ilosta ammentava liikunta ja leikki tekevät ihmiset onnellisemmaksi joka puolella maailmaa. Tutkitusti hyvinvointi lisääntyy, kun kokee tulevansa tunnustetuksi osana ryhmää ja vapautuu liikkumaan yhdessä toisten kanssa rajoituksensa unohtaen.

Mtwarassa saimme mahdollisuuden työskennellä viikon aikana yhteensä 74 yläkoulun opettajan kanssa, jotka saapuivat Teacher´s Collegelle Mtwaraan. Pääosin toiminnallisissa työpajoissa konkretisoimme niin liikunnan hyötyjä kuin itseisarvoisuutta rytmiliikunnan, monipuolisten pallonkäsittelyharjoitteiden, frisbee golfin ja ultimaten, lastenoikeuksien toiminnallistamisen sekä erilaiset leikkien kautta.

Ryhmiin osallistuneilla tansanialaisilla opettajilla ei ollut liikunnanopettajan pätevyyttä. Suurin osa heistä oli aineenopettajia, joille liikunnan opetuksen vastuu oli annettu lisäksi varsinaisen oppiaineensa rinnalle. Workshopeissa kiinnitimme huomiota siihen, että harjoitteita voi tehdä vähäisillä välineillä tai kokonaan ilman välineitä. Välineitä tansanialaisissa kouluissa on yleensä hyvin vähän käytettävissä, koska koulujen pienet resurssit ohjataan usein teoreettisten aineiden opetuksen tarpeisiin.

Toisella matkaviikolla työskentelimme yhdessä Dar es salaamin yliopiston liikuntakasvatuksen osaston opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Dar es salaam on Tansanian kaupallinen pääkaupunki, jonka väkiluku on arvioiden mukaan noin 5,5 miljoonaa. Yliopiston kampus on viihtyisä, tilava ja rauhallinen keidas suurkaupungin keskellä. Kuten perusopetuksessa, yliopistollakin on pulaa resursseista ja moni tiedekunta kärsii siitä, että rakennusten kunnossapitoon ei ole budjettia. Liikunnanopetusta opiskelevissa nuorissa näimme valtavaa intoa, paloa ja liikunnallista lahjakkuutta. Vaikutuksen teki myös kulttuurien ja uskontojen sopusointu.

Toisella matkaviikolla saimme mahdollisuuden vierailla myös Sansibarin yliopistolla ja osallistua tulevien liikunnanopettajien opetukseen. Kasvatustieteiden dekaanilta Dr Jumalta opimme, että suurimmalla osalla valmistuvista liikunnanopettajista on hyvät mahdollisuudet saada koulutustaan vastaavaa työtä Sansibarin saarella. Saimme hyvää ymmärrystä myös ilmaston vaikutuksesta liikunnanopetukseen. Joulukuussa keskellä päivää tunteja ei voi järjestää ulkona Sansibarilla, koska ilma on yksinkertaisesti liian raskas liikkumiseen. Ilmaston lämpeneminen haastaa myös rankkasateina ja mutavyöryinä.

Matkamme mieleenpainuvimpia hetkiä olivat kohtaamiset ihmisten kanssa, tansanialaisten välittömyys, ystävällisyys ja huomaavaisuus. Mieleen painuivat myös kouluvierailut iloisten ja rohkeiden lasten keskellä. Tansania näytti meille monimuotoiset kasvonsa ja sellaisen puolen elämästä Tansaniassa, mitä ei televisiossa näe. Huomiota herätti ihmisten kyky elää hetkessä. Lopulta voimme yhdessä todeta, että opettajat Tansaniassa ovat hyvin paljon samanlaisia kuin opettajat Suomessakin. Meitä yhdistää sama motivaatio, haasteet eri mittakaavoissa ja halu onnistua ammatissamme. Olemme samojen asioiden äärellä maantieteellisestä sijainnista huolimatta.

