<head> <title>Oulun yliopiston historian laitos, Harukaze 2, 2004</title>  <META name="DC.Title" content="Yakuzan rooli japanilaisessa yhteiskunnassa Eiji Ijichin elämäkerran mukaan"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Title"> <META name="DC.Creator.personalName" content="Tonteri, Petri"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Creator.personalName"> <META name="DC.Subject" content="yakuza"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" content="Junichi Saga"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" content="Confessions of a Yakuza. A Life in Japan's Underworld"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YSA" content="Japani"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YSA" content="rikollisuus"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YSA" content="järjestäytynyt rikollisuus"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YSA" content="historia"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YSA" content="yhteiskuntakuvaus"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YSA" content="elämäkerrat"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YSA" content="muistelmat"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YSA" content="rikoksentekijät"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject"> <META name="DC.Subject" scheme="YKL" content="30.16"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject">  <META name="DC.Subject" scheme="YKL" content="98.184"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject">  <META name="DC.Subject" scheme="UDC" content="316.723(520)"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject">  <META name="DC.Subject" scheme="UDC" content="316.723-058.5(520)"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject">  <META name="DC.Subject" scheme="UDC" content="929(520)"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Subject">  <META name="DC.Description.abstract" content="Petri Tonteri esittelee artikkelissaan Junichi Sagan teosta "Confessions of a Yakuza. A Life in Japan’s Underworld", joka on yakuzajohtaja Eiji Ijichin elämäkerta. Artikkelissaan Tonteri tutkii, millainen rooli yakuzalla on japanilaisessa yhteiskunnassa Ijichin mukaan."> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Description.abstract"> <META name="DC.Publisher" content="Oulun yliopiston historian laitos"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Publisher"> <META name="DC.Contributor.personalName" content="Tonteri, Petri"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Contributor.personalName"> <META name="DC.Date.issued" scheme="ISO8601" content="2004-02-10"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Date.issued"> <META name="DC.Type" scheme="DCMIType" content="Text"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Type"> <META name="DC.Format" scheme="IMT" content="text/html"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Format"> <META name="DC.Format.medium" content="computerFile"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Format.medium"> <META name="DC.Format" content="58 Kb"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Format"> <META name="DC.Identifier" content="http%3A%2F%2Fwww.oulu.fi%2Fhutk%2Fjapani%2FHarukaze%2Fmain_harukaze.html"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Identifier"> <META name="DC.Identifier" scheme="ISSN" content="14582899"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Identifier"> <META name="DC.Language" scheme="ISO639-2" content="fi"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Language"> <META name="DC.Relation.isPartOf" content="Harukaze numero 2 (10.2.2004)"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Relation.isPartOf"> <META name="DC.Coverage.spatial" scheme="DCMIPoint" content="Japani"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Coverage.spatial"> <META name="DC.Rights" content="Oulun yliopiston historian laitos"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_elements#Rights"> <META name="DC.Date.X-MetadataLastModified" scheme="ISO8601" content="2004-02-10"> <LINK rel="SCHEMA.dc" href="http://purl.org/metadata/dublin_core_element#date">  <meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=ISO-8859-1"> <meta http-equiv="Default-Style" content="Harukaze nro 2n tyyli"> <link rel="stylesheet" type="text/css" title="Harukaze nro 2n tyyli" href="harukaze2tyyli.css" media="all"> </head> <body> <a name="_top"></a><h1><em>Yakuzan</em>  rooli japanilaisessa yhteiskunnassa Eiji Ijichin elämäkerran mukaan</h1> <h2>Petri Tonteri</h2> <br> <h3>SISÄLLYS</h3> <ul> <li><a href="#Tonteri_Saga_ja_teos">Junichi Saga ja <em>Confessions of a Yakuza. A Life in Japan’s Underworld</em></a></li> <li><a href="#Tonteri_Ijichi">Teoksen päähenkilö: Eiji Ijichi</a></li> <li><a href="#Tonteri_taustaa"><em>Yakuza</em>-järjestön taustaa</a></li> <li><a href="#Tonteri_rakenne">Järjestön rakenne</a></li> <li><a href="#Tonteri_arvot">Järjestön arvomaailma</a></li> <ul style="margin-left: 2em"> <li><a href="#Tonteri_ritarillisuus">Ritarillisuus</a></li> <li><a href="#Tonteri_giri_ninjo"><em>Giri</em> ja <em>ninjo</em></a></li> <li><a href="#Tonteri_viranomaiset">Suhde viranomaisiin</a></li> <li><a