Hengitystiepatogeenien multiplex-PCR-virusdiagnostiikka äkillisesti sairastuneilla lapsilla
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, lastenklinikan luentosali 12
Väitöksen aihe
Hengitystiepatogeenien multiplex-PCR-virusdiagnostiikka äkillisesti sairastuneilla lapsilla
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Suvi Mattila
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Professori Per Ashorn, Tampereen yliopisto, Tampereen yliopistollinen sairaala
Kustos
Professori Terhi Ruuska, Oulun yliopisto, Oulun yliopistollinen sairaala
Hengitystieinfektion taudinaiheuttajien tutkiminen nenänielunäytteistä äkillisesti sairastuneilla lapsilla
Suurin osa lasten hengitystieinfektioista on virusten aiheuttamia, mutta taudinkuvan perusteella on usein vaikeaa erottaa bakteerin aiheuttama, antibioottihoitoa vaativa tauti virusten aiheuttamasta. Viime vuosina hengitystieinfektioiden mikrobiologinen diagnostiikka on mullistunut. Markkinoille on tullut lukuisia monitestauslaitteita, jotka voivat tunnistaa tarkan hengitystieinfektion taudinaiheuttajan nenänielunäytteestä jo noin yhden tunnin kuluessa. Monitestauslaitteet tutkivat samanaikaisesti noin 20 hengitystieinfektioiden taudinaiheuttajaa. Uusia diagnostisia laitteita markkinoidaan aktiivisesti, mutta niiden hyöty lapsipotilaiden hoidossa on ollut epäselvää. Väitöstutkimuksessa osoitettiin, ettei kaikkien hengitystieoireisten lasten testaamisesta nenänielunäytteillä ole hyötyä. Kaikki väitöskirjan aineistot koottiin Oulun yliopistollisen sairaalan lastentautien päivystyspoliklinikalla.
Hengitystiebakteerien ja taudinkuvan yhteyttä tutkittiin 1195 hengitystieoireisella lapsella. Mycoplasma pneumoniae tai Chlamydia pneumoniae havaittiin vain 1 %:lla lapsista, mutta kyseiset bakteerit olivat yhteydessä keuhkokuumeeseen ja taudinkuvan perusteella aloitettuihin antibioottihoitoihin. Toisessa 800 lapsen kohorttiaineistossa virusmäärällä ei ollut yhteyttä taudin vaikeusasteeseen, sairaalahoidon, hengitystuen tai tehohoidon tarpeeseen.
Satunnaistetussa 1243 hengitystieoireista lasta sisältäneessä tutkimuksessa 5 %:lta lapsipotilaista, joiden nenänielunäytteestä tutkittiin päivystyksessä noin 20 hengitystieinfektion taudinaiheuttajaa, löytyi virus tai bakteeri, johon on käytössä kohdennettu lääkehoito (influenssa, hinkuyskä tai mykoplasma). Nenänielunäytteiden otto ei vähentänyt aloitettuja antibioottihoitoja, sairaalaseurannan tarvetta tai päivystyksellisiä lisätutkimuksia. Potilailla, joiden nenänielunäyte tutkittiin päivystyksessä, päivystyskäynnin kokonaiskesto oli keskimäärin noin 10 minuuttia pidempi kuin vertailuryhmän potilailla. Hengitystieoireisten lasten valikoimattomasta testaamisesta nenänielunäytteillä ei vaikuta olevan hyötyä käytännön potilastyössä.
Hengitystiebakteerien ja taudinkuvan yhteyttä tutkittiin 1195 hengitystieoireisella lapsella. Mycoplasma pneumoniae tai Chlamydia pneumoniae havaittiin vain 1 %:lla lapsista, mutta kyseiset bakteerit olivat yhteydessä keuhkokuumeeseen ja taudinkuvan perusteella aloitettuihin antibioottihoitoihin. Toisessa 800 lapsen kohorttiaineistossa virusmäärällä ei ollut yhteyttä taudin vaikeusasteeseen, sairaalahoidon, hengitystuen tai tehohoidon tarpeeseen.
Satunnaistetussa 1243 hengitystieoireista lasta sisältäneessä tutkimuksessa 5 %:lta lapsipotilaista, joiden nenänielunäytteestä tutkittiin päivystyksessä noin 20 hengitystieinfektion taudinaiheuttajaa, löytyi virus tai bakteeri, johon on käytössä kohdennettu lääkehoito (influenssa, hinkuyskä tai mykoplasma). Nenänielunäytteiden otto ei vähentänyt aloitettuja antibioottihoitoja, sairaalaseurannan tarvetta tai päivystyksellisiä lisätutkimuksia. Potilailla, joiden nenänielunäyte tutkittiin päivystyksessä, päivystyskäynnin kokonaiskesto oli keskimäärin noin 10 minuuttia pidempi kuin vertailuryhmän potilailla. Hengitystieoireisten lasten valikoimattomasta testaamisesta nenänielunäytteillä ei vaikuta olevan hyötyä käytännön potilastyössä.
Viimeksi päivitetty: 3.5.2024