Pohjoisia ekosysteemejä ja niiden toimintaa leimaa käyttökelpoisen typen puute. Lapin metsät saavat hajoitusprosessien myötä typpeä ehkä vain kymmenisen kiloa hehtaarille vuodessa (ilmasta sitä tulee pohjoisessa nykyisin muutamia kiloja).
Käytettävissä olevaa typpeä on käytettävissä selvästi enemmän
ojitetuilla puolukkatyypin turvekankailla(Ptkg) kuin puolukkatyypin kuivilla kankailla (VT)..
Typpi on elämälle keskeisen tärkeitä alkuaineita, koska se on proteiinin rakennusaine. Vaika ilmakehässä on paljon (n. 78%) typpeä, on se kuitenkin kasvien usein minimitekijä, vain muutamat mikro-organismit kykenevät sitomaan ilmassa olevaa typpeä kasvien käyttöön. Typen sitomiseen (typpiassimilaatioon) kykenevät ennekaikkea eräät Rhizobium-bakteerit, jotka elävät symbioosissa hernekasvien juuristoissa, mutta myös mm. lepän ja tyrnin juuristossa elävät Frankia-bakteerit kykenevät typpiassimilaatioon.
Myös eräiden jäkälien (mm. tinajäkälä) cyanobakteerit (sinilevät) kykenevät typen sidontaan. Jotkut typensitojat elävät vapaana luonnossa (mm. Azotobacter- ja Clostridium-bakteerit. Useat vedessä elävät sinilevät kykenevät myös typen sidontaan (Lisää: perustuotanto vesissä).
Typpi pelkistyy typensidonnassa yhtälön N2 + 3H2 - NH3 mukaisesti. Typen sidonta vaatii paljon enemmän energiaa kuin hiilidioksidin yhteyttäminen (fotosynteesi), kts. alempaa kuvaa! Pohjoisissa olosuhteissa lämpötila typen sidontaan on yleensä liian alhainen. Hernekasvejakin on meillä verraten vähän.
Lisäksi kasvit saavat osan typpitarpeestaan tietenkin hajoavista orgaanisista jätteistä (kuolleista eliöistä ja ulosteista). Pohjoisen havumetsävyöhykkeen kasvit voinevat käyttää hyväkseen NH3-typpeä, minkä lisäksi ne käyttävät myös nitraattityppeä (NO3-), mutta sen on ennen aineenvaihduntaan osallistumista pelkistyttävä ammoniumiksi (NH4+). Eläimet eivät kykene käyttämään nitraatteja. Nitraattityppeä syntyy nitrifikaatio-tapahtumassa (Nitrosomonas-bakteerit muuttavat ammoniumtypen (NH4+) nitriitiksi (NO2-) ja sitten Nitrobacter-bakteerit hapettavat nitriitin nitraatiksi (NO3-). Ammonifikaatio = maaperän orgaanisten typpiyhdisteiden hapettuminen ammoniumioneiksi (NH4+) maapperässä olevien mikro-organismien avulla. Denitrifikaatio = nitraattien pikkoutuminen hapettomissa oloissa tiettyjen bakteerien toimesta typpikaasuksi.
Ihmisen typentuotto (teollisuus, autot, lannoitteet yms.) on nykyisin aika suurta: maapallon laajuisesti noin puolet (pohjoisessa vähemmän) siitä, mitä typensitojaorganismit sitovat. Myös salamointi ja tulivuorten purkaukset ’tuottavat’ typpeä ja/tai typpiyhdisteitä maaperäänkin.