href="#Tonteri_kasvot">Kasvot</a></small></li> <li><a href="#Tonteri_naiset">Naisen asema</a></small></li> <li><a href="#Tonteri_yakuza_kapinana"><em>Yakuza</em> kapinana</a></li> </ul> <li><a href="#Tonteri_toiminta">Järjestön toiminta</a></li> <li><a href="#Tonteri_loppulause">Loppulause</a></li> <li><a href="#Tonteri_kirjallisuutta">Kirjallisuutta</a></li> <li><a href="Harukaze2_main.html" target="_top" title="Harukaze nro 2, index"> Harukaze nro 2:n pääsivulle</a></li> </ul> <br> <p>Aluksi lyhyt määritelmä, mikä <em>yakuza</em> on: kyse on japanilaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta, joka on mukana muun muassa uhkapelitoiminnassa sekä huume- ja seksikaupassa. Artikkelin pohjana on <strong>Junichi Sagan</strong> kirjoittama teos <em>Confessions of a Yakuza. A Life in Japan’s Underworld</em> (1995), joka on <em>yakuza</em>-johtajan elämäkerta <em>[toim. huom. japanilaiset nimet ovat Etunimi-Sukunimi-järjestyksessä]</em>. Saga on varsinaiselta ammatiltaan lääkäri, mutta hän on myös kirjoittanut fiktiivisiä ja dokumentaarisia teoksia. Artikkelissa pohdin, millaista roolia teoksessa sovitellaan <em>yakuzalle</em>, miksi rooli on kuvatunlainen, mihin tätä roolia mahdollisesti halutaan käyttää ja kuinka totuudenmukaisen kuvan teos antaa <em>yakuzasta</em>.</p> <br> <a name="Tonteri_Saga_ja_teos"></a><h4>Junichi Saga ja <em>Confessions of a Yakuza. A Life in Japan’s Underworld</em></h4> <p>Sagan kirjoittama teos on julkaistu alunperin japaninkielisenä vuonna 1989 nimellä <em>Asakusa bakuto ichidai</em>, ja se julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi vuonna 1991. Teos perustuu <em>yakuza</em>-johtaja <strong>Eiji Ijichin</strong> muistelmiin. Aineistonsa Saga keräsi teokseen nauhoittamalla keskustelujaan Ijichin kanssa, joka tuli Sagan potilaaksi noin 70-vuotiaana.</p> <p>Teosta tarkasteltaessa on huomioitava se, että kirja perustuu toisen käden tietoihin, vaikka Saga onkin häivyttänyt oman persoonansa taustalle eikä kommentoi suoraan Ijichin kertomusta. Ongelmallinen on aiheen valonarkuus ja tiedonlähteen suhde siihen. Harva rikollinen kertoo täysin avoimesti omasta rikollisesta toiminnastaan, ja varsinkin <em>yakuzan</em> kohdalla tämä on syytä muistaa, sillä järjestö kiinnittää huomiota julkisuuskuvaansa.</p> <p><em>Yakuzoiden</em> tuottama kirjallisuus omasta järjestöstään on eräs tapa esitellä julkisuuskuvaansa sekä muille <em>yakuza</em>-jäsenille että koko yhteiskunnalle. Tällä julkisuudella järjestö luo ja muokkaa identiteettiään. Ijichin elämäkerta on osa <em>yakuza</em>-kirjallisuuden genreä, joka on keskeinen osa japanilaista populaarikulttuuria. Tämän lajityypin teoksille on tyypillistä, että ne yleensä pyrkivät luomaan tietyssä mielessä kunniallisen kuvan Japanin järjestäytyneen rikollisuuden historiasta. <em>Yakuza</em>-kirjallisuuden antamaan kuvaan rikollisjärjestöstä on syytä suhtautua varauksella, sillä viranomaiset ja historioitsijat kyseenalaistavat <em>yakuzojen</em> sankarikuvan totuudenmukaisuuden. Nämä ongelmat mielessä pitäen voidaan kuitenkin todeta teoksen olevan merkittävä siinä mielessä, että muun muassa englannin kielellä löytyy kovin vähän tämänkaltaista <em>yakuza</em>-tunnustuskirjallisuutta.</p> <p><a href="#_top">Alkuun</a></p> <br> <a name="Tonteri_Ijichi"></a><h4>Teoksen päähenkilö: Eiji Ijichi</h4> <p>Ijichin elinaikaa ei täsmällisesti kerrota, mutta teoksessa olevat viittaukset historiallisiin tapahtumiin auttavat tekemään suurpiirteisiä ajoituksia. Ijichi syntyi 1900-luvun alkupuolella varakkaaseen kauppiasperheeseen. Hän muutti 1920-luvun alkupuolella rakkaussuhteensa perässä Tokioon, jossa hän pääsi töihin sukulaisensa hiilikauppayritykseen. Tämä määrittelikin Ijichin urakehityksen: Yrityksen työntekijät pelailivat vapaa-aikanaan uhkapelejä, ja koska uhkapelaaminen oli laitonta, Ijichiä pyydettiin vartioimaan, etteivät ulkopuoliset päässeet yllättämään. Tämä oli alku rikollisiin piireihin joutumiselle. Uhkapelipaikassa Ijichi tutustui rikollisiin, joiden kautta hän ajautui lopulta <em>yakuza</em>-järjestön jäseneksi. 19-vuotiaana Ijichi joutui ensimmäisen kerran vankilaan. Hänet tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen uhkapelaamisesta. Palvelukseen kelpaavana Ijichi otettiin armeijaan vuonna 1926 ja lähetettiin Koreaan. Palvelusaika ei sujunut täysin mallikkaasti, sillä hän joutui vankilaan epäiltynä karkuruuden suunnittelemisesta. Vuonna 1927 hänet kotiutettiin.</p> <p>Kymmenkunta vuotta myöhemmin kahakat Kiinan armeijan kanssa johtivat Japanin toiseen maailmansotaan. Ijichiä ei enää otettu asevoimien palvelukseen, ja syynä tähän olivat todennäköisesti ongelmat hänen asepalveluajassaan Koreassa. Sen sijaan että joutuisi ottamaan osaa toiseen maailmansotaan, Ijichi tuomittiin 1930-luvulla kolmannen kerran vankilaan: hän teki miestapon, josta hän sai viiden vuoden vankeusrangaistuksen. Urakehitys vei hänet hieman ennen toisen maailmansodan syttymistä, noin 30-vuotiaana, <em>yakuza</em>-ryhmänsä johtajaksi. Japanin isku Pearl Harboriin sytytti vuonna 1941 Tyynenmeren sodan, joka lopulta johti USA:n pommitusiskuihin Japanin pääsaarille. Ijichin elämään toinen maailmansota vaikutti lähinnä siten, että hän joutui siirtämään uhkapelien järjestämisen Tokion ulkopuolelle. Toinen maailmansota päättyi Japanin osalta antautumiseen vuonna 1945. Valtion talous ja kansan moraali olivat romahtaneet. Ihmiset elivät puutteessa, ja kauppaa käytiin mustilla markkinoilla. 