Empiirisiä tutkimuksia itsemurhien ja avioerojen taloustieteestä

Väitöskirjassa tutkitaan väestötasolla avioerojen määrään vaikuttavia sosioekonomisia tekijöitä sekä makrotaloudellisten tekijöiden ja itsemurhien välistä yhteyttä.

Väitöskirja koostuu kolmesta yksittäisestä empiirisestä tutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkimuksessa selvitetään alkoholin kulutuksen vaikutusta avioerojen lukumäärään 23 OECD-maassa vuosina 1960–2010. Tutkimuksessa havaitaan alkoholin kulutuksen olevan yksi merkittävimmistä avioeroihin johtavista sosioekonomisista tekijöistä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen mukaan alkoholin kulutuksella näyttäisi olevan vaikutusta avioerojen lukumäärään myös silloin, kun moraaliarvoissa tapahtuneet muutokset on huomioitu.

Toisessa tutkimuksessa tarkastellaan työttömyyden vaikutuksia hyvinvointiin. Aineistona käytetään maakuntatason sukupuoli- ja ikäryhmäjaoteltua aineistoa itsemurhakuolleisuudesta Suomessa vuosina 1991–2011. Tutkimuksen mukaan kasvava epävarmuus työpaikan pysyvyydestä lisää itsemurhia. Tämä tulos pätee erityisesti työikäisten miesten keskuudessa.

Toinen tutkimuksen päätuloksista liittää sosiaalisen normin käsitteen työttömyyteen. Tulokset osoittavat, että korkeamman työttömyyden alueilla työttömyyden ja itsemurhakuolleisuuden välinen yhteys ei ole niin voimakas kuin matalamman työttömyyden alueilla. Sosiaalisten normien vaikutus näyttäisi suojaavan ihmisiä itsemurhakuolleisuudelta silloin kun työttömyyttä on enemmän.

Kolmas tutkimus tarjoaa tietoa talouskriisien vaikutuksista itsemurhiin 21 OECD-maassa vuosina 1970–2011. Yli 60 000 itsemurhan voidaan katsoa olevan yhteydessä talouskriiseihin vuodesta 1970 lähtien. Löydökset osoittavat, etteivät viimeisimmän globaalin finanssikriisin vaikutukset itsemurhakuolleisuuteen poikenneet merkittävästi aikaisempiin laajoihin kriiseihin verrattuna. Lisäksi pankki- ja osakemarkkinakriiseillä näyttäisi olevan muita talouskriisejä vakavammat vaikutukset itsemurhakuolleisuuteen.