Päävalikko täältä!
POHJOISEN LUONTOMME TALVI:
2. Talveen valmistautuminen, eläimet
Olet nyt eläinten talveen valmistautumista käsittelevässä osassa (osa 1).
Suomen luonnon talven muut aihepiirit löydät ylempää talvikuvasta.
Jos haluat aivan muita luontoaiheita, käytä 'Päävalikkoa'!
Täältä: Talveen valmistautuminen: kasvit!
Katso myös eläinten talvehtimisen keinot ja eläinten syksy!
sekä:
• Mitä talveen valmistautuminen/mukautuminen merkitsee....
Kylmyys, pimeys, lumisuus ja lakastunut kasvipeite koskettaa talvella koko eläinkuntaamme. Lisää: Esimerkkejä mukautumisesta!
Ellei onnistu pakenemaan talvea, on siihen etukäteen varauduttava.
Talvilintujen on kyettävä etsimään riittävästi ravintoa lyhyen ja pimeän talvipäivän aikana.
Monien kasvinsyöjien on etsittävä talven ajaksi toiset ruokamaat, uudet ruokakasvit.
Talviaktiivisten eläinten on pystyttävä toimimaan lumisessa maastossa löytääkseen ravintonsa Lisää: Formozov'in sopeutumistyypit!
Monet eläimet rakentavat itselleen talvipesän ja/tai keräävät ravintovarastoja talven tarpeisiin.
• Lisääntymisen ja kasvun päättymisen tärkeä aikataulu...
Pohjoisen eläimillä - kuten kasveillakin - valorytmi säätelee monia elämäntapahtumia. Monet eläimet ja kasvit tunnistavat säätävät oman elämänrytminsä valorytmin mukaan. Ne esim. tunnistavat syksyllä päivän lyhenemisen, jolloin melatoninia (pimeähormonia) muodostuu runsaasti, ja kiima alkaa (lokakuussa).
Lisääntyminen ja siihen johtava kiima-aika on ajoitettava niin, että jälkeläiset ehtivät riittävästi kehittyä kestääkseen ensimmäisen talvensa Monien isojen nisäkkäiden ja paikkalintuina elävien petolintujen on synnytettävä poikasensa jo varhain keväällä, jotta poikaset ehtisivät valmistautua talveen. Poron vasat syntyvät keväällä (toukokuun lopulla), kun pakkaset ovat jo väistyneet ja lumi sulanut, mutta räkkäaika ei ole vielä alkanut. Räkkäaikana hyönteiset imevät vasoista verta, eikä emo pysy paikallaan imettääkseen vasaa.
Pikkunisäkkäätkään eivät lisäänny - ainakaan kovin usein - enää loppukesällä. Lisäksi poikasten kasvu jää ensimmäisenä kesänä ikäänkuin puolitiehen; ne kasvavat aikuisen kokoisiksi vasta seuraavana kesänä. Lisää: Pikkunisäkkäiden kasvu!
Poikasten on ensimmäisenä kesänä ehdittävä mm. kasvattaa uusi talviturkki tai suojaava höyhenpeite.
Emojen, jotka laihtuvat usein kovasti ruokkiessaan poikasia, on ehdittävä kuntoutua ennen talvea. Jotkut linnut pesivät usein toisen kerran loppukesällä (mm. talitiainen). Tämä saattaa olla kohtalokasta, mutta suotuisina kesinä toinenkin poikue ehtii valmistautua talven varalle.
• Vararavintoa ja lämpöenergiaa kerätään kehoon...
Pienikoinen eläin tarvitsee vähemmän ravintoa ja pääsee ahtaisiinkin koloihin jäätyneessä maassa. Mutta lämmönhukka on pienellä eläimellä painoyksikköä kohti suurempi kuin suurikokoisella.
Monet paikkalinnut ja nisäkkäät keräävät vararavintoa talveksi ruumiiseensa rasvakudoksen muodossa (esim. karhu ja mäyrä). Talvehtivien paikkalintujen paino kasvaa syksyllä ja vielä alkutalvellakin, kun rasvaa kertyy mm. sisäelinten väleihin ja ihon alle (mm. kaulaan ja vatsaan). Esim. punatulkku lihoo syystalvella n. 10-15%, tiaiset vähän vähemmän. Myös eräiden metsäkanalintujen, pöllöjen ja haukkojen on todettu lihovan syystalvella. Rasvaa keräävät syksyisin myös monet talviaktiiviset nisäkkäät, esim. poro. Lisää: Rasvakudokset!