1950-luvulla Ijichi joutui neljännen kerran vankilaan, tällä kertaa huumerikoksesta. Elämäkerta päättyy varsinaisesti tähän, joten Ijichin toimintaa 1970- ja 1980-luvulla ei kuvata.</p> <p><a href="#_top">Alkuun</a></p> <br> <a name="Tonteri_taustaa"></a><h4><em>Yakuza</em>-järjestön taustaa</h4> <p>Tutkimuskirjallisuudessa <em>yakuza</em> määritellään japanilaiseksi järjestäytyneeksi rikollisuudeksi, joka pyrkii antamaan itsestään kuvan samuraiden henkisenä jälkeläisenä ja viimeisenä traditionaalisten arvojen ylläpitäjänä. Yhteiskuntaan tietyllä tapaa mukautumattomat ryhmät, kuten <em>yakuza</em>, edustavat tyypillisen japanilaisen elämäntavan toista puolta. Useimpiin teollistuneiden maiden vastaaviin ryhmiin verrattuna <em>yakuza</em>-ryhmät ovat pieniä sekä määrältään että vaikutuksiltaan. Silti länsimaissa ollaan kiinnostuttu niistä yhä enemmän. Järjestön koosta esitetään erilaisia arvioita, ja vuonna 1991 <em>yakuzaan</em> rekisteröityneiden jäsenten määräksi arvioitiin 88 000 henkilöä.</p> <p><em>Yakuzan</em> synty ajoitetaan Tokugawa-kaudelle <nobr>(1600–1868).</nobr> Järjestö auttoi tarinoiden mukaan heikko-osaisia ja sen jäseniä kutsuttiin "ritarillisiksi kansanmiehiksi". He olivat ammatiltaan muun muassa palomiehiä, poliiseja, työnjohtajia ja <em>sumo</em>-painijoita, joten <em>yakuza</em> ei siis alun perin merkinnyt yksiselitteisesti rikollista, vaikka osa "ritarillisista kansanmiehistä" saattoikin kuulua rikollisryhmiin. Jo tuolloin <em>yakuzat</em> jakaantuivat kahteen ryhmään ammattinsa mukaan.</p> <p>Edelleenkin käytössä olevan jaottelun mukaan ensimmäisen ryhmän muodostivat <em>tekiyat</em> eli kiertelevät kauppiaat ja toisen ryhmän muodostivat <em>bakutot</em> eli uhkapelaajat. <em>Tekiyoiden</em> toiminta erosi sikäli <em>bakutoista</em>, että heidän kaupustelutoimintansa ei ollut laitonta. Molemmissa ryhmissä vallitsivat tiukat säännöt, jotka muun muassa määräsivät pitämään järjestön toiminnan salaisena, tottelemaan <nobr><em>oyabun</em>–<em>kobun</em>-järjestelmää</nobr> ja asettivat arvoasteikon, jonka mukaan kullekin jäsenelle määräytyi oma asema ja rooli ryhmässä. Toisen maailmansodan jälkeen syntyi myös kolmas <em>yakuza</em>-joukko. Näitä <em>yakuzoja</em> kutsuttiin <em>gurentaiksi</em>, ’roistoiksi’. Nimityksen taustalla ovat <em>gurentaiden</em> toimintatavat, jotka brutaaliudessaan poikkesivat perinteisen <em>yakuzan</em> toiminnasta.</p> <p>Ensimmäiset <em>bakuto</em>- eli uhkapelaajien ryhmät olivat kytköksissä Tokugawa-kauden hallintoon. Itse asiassa juuri erilaisista rakennusprojekteista vastaavat viranomaiset ja paikallisjohtajat värväsivät nämä ensimmäiset <em>bakuto</em>-ryhmät. Työnantajien taka-ajatuksena oli, että uhkapelejä järjestämällä he pystyisivät saamaan takaisin työmiehilleen maksamat palkkarahat. Tämä uhkapelien ja viranomaisten suhde on ristiriitainen, koska uhkapelit olivat jo tuolloin Japanissa kiellettyjä. Ijichi kuului nimenomaan <em>bakutoihin</em>: hän oli mukana uhkapelitoiminnassa, jonka hän määritteli <em>yakuzan</em> ainoaksi todelliseksi elinkeinoksi.</p> <p>Uskomusten mukaan <em>yakuza</em>-nimi liittyy pelaamiseen. Nimen oletetaan syntyneen <em>hanafuda</em>-korttipelin huonoimmasta pistesaldosta, <nobr>8-9-3,</nobr> joka japaniksi on <nobr><em>ya</em>-<em>ku</em>-<em>sa</em>.</nobr> Aluksi tällä häviöyhdistelmällä viitattiin ylipäänsä johonkin hyödyttömään, ja myöhemmin sillä viitattiin uhkapelaajiin itseensä.</p> <p>Meiji-restauraation (1868) seurauksena maa ja samalla <em>yakuza</em> modernisoituivat. Tutkimusten mukaan <em>yakuza</em> laajensi toimintaansa rakennus- ja satamatöihin, mutta silti uhkapelit ja katukaupustelu pysyivät edelleenkin toimeentulon lähteinä. Japanin modernisoinnin myötä viranomaisvalvontaa lisättiin ja poliisien tiukentuneet otteet ohjasivat <em>yakuzaa</em> luomaan läheiset suhteet viranomaisiin. <em>Yakuza</em> näki yhteistyön eräänä mahdollisuutena saada jonkinlaista toimintavapautta. Toisaalta hallituskin piti yhteistyötä hyödyllisenä: <em>yakuzaa</em> käytettiin esimerkiksi viranomaisten henkivartijoina ja kiristämään poliittisia toimijoita. Vaikka kaikki <em>yakuza</em>-ryhmät eivät osallistuneet tämänkaltaiseen toimintaan, yhteistä koko järjestölle oli tietty ideologia, johon kuului vihamielinen suhde ulkomaalaisiin ja ulkomaisiin ajatussuuntiin (kuten sosialismiin), menneisyyden romantisointi, <em>shinton</em> (Japanin kansallisuskonnon) pitäminen järjestön arvomaailman ytimenä ja keisarin palvonta elävänä <em>shinto</em>-jumalana.</p> <p><a href="#_top">Alkuun</a></p> <br> <a name="Tonteri_rakenne"></a><h4>Järjestön rakenne</h4> <p><em>Yakuza</em> muodostuu syndikaateista, jotka ovat useiden paikallisryhmien yhteenliittymiä. Aikanaan Japanin vaikutusvaltaisimmalla syndikaatilla, <strong>Yamaguchi-gumilla</strong>, oli parhaimmillaan 13 000 jäsentä 36 piirikunnassa (Japanissa on yhteensä 47 piirikuntaa). Ijichi ei kerro oman ryhmänsä kuuluneen mihinkään syndikaattiin.