Tapaamisia turbulentteina aikoina – instituutioita muuttavien verkostojen muotoutuminen Myanmarissa/Burmassa

Joukkohäädöt, muuttoliikkeet, ympäristökatastrofit. Nykyään aseellisten, humanitaaristen konfliktien vaikutuksia voidaan havaita niiden alkuperäisen syntyalueen ulkopuolella enemmän kuin koskaan aiemmin, olivatpa ne hiljattaisia tai pidempään hallinneita tilanteita. Vaikka olemme maantieteellisesti kaukana useimmista aseellisista konflikteista, niiden vaikutukset osoittavat meille varsin selvästi globalisaation pitkään laiminlyödyn seurauksen ja pakottavat meidät reagoimaan.

Erityisesti valtion organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen hupenevat taloudelliset resurssit, joita perinteisesti aktiiviset rauhaa rakentavat kansakunnat ovat tarjonneet, ovat tuoneet valokeilan yksityisen sektorin organisaatioiden merkittävään rooliin rauhanrakentajina. Toiveena on, että yritykset yhteistyössä valtiollisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa voivat vaikuttaa positiivisesti konfliktien hallitsemien maiden yhteiskunnalliseen kehitykseen samalla taloudellinen kannattavuus saavuttaen.

Miten sitten osalliset organisaatiot, joiden odotukset, päämäärät ja toimintatavat eroavat toisistaan, pystyvät tekemään yhteistyötä? Miten ulkopuolinen organisaatio voi tulla osaksi olemassa olevia rauhan rakentamisen verkostoja? KTM Jan Hermes käsittelee näitä kysymyksiä väitöstyössään ”Tapaamisia turbulentteina aikoina – instituutioita muuttavien verkostojen muotoutuminen Myanmarissa/Burmassa”

Tutkimusta varten haastateltiin 40 osallistujaa vuosina 2013 ja 2014. Haastateltavat edustivat kansalaisjärjestöjä, valtion organisaatioita sekä yrityksiä, jotka olivat tuolloin mukana Myanmarin/Burman rauhanrakennusprosessissa. Tutkimuksessaan Hermes näyttää Myanmarin/Burman yhteiskunnallisen ympäristön vaihtelevan luonteen sekä sen haasteet rauhanrakennuksessa. Yhtäkkisten aseellisten selkkausten mahdollisuus Myanmarin/Burman etnisten ryhmien välillä tekee meneillään olevista rauhanneuvotteluista nuorallakävelyä. Tämä ennalta-arvaamattomuus vaikeuttaa myös kaikkien rauhanrakennukseen osallistuvien toiminnan pitkäntähtäimen suunnittelua.

Hermes nojaa luovan ja kriittisen yrittäjyyden ja markkinointiperustaisten verkostojen teorioihin sekä instituutioteoriaan saavuttaakseen käsitteellisiä näkemyksiä siitä, miten rauhanrakentajat voivat vaikuttaa Myanmarin/Burman yhteiskunnalliseen kehittymiseen. Lisäksi aineisto tästä Kaakkois-Aasian maasta auttaa havainnollistamaan sitä, miten rauhanrakentajat eivät voi turvautua strategiseen, pitkän tähtäimen suunnitteluun ja niiden täytyy hyväksyä se, että heidän toimintansa merkitys voi selkiytyä vasta sen toteuttamisen aikana tai jälkeen.

Ulkopuolisille organisaatioille tämä tarkoittaa sitä, että niiden osallisuus rauhanrakentamisessa riippuu niiden kyvystä mukautua nopeasti radikaalisti muuttuviin olosuhteisiin osoittaen rauhanrakentamisen kykyjä pienissä projekteissa toistuvasti. Lisäksi niiden tulee hyväksyä se, että niiden halu osallistua rauhanrakentamisen yhteisöön ja tämän aktiivinen tunnetuksi tekeminen tullaan näkemään tunkeutuvana ja epäluotettavana.

Yritysten, jotka uskaltavat mennä konfliktialueiden markkinoille, on tiedostettava ja tunnustettava yhteiskuntaa muokkaava roolinsa. Niiden tapa hoitaa päivittäistä liiketoimintaa luo perustan kestävälle taloudelliselle kehitykselle ja yhteiskunnallisille rakenteille alueilla, joilta talousmarkkinat ja demokraattiset hallintorakenteet puuttuvat. Näillä alueilla taloudelliset tavoitteet voidaan saavuttaa ja sosiaalista sekä ympäristön kehittämistä voidaan edistää. Yrityksillä on potentiaalia toimia tulevaisuuden rauhanrakentajina.