Weber B -tyypin pohjeluun murtumien konservatiivinen hoito, syndesmoosivamman kliininen merkitys ja hoito.

Yleisimmän nilkkamurtumatyypin hoitoajan voi turvallisesti puolittaa perinteisestä kuuden viikon kipsihoidosta kolmeen viikkoon. Kipsihoidon sijaan hoito voidaan toteuttaa myös kevyemmällä irrotettavalla nilkkatuella. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että rutiininomaiset röntgenkuvakontrollit ovat tarpeettomia vakaan nilkkamurtuman paranemisen seurannassa.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin yleisimmän nilkkamurtumatyypin ei-leikkauksellista hoitoa ja nilkkamurtumiin liittyvän yleisen nivelsidevamman merkitystä sekä hoitoa kolmessa satunnaistetussa ja vertailevassa tutkimuksessa sekä yhdessä tapaus-verrokki-tutkimuksessa. Väitöskirjan ensimmäinen osatyö on potilasmäärältään suurin Suomessa tehty prospektiivinen, satunnaistettu ja vertaileva tutkimus ortopedian ja traumatologian alalta.

Yleisin nilkkamurtumatyyppi - stabiili eli vakaa ulkokehräsluun murtuma - on perinteisesti hoidettu kuuden viikon kipsihoidolla ja hoitoa on seurattu kontrolliröntgenkuvin yhden, kahden ja kuuden viikon kohdalla vammasta. Väitöstutkimuksessa todettiin, että vakaan ulkokehräsluun murtuman hoito voidaan toteuttaa turvallisesti ja tehokkaasti puolta lyhemmässä ajassa kipsillä tai kevyemmällä nilkkatuella. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että hoidon alkuvaiheessa luotettavasti vakaaksi arvioidun nilkkamurtuman hoidon seurannassa ei tarvita rutiininomaisia röntgenkuvakontrolleja.

Nilkkamurtuma on toiseksi yleisin leikkaushoitoa vaativa murtuma lonkkamurtuman jälkeen. Se yleistyy edelleen väestön ikääntyessä. Nilkkamurtumia esiintyy kaikissa ikäluokissa - leikki-ikäisistä vanhuksiin. Hieman yli puolet nilkkamurtumista voidaan hoitaa ilman leikkausta. Nilkkamurtumapotilaan hoidon optimoinnilla voidaan saada merkittäviä kustannussäästöjä ja tarpeettomia röntgenkontrolleja vähentämällä vähennetään potilaaseen kohdistuvaa säteilyaltistusta.

Nilkkamurtumiin liittyvän yleisen nivelsidevamman (pohje- ja sääriluuta yhdistävä nivelside) merkitys ja hoitomenetelmät ovat osin epäselvät. Väitöstutkimuksessa selvitettiin vamman merkitystä potilaan hoitoon ja ennusteeseen.

Väitöstutkimuksen tulosten mukaan yleisimpään leikkaushoitoa vaativaan nilkkamurtumatyyppiin liittyvä nivelsidevamma ei vaikuta potilaan ennusteeseen eikä vamman korjaaminen komplikaatioalttiilla ruuvikiinnityksellä paranna hoitotulosta, kun sitä vertaa kiinnittämättä jättämiseen.

Nilkkamurtumatyypeissä, joissa tämän vamman korjaaminen on kuitenkin tarpeen, se voidaan tehdä joko ruuvilla tai fysiologisemmalla, pohjeluun normaalin liikkeen mahdollistavalla, jännitelankasidoksella yhtenevin hoitotuloksin.