</p> <p>Ryhmien koot vaihtelevat. Ijichi kuvaa oman ryhmänsä koon melko pieneksi: sinä aikana, jona hän toimi <em>yakuzassa</em>, ryhmät olivat noin 30-miehisiä. Tutkimukset kertovat, että toisen maailmansodan jälkeen tulivat yleisemmiksi yhä isommat <em>yakuza</em>-ryhmät, joiden koko kasvoi satoihin ja jopa tuhansiin jäseniin. <em>Yakuza</em>-ryhmät olivat hyvin hierarkkisia ja järjestäytyneitä, ja niissä jäsenen tehtävä määräytyi hänen asemansa mukaan. Aloitteleva <em>yakuza</em> hoiti muun muassa kotityöt, kuten siivoamisen, ruuanlaiton ja ostokset. <em>Yakuzan</em> ryhmäkulttuuri on tyypillinen koko japanilaiselle kulttuurille. Japanilaisuuteenhan liitetään ryhmäsidonnaisuus, jolle on luonteenomaista ryhmien sisäinen hierarkia. Tässä hierarkiassa yksilön asema määräytyy osaksi sen mukaan, kuinka pitkään hän on ollut ryhmän jäsenenä. <em>Yakuza</em>-ryhmän jäsenen asemaan vaikuttavat jäsenen pelitaidot, suoritukset jengisodissa ja uskollisuus <em>oyabunille</em>.</p> <p><em>Yakuza</em> on organisoitunut perheiksi, joiden huipulla ovat kummisedät. Ryhmät rakentuvat <nobr><em>oyabun</em>–<em>kobun</em>-suhteisiin,</nobr> jossa <em>yakuzan</em> jäsenet ovat ikään kuin isän ja lapsen roolissa. Hierarkian ylimpänä on ryhmän johtaja, joka ottaa vastuulleen alaisensa. Tällainen <nobr><em>oyabun</em>–<em>kobun</em>-suhde</nobr> on osa japanilaista yhteiskuntaa, ja samanlaisia suhteita on esimerkiksi liikeyrityksissä ja buddhalaistemppeleissä. Ryhmän jäsenten uskollisuus ja ryhmän sisäinen koheesio edellyttävät karismaattista johtajaa.</p> <p>Lojaalisuus on <em>yakuzaan</em> kuuluva piirre edelleenkin. <em>Kobunin</em> tulee omistautua ryhmälleen tavalla, joka saattaa kehittyä fanaattisuudeksi: uuden jäsenen odotetaan toimivan ’luotina’, <em>teppodamana</em>, joka on <em>yakuza</em>-ryhmien välisissä taisteluissa eturintamassa riskeeraamassa henkeään ja valmis muun muassa ottamaan syyt niskoilleen vankilatuomion uhallakin. Ijichin ensimmäinen vankilatuomio tuli tilanteesta, jossa hän pilasi poliisien ratsian. Viranomaiset vaativat ratsian pilannutta tunnustamaan, ja koska uhkana oli, että poliisit olisivat vaikeuttaneet yhä enemmän uhkapelitoimintaa, Ijichi tunnusti tekonsa ja sai kolmen kuukauden vankilatuomion. Hän siis toimi <em>teppodamana</em> uhrautumalla vapaaehtoisesti ryhmänsä puolesta.</p> <p><a href="#_top">Alkuun</a></p> <br> <a name="Tonteri_arvot"></a><h4>Järjestön arvomaailma</h4> <a name="Tonteri_ritarillisuus"></a><h5>Ritarillisuus</h5> <p>Elämäkerrassaan Ijichi liittää <em>yakuzaan</em> <em>ninkyoo-doo</em>-termin. Suomennettuna termi merkitsee ’ritarillista tietä’. Järjestössä ’ritarillinen tie’ yhdistyy ennen kaikkea <em>bakutoon</em>, mutta sillä voidaan viitata yleisemminkin <em>yakuza</em>-maailmaan. Yksi ’ritarilliseen tiehen’ kuuluva ominaisuus on sisukkuus, jolla <em>yakuzat</em> määrittelevät itseään. Ijichin elämäkerrassa korostuu kaikenlaisten kärsimysten sietäminen. <em>Yakuzan</em> on oltava sisukas ja kestettävä erilaisia epämukavuuksia, kuten kidutusta ja vankilan epäinhimillisiä oloja. Kärsimysten sietäminen murtumatta on keino todistaa miehisyyttä ja <em>samurai</em>-arvojen mukaista elämäntapaa, sillä myös <em>samurai</em>-kulttuuriin kuului tyyneys erilaisten epämukavuuksien ja koettelemusten edessä.</p> <br> <a name="Tonteri_giri_ninjo"></a><h5><em>Giri</em> ja <em>ninjo</em></h5> <p>Tärkeitä <em>yakuzaa</em> määritteleviä käsitteitä ovat tutkimusten mukaan <em>giri</em> ja <em>ninjo</em>, jotka vaikuttavat <em>yakuzan</em> arvomaailman ytimessä. <em>Giri</em> on yksilön käyttäytymistä ohjaava pakote, joka vaatii muistamaan kiitollisuudenvelan ja vastapalveluksen velvoitteen. <em>Ninjo</em>-termi on käännettävissä eri tavoin. Sillä voidaan viitata yksilöiden henkilökohtaisiin haluihin ja tunteisiin, mutta termi voidaan kääntää myös inhimilliseksi tunteeksi, armeliaisuudeksi tai empatiaksi heikompia kohtaan. Yksilön <em>giri</em> ja <em>ninjo</em> voivat olla ristiriidassa, sillä velvoitteet ja halut eivät käy aina yksiin. Toki käsitepari voi olla sopuisassakin suhteessa keskenään, mikäli yksilön sosiaaliset velvoitteet ja halut ovat yhteneväiset. Ottamalla <em>girin</em> ja <em>ninjon</em> osaksi arvomaailmaansa <em>yakuza</em> sai yhteisön arvostusta, sillä näin he osoittivat yhdistävänsä <em>samurai</em>-tyyliin velvollisuuden, myötätunnon ja hyväntahtoisuuden taistelutaitoihin.</p> <p>Ijichin elämäkerrassakin näkyy <em>yakuzan</em> hyväntekeväisyys: hänen ryhmänsä antoi muun muassa almuja köyhille. Tähän hyväntekeväisyyteen on syytä suhtautua varauksella ja pohtia, olisiko taustalla myös muita, vähemmän jaloja tarkoitusperiä kuin heikompien ja vähäosaisten auttaminen. Japanilaisen yhteiskunnan mielikuvissa <em>yakuzaan</em> on liittynyt sekä positiivisia että negatiivisia mielikuvia. <em>Yakuzat</em> on mielletty toisaalta <em>samuraiden</em> ritarillisiksi jälkeläisiksi ja toisaalta murhanhimoisiksi gangstereiksi. Järjestö itse on pyrkinyt ruokkimaan mielikuvaa itsestään robinhoodmaisena hyväntekijänä. Hyväntekeväisyys on eräs keino ylläpitää kuvaa heikkojen puolustajista.