Harukaze, ’kevättuuli’, puhaltaa kaamoksesta kohti kevään valoa artikkeleilla, jotka kurkistavat Japaniin yllättävistä näkökulmista. Olen jo vuosia ohjannut opiskelijoita näiden yleistajuisten artikkeleiden kirjoittamisessa, mutta joka vuosi saan inspiroitua ja yllättyä siitä, miten jännittäviä aiheita he keksivät.

Tässä numerossa matkataan Japanin pohjoiselta syrjäseudulta kaupunkien sydämeen, jossa jotkut nuoret ovat kadonneet täysin kodin seinien sisälle, kun taas jotkut toiset ovat esillä niin näyttävästi kuin rokkitähdet vain voivat olla, ja toiset taas kamppailevat ennakkoluulojen paineessa.
Eemeli Jylhä kulkee omaa reittiään kirjailija Dazai Osamun (1909–1948) elämänpoluilla Pohjois-Japanin Aomorissa. Matka on todellinen pyhiinvaellus, tai kulttuuriturismia parhaimmillaan, sillä kirjallisuuden opiskelija Jylhä on myös suomentanut yhden Osamun novellin. ”Muodonmuutos” ilmestyi alun perin japaniksi vuonna 1933 ja nyt siitä voi nauttia myös suomeksi. Artikkelissaan ”Aloittelijan pohdintoja japanin suomentamisesta” Eemeli Jylhä avaa kääntämisen pulmia ja riemunhetkiä.

Pohjoisen erityisyyttä käsittelee myös Janne Tikkanen artikkelissaan Ainuista, Japanin alkuperäiskansasta. Ainut ovat tunteneet valtakulttuurin ja valtion paineen, kuten Tikkasen teksti heidän vaiheistaan ja nykyhetken ongelmista osoittaa.

Mervi Niva kirjoittaa hikikomori-ilmiöstä eli nuorista, jotka ovat linnoittautuneet kotiin, eristyksiin jopa omista perheenjäsenistään. Artikkelissa Niva esittää, että eristäytyminen voi olla kapinaa mukautumisen painetta vastaan ja pohtii samalla, onko myös Suomessa hikikomoreita.

Siru Uusi-Seppälä nostaa esiin toisenlaisen marginalisoitumisen: seksuaalivähemmistöt kokevat syrjintää useimmiten työelämässä, mutta myös esimerkiksi asunnon vuokraaminen voi olla vaikeaa. Oikeuksien näkyvä puolustaminen voi olla kaksiteräinen miekka: yhtäältä se nostaa epäkohtia julkiseen keskusteluun ja mahdollistaa asenteiden muutoksen, toisaalta kasvoillaan julkisuuteen astuvat saattavat itse leimautua ja kärsiä syrjinnästä yhä syvemmin.

Tanja Riekkisen artikkeli räväyttää eteemme huikean rock-ilotulituksen: perusteellisen analysiin X-Japan -yhtyeestä visuaalisesti näyttävänä bändinä, jolla on faneja ympäri maailmaa. Bändi onkin Visual kein eli ’visuaalisen tyylin’ tunnetuimpia edustajia.

Näiden puhuttavien ja viihdyttävienkin juttujen siivittämänä Japaniin voi tutustua jälleen uusista näkökulmista. Samalla toivotan ajattelemista virittävää, levollista vuodenvaihdetta 2017–18.

Lämpimät kiitokset Siru Uusi-Seppälälle, joka taittoi artikkelit julkaisukuntoon. Well done!

Oulussa, 21. päivänä joulukuuta 2017
Seija Jalagin
päätoimittaja
yliopistonlehtori, Japani-opinnot, Oulun yliopisto

Harukaze numero 9:n pääsivulle