Poron pääravinto tlavella on jäkälä (varsinkin poronjäkälä (Cladina rangiferina),
jota se löytää hajuaistinsa avulla ja kaivaa sitten jäkälän edsiin lumen alta.
Mutta poronjäkälien ravintoarvo on vähäinen, joten poron on syksyllä syötävä
paljon muuta ravintoa, kuten lehtiä ja sieniä, selvitäkseen talven yli.
Nykyisin porojen selviämistäa talven yliu auttaa keinoruokinta.
Erityisen paljon rasvavarastoja tarvitsevat ne nisäkkäät, jotka viettävät talven unessa tai horroksessa (esim. mäyrä ja karhu).
Pohjoiset pikkunisäkkäät - ja jotkut isommatkin - keräävät ns. ruskeaa rasvaa, jonka lämmöntuotto on erityisen tehokasta. Pienimmillä nisäkkäillä, esim. päästäisillä voi talvella olla 10% painosta ruskeaa rasvaa. Tätä rasvaa on talvella jonkinverran isommillakin nisäkkäillä. Lisää: siilin talvihorros!
• Talvipuku antaa suojan pakkasia ja vihollisia vastaan...
Paksu ja tuuhea talviturkki antaa hyvän suojan kylmyyttä vastaan. Talviturkki on yleensä sekä tiheämpi että pitempi kuin kesäturkki. Vaalea/valkea turkki (mm. naali ja jääkarhu) on tärkeä myös lämmönsäätelyn vuoksi: Valkeista karvoista tai höyhenistä puuttuu melaniinipigmentti, jolle ’varattu’ tila on siis tyhjä, ilman täyttämä. Ilmahan on varsin hyvä lämmöneriste. Lisää: Talviturkki! Lintujen höyhenpeite ei kuitenkaan vahvistu talveksi yhtä paljon kuin nisäkkäiden turkki. Höyhenten määrä ja kokonaispaino lisääntyy talveksi mm. tiaisilla ja punatulkulla puolitoistakertaiseksi kesäpukuun verrattuna.
Talvella vaalea turkki tai höyhenpeite antaa lumimetsäilmastossa ja tundralla näkösuojan saalistajia vastaan. Tosin luonnossamme on paljon talviaktiivisia eläimiä, joiden väritys ei juurikaan muutu vuodenaikojen myötä. Korppi on yhtä musta talvella kuin kesälläkin, eikä muidenkaan varislintujen talviasu juuri kesäasusta poikkea. Sama koskee useimpia talvehtivia pikkulintujamme, pikkujyrsijöitä jne. Joillakin eläimillä talviturkki on vain vähän vaaleampi kuin kesäturkki (mm. orava, rusakko).
Useimpien nisäkkäittemme karvapeite vaihtuu syksyisin ja keväisin, hirvieläimillä kuitenkin vain kerran eli kesällä. Poro on keskikesällä repaleinen: talviturkki irtoaa suurina tukkoina. Päästäiset puolestaan vaihtavat talviturkkinsa keväällä puolipitkään kevätturkkiin ja myöhemmin kesällä lyhytkarvaiseen kesäturkkiin.
Talvipuvun kasvattaminen vie paljon energiaa ja aikaa. Linnut vaihtavat höyhenpeitteensä ns. sulkasadossa. Muuttolintujen sulkasato kestää keskimäärin pari kuukautta, mutta tänne talveksi jäävien paikkalintujen jopa yli kolme kuukautta. Kesä on lyhyt, sulkasato saattaa joillakin lajeilla jopa häiritä pesintää ja poikasten ruokintaa! Varsinkin haukkojen pesimisaika on varsin pitkä. Lisää: Lintujen puvun vaihto/sulkasato!
Lintujen syksyinen sulkasato ja nisäkkäiden karvanvaihto ovat lähinnä valaistusrytmin ajoittamia tapahtumia.
Talvehtivista linnuistamme vain riekko ja kiiruna muuttavat höyhenpeiteen värityksen perusteellisesti syksyn sulkasadossa. Riekon ja kiirunan jalat ovat kesällä lähes höyhenettömät, mutta talveksi varpaisiin kasvaa tuuhea höyhenreunus, joka auttaa lumessa kävelyä. Myös kynsien pituus kasvaa talveksi lähes kaksinkertaiseksi.
'Talveen valmistautuminen: eläimet' jatkuu täällä (osa 2)!
Täällä ovat muut talvehtimisen keinojen valinnat valinnat!
Tämän ruudun yläosasta (ympäristötekijöitä) saat muita talven osia!
Tai ruudun ylälaidasta pääset Päävalikkoon valitsemaan muita luontoaiheita!