</p> <p>Elämäkerrassa kerrotaan ristiriidasta, joka syntyi Ijichin <em>girin</em> ja <em>ninjon</em> välille. Ijichi ajautui suhteeseen toisen <em>yakuzan</em> naisystävän kanssa ja lopulta he karkasivat yhdessä. Teko oli vastoin <em>yakuza</em>-sääntöjä ennen kaikkea siksi, että hän hylkäsi velvollisuutensa <em>oyabuniaan</em> kohtaan. Lopulta rahojen huvettua Ijichin oli palattava ryhmäänsä. Mutta ennen kuin hän pystyi palaamaan, hänen oli pyydettävä anteeksi mieheltä, jonka naisystävän hän vei.</p> <p>Anteeksipyyntönä Ijichi suoritti perinteisen <em>yubitsume</em>-rituaalin, jossa hän leikkasi irti pikkusormensa ensimmäisen nivelen. <em>Yakuza</em>-tutkimuksissa oman sormensa katkaiseminen mainitaan erääksi rangaistukseksi, jonka järjestö määrää sääntöjä rikkoneelle jäsenelleen. <em>Yubitsume</em>-rangaistuksen tarkoituksena on heikentää <em>yakuzan</em> miekkakättä, sillä hän ei enää voi tarttua yhtä tukevasti aseeseensa. Samalla rangaistus tekee sääntöjä rikkoneesta <em>yakuzasta</em> symbolisesti riippuvaisemman <em>oyabuninsa</em> suojeluksesta. Mikäli jäsen tekee uuden rikkeen, hän joutuu katkaisemaan joko samasta sormesta toisen nivelen tai toisen sormen ensimmäisen nivelen.</p> <p>Elämäkerta kuvaa järjestön varsin solidaarisena. Mikäli <em>yakuza</em>-ryhmien johtajat tekivät sopimuksen, velvoitti tämä sopimus ryhmiä auttamaan toisiaan. Jos <em>yakuza</em>-ryhmän uhkapelitoiminta ei kannattanut, ryhmän jäsenet menivät niihin paremmin menestyviin uhkapelipaikkoihin, joiden kanssa oli tehty sopimus. Sopimuksen niin velvoittaessa menestyvien peliluolien pitäjät antoivat hieman taskurahaa taloudellisessa ahdingossa oleville <em>yakuzoille</em>.</p> <p>Solidaarisuus näkyi myös tavassa, jolla ryhmä piti huolen jäsenestään tämän joutuessa vankilaan. Elämäkerran mukaan vankilatuomiota pidettiin eräänlaisena työskentelynä <em>yakuzassa</em>, josta ryhmä maksoi palkkion jäsenen vapauduttua. Tämä oli eräs <nobr><em>oyabun</em>–<em>kobun</em>-suhteen</nobr> ilmenemismuoto. <em>Kobunin</em> uhrauduttua <em>oyabuninsa</em> puolesta oli <em>oyabunin</em> vuoro auttaa alaistaan ja muistaa häntä tämän vapauduttua vankilasta. Samalla palkanmaksu toimi todennäköisesti jonkinlaisena houkuttimena pitää vanki lojaalina omalle <em>yakuza</em>-ryhmälle ja estää vangin mahdollinen yhteistyö virkavallan kanssa.</p> <p>Kiinnostavaa on, ettei Ijichin elämäkerrassa liitetä <em>yakuzan</em> arvomaailmaan ideologioita, jotka tutkimuskirjallisuuden mukaan ovat tyypillisiä <em>yakuzalle</em>, kuten muun muassa shintolaisuutta, keisarin palvontaa ja vihamielisyyttä ulkomaalaisia kohtaan. Ainoa ideologia Ijichillä oli lojaalisuus <em>oyabuniaan</em> kohtaan.</p> <br> <a name="Tonteri_viranomaiset"></a><h5>Suhde viranomaisiin</h5> <p>Vaikka <em>yakuza</em> esiintyy yleensä patrioottisena järjestönä, Ijichi ei kaunistele omaa haluttomuuttaan armeijapalvelukseen. Epäisänmaallisuudesta kertoo hänen armeijauransa: Vuonna 1926 Ijichi otettiin asepalvelukseen ja lähetettiin Koreaan. Hän alkoi muutaman toverinsa kanssa suunnitella karkaamista ja rikollisryhmän perustamista. Suunnitelma paljastui viranomaisille ja miehet vangittiin. Epäisänmaallisuus on liitettävissä Ijichin auktoriteetti-inhoiseen asenteeseen.</p> <p>Ijichin auktoriteetti-inhoisuutta voi lähteä taustoittamaan hänen nuoruusvuosiensa <nobr>(1910–1920-luku)</nobr> yhteiskunnallisella tilanteella. Japanin talouskasvun syynä 1900-luvun alkupuolella oli ensimmäinen maailmansota, joka sitoutti eurooppalaiset ja jätti Aasian markkinat Japanille. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman korkeasuhdanteen päättyessä 1910-luvun loppupuolella yhteiskunnallista liikehdintää aiheutti muun muassa riisin korkea hinta ja ympäri maata mellakoitiin riisin hinnan vuoksi. Lisäksi ihmiset olivat tyytymättömiä hallitukseen, jota leimasi korruptio. Vaikeat olot ja yleinen tyytymättömyys hallintoon voivat olla Ijichin vastahankaisen asenteen taustalla. Historiallisten seikkojen lisäksi Ijichin kielteinen suhtautuminen viranomaisiin voi selittyä hänen yhteiskunnanvastaisella asemallaan: lähtökohtaisestikin Ijichi rikollisena asettuu poliisien ja normaalin yhteiskunnan vastapuoleksi.</p> <p>Teoksessa Ijichi määrittelee runsaasti virkavaltaa, josta piirtyvä kuva on epäinhimillinen. He olivat <em>yakuzan</em> vastapuoli, joka kohteli säälimättömästi yhteiskunnan vähäosaisia ja vankeja. Poliisin ja rikollisen roolit menivät toisinaan ristiin, ja on vaikea sanoa, kumpi loppujen lopuksi suojeli yhteiskuntaa. Kuvatessaan köyhälistöaluetta Ijichi kertoo tapahtumasta, jossa poliisi yritti poistaa kadulla makaavaa kerjäläistä. Koska kerjäläinen ei liikkunut käskemällä, poliisi ryhtyi potkimaan miestä liikkeelle. Ijichin mennessä väliin poliisi kohteli kovaotteisesti puolestaan häntä.