GINTL Tansania 2023 -ryhmä haluaa kannustaa myös muita opetuksen kehittämiseen kehittyvissä maissa. Tilaisuuden tullessa kannattaa ehdottomasta lähteä itse kokemaan ja näkemään koulutuksen merkityksellisyys. Matkan jälkeen voi maailman nähdä hieman eri tavalla ja monelle asialle voi saada uuden merkityksen. Monissa kehittyvissä maissa opetuksen kentällä kaivataan konkreettisia tekoja. Viesti, jonka kollegoiltamme muun muassa Tansaniassa olemme kuulleet jo pitkään, on opettajien täydennyskoulutuksen huutava tarve. Onnistuneeseen yhteistyöhön tarvitaan eteläisen kumppanin kuulemista, keskusteluja, kulttuurien ymmärrystä ja avoimuutta tehdä asioita erilaisilla ja uusilla tavoilla.

Liikunnan ja liikuntakasvatuksen yhteiskunnalliset sekä kulttuuriset perustelut ovat eittämättä varsin erilaiset Suomessa ja Tansaniassa jo väestörakenteen sekä huoltosuhteen erilaisuuden vuoksi. Suomessa huolta herättävä ja toimintakykyä alentava laajamittainen passiivinen elämäntapa ja liikalihavuus ovat vielä toistaiseksi Tansaniassa pääosin yläluokan haaste. Niinpä opettajankoulutuksen ja koulujen konteksteihin sijoittuvan liikunnan kehitysyhteistyön fokus on Tansaniassa suoraviivaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämisen sijaan tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen, terveyskasvatukseen ja koulupäivien rakenteeseen liittyvissä kysymyksissä. Nähty ja koettu sai pohtimaan mm. oppituntien tauottamisen, toiminnallistamisen sekä vapaan liikunnan ja leikin arvostuksen merkitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. On myös pohdittava sitä, miten hankemaailma voisi tuottaa jotain pysyvää. Miten yliopistojen usein koordinoima yhteistyö tuottaisi hyvää ja näkyisi konkreettisesti lisääntyvinä mahdollisuuksina ja resursseina esim. Mtwaran alueen opettajien työssä?

Tämän tavoitteen näkökulmasta merkitykselliseksi nousevat vastavierailut Suomeen. Rahoituksen salliessa halukkaita lähtijöitä Tansaniassa riittää. Nähdäksemme onkin syytä tarkastella kriittisesti paikallisia olosuhteita ja arvioida, millaisilla kannustimilla ja missä positiossa olevat toimijat voisivat kylvää mahdollisten vastavierailujen antia siellä, missä tuen ja kehityksen tarve on suurin. Tätäkin kysymystä pohdittaessa toimijoiden diversiteetti sekä yhteistyö yliopistojen, kansalaisjärjestöjen ja opettajien välillä on varmasti eduksi.

Päällimmäinen tunne matkan jälkeen kotona Suomessa ryhmällämme on kiitollisuus ikimuistoisesta ja ymmärrystä laajentavasta kokemuksesta. Haasteitta emme selvinneet. Haasteet otimme vastaan ja yhdessä tekemällä sekä joustavuudella niistä selvisimme.

Lämmin kiitos GINTL Tanzania 2023 -ryhmälle, Ari Koivu/LiiKe:lle, Maikkulan koulun oppilaille, Sports Development Aidille, Dar es salaamin yliopistolle, Sansibarin yliopistolle ja kaikille matkaamme tukeneille. Asante sana.

Katso lyhyt video vierailusta täältä.

GINLT Tansania 2023 -ryhmä:

Niina Loukkola, Oulun yliopisto
Susanna Takalo, Oulun yliopisto
Leena Mikkola, Oulun yliopisto
Saila Romakkaniemi, Oulun yliopisto/Maikkulan koulu
Ari Rahikkala, Oulun yliopisto
Johanna Lampinen, Oulun yliopisto
Aija Saari, Oulun yliopisto
Tuomas Korhonen, Itä-Suomen yliopisto