</p> <p>Ijichi kertoo kidutuksesta, jota poliisit harjoittivat kuulusteluissa. Ensimmäisessä kuulustelussa, johon Ijichi joutui, häntä piestiin kepeillä tunnustuksen saamiseksi. Virkavalta käytti väkivaltaa myös vankilassa kurinpidollisiin tarkoituksiin. Viranomaisten väkivaltaisuuden kuvailu ei ole pelkkää mustamaalausta, vaan muun muassa kuulusteluihin liittyvällä kiduttamisella on historialliset juuret, jotka löytyvät Tokugawa-kauden rikoslaista. Tuolloin ainoa pätevä todistus epäillyn syyllisyydestä oli hänen omakätinen tunnustuksensa, joka oli edellytys sille, että syytetty voitiin tuomita. Mikäli tunnustusta ei kuulustelussa saatu, oli kidutus laillinen keino. Kidutuksesta tulikin yleinen keino Tokugawa-kauden myöhempinä vuosina. Tavallisimpia kidutuskeinoja oli bambukepeillä hakkaaminen. Muita rangaistuksia oli muun muassa "kiven syleily", jossa epäilty asetettiin istumaan alustalle perinteisessä polvi-istuma-asennossa, <em>seizassa</em>. Istuma-alustana olivat kolmionmuotoiset puupalat, joiden terävä kärki oli epäillyn jalkoja vasten. Kidutettava siis istui pienten puisten terien päällä. Menetelmä sai nimensä siitä, että epäillyn istuessa alustalla hänen syliinsä kasattiin vielä kivipainoja. Tutkimuskirjallisuuden mukaan epäiltyjen kova kohtelu on jossain määrin ollut tavallista vielä 1980-luvullakin: epäiltyä voitiin kuulustella jopa 14 tuntia tai pidempään. Pidätysvankeudessa pidätetty saattoi joutua "lintuhäkkiin" (pieneen, hyvin valaistuun selliin), jossa hänen täytyi istua jalat ristissä seiniin nojaamatta.</p> <p>Ijichi puhuu myös poliisien korruptoituneisuudesta. Eräs tapa, jolla poliisit paransivat oman alueensa rikostilastoja, oli mennä <em>yakuzan</em> luo ja käskeä häntä luovuttamaan ampuma-aseensa. Tilanne oli ongelmallinen <em>yakuzalle</em>, koska he eivät pitäneet Ijichin mukaan aseita lähettyvillään. Tämän vuoksi <em>yakuzat</em> joutuivat viime kädessä hankkimaan aseita, jotka voisivat luovuttaa viranomaisille. Aseiden takavarikoinnilla poliisit saattoivat osoittaa rikollisten vastaista toimintaansa. Mikäli <em>yakuza</em> ei kuitenkaan antanut ampuma-aseita poliisille tavalla tai toisella, poliisit tekivät ratsian <em>yakuzan</em> uhkapelipaikalle, jossa <em>yakuza</em> yleensä yllätettiin itse teosta. Tällöin hän sai vankeustuomion.</p> <p>Tämäntapainen rikollisuuden vastainen toiminta oli käytössä vielä 1980-luvulla. Tutkimuskirjallisuudessa kerrotaan japanilaispoliisien tekevän aika ajoin massiivisia ratsioita, joissa pidätetään tuhansia <em>yakuzoja</em> päivässä. Vaikka nämä operaatiot antavat uutisissa vaikuttavan kuvan japanilaisen poliisikunnan toiminnasta, ratsiat ovat enimmäkseen kiusantekoa ja ennen kaikkea poliisien keino hankkia myönteistä julkisuutta. Tavallisesti <em>yakuzat</em> saivat varoituksen tulevasta ratsiasta, joten raskauttavimmat todisteet saatiin hävitettyä ja isoimmat rikollisjohtajat ehtivät piiloon.</p> <br> <a name="Tonteri_kasvot"></a><h5>Kasvot</h5> <p>Japanilaisessa kulttuurissa kasvojen säilyttäminen on tärkeää ja sama pätee <em>yakuzassakin</em>. Kasvojen säilyttämisessä on kyse siitä, että eletään oman yhteisön odotusten mukaisesti. Maine ja häpeä liittyvät tähän käsitteeseen. Toista <em>yakuzaa</em> ei saa nolata, mutta mikäli näin tapahtuu, se johtaa jonkinasteiseen konfliktiin. Häpeä ei ole <em>yakuzalle</em> vähäpätöinen asia, vaan riitatilanteet voivat kehittyä hyvinkin dramaattisiksi. Elämäkertansa mukaan Ijichi teki vain kerran miestapon, joka tapahtui juuri tällaisessa konfliktissa.</p> <p>Japanilaista kulttuuria määritellään tutkimuskirjallisuudessa häpeäkulttuuriksi, jossa on kyse siitä, että yksilön tekoihin vaikuttavat suuresti yhteisön tuomio ja häpeä yhteisön edessä. Tämä koskee <em>yakuzaakin</em>: häpeältä halutaan välttyä sekä järjestön että muun yhteiskunnan edessä. Jäsenen on toimissaan huolehdittava, ettei oma ryhmä joudu häpeään. Toisaalta omaa rikollista toimintaa ei kainostella, vaan <em>yakuzaan</em> kuulumista osoitetaan muun muassa näyttävin kokovartalotatuoinnein ja poikkeavalla pukeutumisella, johon kuuluvat muun muassa huomiota herättävät solmiot ja kaksiväriset kengät. Vartalotatuoinneilla on myös muita funktioita sen lisäksi, että ne osoittavat henkilön kuuluvan <em>yakuzaan</em>. Etenkin vanhoilla menetelmillä tatuointi oli tuskallinen koetus, jolla mitattiin yksilön vahvuus. Tatuoinnista tuli käytäntö, jolla <em>yakuza</em> pystyi osoittamaan rohkeutensa, kovuutensa ja miehisyytensä.</p> <br> <a name="Tonteri_naiset"></a><h5>Naisen asema</h5> <p>Vaikka japanilaiset sukupuolisuhteet käyvät läpi muutosta, ne perustuvat silti jossain määrin stereotyyppisiin sukupuolisuhteisiin. Tutkimuskirjallisuus liittää japanilaismiehiin peittelemättömän sovinistisuuden ja japanilaisnaisiin puolestaan nöyryyden, alistuvuuden ja pitkämielisen sietämisen. Aviossa olevan naisen paikka on perinteisesti ollut kotona. Tällainen asetelma on yleistys eikä tee täysin oikeutta japanilaisyhteiskunnan sukupuolirooleille.</p> <p>Ijichin elämäkerta kuvaa perinteisiä sukupuolirooleja, joissa nainen saa esinemäisen koristeen roolin. Ulkonäöllä oli selvästi merkitystä Ijichin naiskäsityksessä, sillä hän määritteli naisia pääasiassa kauneuden perusteella. Hän liittää naisiin fyysisen heikkouden. Ijichin mukaan naisella ei ole sisua eikä hän kestä vaikkapa poliisikuulustelua murtumatta. Tämä oli syy sille, miksi Ijichin <em>yakuza</em>-alokasaikana ryhmä ei palkannut taloudenhoitajatarta ja taloustyöt kuuluivat uudelle jäsenelle.</p> <p>Sagan kirja ruokkii stereotyyppistä käsitystä miesten hallitsemasta japanilaisesta kulttuurista. Kirjan naishahmot ovat pääasiassa ilotyttöjä, joiden tehtävänä on miesten viihdyttäminen. Ijichin elämään kuuluivat kodin ulkopuoliset aktiviteetit muun muassa ilotyttökortteleissa ja hänen avioelämästään puhutaan kirjassa hyvin vähän.</p> <br> <a name="Tonteri_yakuza_kapinana"></a><h5><em>Yakuza</em> kapinana</h5> <p><em>Yakuza</em> voidaan nähdä kapinallisena, joka vastustaa sosiaalista yhdenmukaisuutta. Ijichin elämäkerta on kertomus yhteiskunnallista säännönmukaisuutta rikkovan henkilön elämästä, ja tämä voi olla tärkeä seikka taustoitettaessa kirjan japaninkielisen painoksen julkaisuajankohtaa eli 1980-lukua. Tuolloin oli nähtävissä kasvavaa kapinointia yhteisön painetta vastaan. Tämä asenne on voinut lisätä kiinnostusta muun muassa <em>yakuzaa</em> kohtaan. Mielipidetutkimusten mukaan japanilaisnuoret olivat muihin teollistuneiden maiden nuoriin verrattuna tyytymättömämpiä tapaan, jolla oma yhteiskunta toimi. Elämäkerran antama kuva <em>yakuzasta</em> voi tätä taustaa vasten olla eräänlainen henkireikä jämähtäneestä ja yksilöä voimakkaasti karsinoivasta yhteiskunnasta. Se voi toimia myös pelotteena siitä, millaista elämä voi olla, jollei yksilö mukaudu valtaväestön elämäntapaan. Ijichin ajautuminen <em>yakuza</em>-toimintaan oli eräänlaista kapinaa hänen perhettään vastaan. Normaaliin elämänjärjestykseen olisi kuulunut opiskelu ammattiin ja avioituminen vanhempien valitseman morsiamen kanssa, mutta sen sijaan hän muutti Tokioon rakkautensa perässä. Hän sai tosin töitä sukulaiseltaan, mutta tähän työhön kyllästyttyään hän meni mukaan rikolliseen laivuritoimintaan ja siitä edelleen järjestäytyneeseen rikollisuuteen.</p> <p>Ijichi ei puhu itsestään tai <em>yakuzasta</em> japanilaisuuden suojelijana eikä pyri luomaan kuvaa yakuzan kunniakkaasta menneisyydestä, mutta esille nousee sitoutuminen perinteiseen japanilaiskulttuuriin, johon kuuluu muun muassa esittäytyminen toisille <em>yakuzoille</em> <em>samurai</em>-tyyliin. Tällaiseen esittäytymiseen kuului ensinnäkin henkilön perustietojen kertominen, eli kuka <em>yakuza</em> on, mihin ryhmään hän kuuluu ja kuka on hänen johtajansa. Lisäksi merkittävä yksityiskohta on esittäytymistapa, jolla tiedot kerrotaan. Tässä esittäytymistavassa on nähtävissä <em>samurai</em>-perinteen jatkumo. Vaikka fyysinen voima ja taistelutaidot olivat perusta <em>samurai</em>-luokan arvomaailmassa, heille kehittyi 1000-luvulla tietyt säännöt ja muotokieli, jotka ilmaisivat <em>samurain</em> vahvuutta. Sisällöt, joita Ijichi liitti <em>yakuzojen</em> esittäytymistapoihin, kertovat tästä <em>samurai</em>-perinteestä. Tapa, jolla <em>yakuza</em> esittäytyi, kertoi hänen varteenotettavuudestaan eli siitä, millainen <em>yakuza</em> hän oli.</p> <p><a href="#_top">Alkuun</a></p> <br> <a name="Tonteri_toiminta"></a><h4>Järjestön toiminta</h4> <p>Ijichi määritteli uhkapelit <em>yakuzan</em> perinteiseksi elinkeinoksi. Hänen kuvaamanaan perinteisen <em>yakuzan</em> kapina yhteiskuntaa vastaan näkyi lähinnä sen toiminnassa – jos sielläkään. Näennäisesti he toimivat yhteiskunnanvastaisesti järjestämällä uhkapelejä. Ijichi kuitenkin oikeutti tämän toiminnan vetoamalla laajaan asiakaskuntaan ja <em>yakuzan</em> toimintaan asiakkaiden viihdyttäjinä. Osoituksena uhkapelitoiminnan tärkeydestä <em>yakuza</em>-ryhmälle ja ryhmän sisäisestä hierarkiasta oli se, ettei alokkaan annettu osallistua uhkapeliin, vaan pelin johtaminen kuului kokeneemmalle <em>yakuzalle</em>.</p> <p>Teoksessa järjestö esiintyi tavallaan työyhteisönä, jonka jäsenet olivat sitoutuneet yhteisönsä tiukkaan hierarkiaan. Tässä mielessä <em>yakuza</em> ei poikennut muista japanilaisista yhteisöistä, joille oli tyypillistä voimakas organisoituminen. Perinteiset <em>yakuzat</em> erotti muusta yhteiskunnasta uhkapelien järjestäminen, joiden lainvastaisuuden vuoksi heihin kohdistui poliisien painostus (ratsiat, kuulustelut, pidätykset ja vankilatuomiot). Ijichin mukaan <em>yakuza</em> oli siis rikollinen vain näennäisesti: se rikkoi lakia järjestäessään uhkapelejä, mutta samalla se kuitenkin palveli laajaa asiakaskuntaansa. Ijichi teki tässä eron entis- ja nykyajan <em>yakuzojen</em> välille, sillä nykyään <em>yakuza</em> on mukana myös muissa laittomuuksissa, kuten huumekaupassa. Väitettä siitä, että perinteinen <em>yakuza</em> olisi harjoittanut vain ja ainoastaan uhkapelejä, on vaikea todistaa oikeaksi tai kumota vääräksi. Asia voi olla näin, mutta kuitenkin <em>yakuza</em> on uhkapelien vuoksi sijoittunut lain ulkopuolelle, ja näin ollen vielä vakavampien rikosten teko ei välttämättä ole koskaan ollut mikään ylittämätön kynnys.</p> <p>Ijichin elämäkerta on vastakohta väkivaltaiselle toiminnalle, jota nykyajan <em>yakuza</em> tutkijoiden mukaan harjoittaa: 1990-luvun alkupuolella <em>yakuzat</em> tekivät</p> <div style="margin-left: 10%"> <ul type="none"> <li>30 % murhista,</li> <li>16 % ryöstöistä,</li> <li>22 % vakavista väkivaltarikoksista ja</li> <li>15 % raportoiduista raiskauksista.</li> </ul> </div> <p>Elämäkerrassa puhutaan vain yhdestä <em>yakuzan</em> tekemästä taposta. Tutkimusten mukaan <em>yakuza</em>-toiminnassa 1900-luvun loppupuolella näkyy kuitenkin paluu juurille, sillä väkivaltaisuuksista ollaan siirtymässä muihin laittomuuksiin, kuten uhkapeliin, huumeisiin ja prostituutioon.</p> <p>Edellytys <em>yakuza</em>-ryhmän toiminnalle oli yhteiskuntarauhan säilyminen, joten ryhmien oli pyrittävä toimimaan keskenään sulassa sovussa. Jengisodat merkitsivät nimittäin sitä, että poliisit lakkauttivat kiistelevien ryhmien toiminnan. Alueellisesti toisiaan lähellä toimivat ryhmät tekivät siksi yhteistyötä. Tämä näkyi käytännössä muun muassa siten, että uhkapeleille sovittiin aikataulut, etteivät pelitilaisuudet menneet päällekkäin ja että pelaajilla oli mahdollisuus ehtiä mukaan kaikkien ryhmien uhkapeleihin.</p> <p>Ijichi liittää <em>yakuzaan</em> myös hyväntahtoisen yhteiskunnallisen toiminnan. Hyväntahtoisuus näkyi konkreettisimmillaan almujen antamisena. Uhkapelitoiminnassa se ilmeni siten, ettei pelaajien haluttu häviävän itseään puille paljaille. Tässä oli kuitenkin <em>yakuzan</em> oma etu taustalla, sillä mikäli pelipaikka vei pelaajalta kaikki rahat, tämä ei päässyt pelaamaan vähään aikaan. Lisäksi tällainen kynintä vaikutti haitallisesti pelipaikan maineeseen.</p> <p>Erääksi <em>yakuzan</em> toimenkuvaksi Ijichi mainitsee paikallisten yritysten ja ravintoloiden suojelemisen. Kaupan tai ravintolan avaava yrittäjä saattoi pyytää apua, josta <em>yakuza</em>-johtaja ei voinut kunniansa vuoksi kieltäytyä. Tämän jälkeen <em>yakuza</em> joutui antamaan rahalahjan ja osallistumaan liikkeen avajaisiin. Avajaisiin ryhmä osallistui kymmenkunnan miehen voimin. Tilaisuudessa ryhmä joi maljan liikkeen menestykselle, antoi juomarahaa henkilökunnalle ja kiersi asiakkaiden joukossa pyytämässä näitä tukemaan liikettä. Ijichin mukaan liikkeen ja <em>yakuzan</em> suhde jatkui edelleen hyvin yksisuuntaisena siten, että liikkeen omistajaan liittyvien tilaisuuksien (kuten häiden tai hautajaisten) yhteydessä <em>yakuza</em> joutui lähettämään rahalahjan.</p> <p>Ijichi antaa <em>yakuzasta</em> hyvin nuhteettoman kuvan, johon on syytä suhtautua varauksella. Rivien välistä voi tulkita, että toimintaan kuului laittomuuksia. Hän mainitsee esimerkiksi, että jokin osa tuloista oli "suojelurahaa". Koska Ijichi ei määrittele tarkemmin, millaisista turvapalveluista yrittäjät maksoivat <em>yakuzalle</em>, "suojelurahan" maksamisen taustalla voi olettaa olleen perinteistä kiristystoimintaa. Ylipäätään kuva, jonka Ijichi antaa järjestön ja liikeyritysten suhteesta, on melko siisti. Tämä kuva, jonka mukaan <em>yakuza</em> tuki rahalahjoin ja muuten liikeyrityksiä, on juuri hyväntekijä-kuvan luomista. Nuhteeton <em>yakuza</em>-kuva voi toisaalta johtua teoksen kirjoittajasta, Junichi Sagasta, joka todennäköisesti on suorittanut jonkinlaista valintaa siitä, mitä hän kertoo ja mitä jättää pois. Vaikka teoksen perusteella ei voi sanoa Sagan olleen puolueellinen, ei teoksesta välity toisaalta kirjoittajan kriittisyyskään.</p> <p>Kiinnostavaa on, että vaikka <em>yakuzaa</em> käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa puhutaan järjestön yhteyksistä politiikkaan ja erityisesti yhteyksistä Japanin hallitsevaan puolueeseen (Liberaalidemokraatteihin, LDP), Ijichin elämäkerrassa yhteydet politiikkaan ovat hyvin viitteellisiä: Ijichin tehtyä miestapon hänen ryhmänsä pyrki saamaan lievän tuomion Ijichille ja käytti yhteyksiään erääseen poliitikkoonkin. Toinen vihjaus suhteista johtavassa asemassa oleviin henkilöihin saadaan oikeudenkäynnistä, jossa Ijichi oli syytettynä huumekaupasta. Asianajajina hänellä olivat entinen tuomari ja entinen alahuoneen jäsen. Teos ei anna kuvaa, että Ijichin ryhmä olisi ollut kovin syvällä Japanin politiikassa, mutta siitä on kuitenkin pääteltävissä <em>yakuzan</em> siteet tärkeisiin viranomaisiin.</p> <p>Ijichin elämäkerta ei käy todisteena siitä, etteikö <em>yakuzalla</em> olisi ollut suhteita esimerkiksi hallituspuolueeseen, tai siitä, etteikö <em>yakuzan</em> politisoituminen olisi ollut yleistä Ijichin aikana. Tutkimukset osoittavat järjestöllä olleen läheiset suhteet konservatiiveihin ja oikeistoon jo 1800-luvun lopulla. Koska suhteita kuitenkin jossain määrin on ja niitä kerrotaan käytetyn, on todennäköisin tulkinta se, ettei Ijichin ryhmä vain ollut kovin vaikutusvaltainen Japanissa.</p> <p>Kiinnostavaa on se, miten Ijichi sekaantui juuri sellaisiin tekoihin, jotka eivät hänen mukaansa kuitenkaan kuuluneet perinteiselle <em>yakuzalle</em>. Hän sai tuomiot miestaposta ja huumerikoksesta. Kovin yllättävää ei sen sijaan ole se, että Ijichi kuvaa itsensä tietyllä tapaa syyttömäksi: miestappo oli itsepuolustusta ja huumeet, joista Ijichi sai tuomion, olivat erään hänen tuttavansa. Elämäkerta kuvaa Ijichin osalliseksi sellaisia tapahtumia, jotka ovat ristiriitaisia hänen määrittelyilleen <em>yakuzasta</em>. Samalla teos kuitenkin selittelee tapahtumat parhain päin ja yrittää pitää yllä hyvää kuvaa näistä "ritarillisista kansanmiehistä".</p> <p><a href="#_top">Alkuun</a></p> <br> <a name="Tonteri_loppulause"></a><h4>Loppulause</h4> <p>Ijichin antama <em>yakuza</em>-kuva vahvistaa sen, mistä tutkimuskirjallisuuskin puhuu: järjestö pyrkii antamaan kuvan kunniakkaasta menneisyydestään ja ritarillisuudestaan. Hän tekee eron perinteiseen ja nykyajan <em>yakuzaan</em>, ja se, mitä Ijichi kertoo, koskee perinteistä <em>yakuzaa</em>. Perinteisen ja nykyajan <em>yakuzan</em> välille voidaan vetää raja ryhmän toiminnan perusteella: mennyt ja perinteinen toimi kunniakkaammin ja pitäytyi vain uhkapelitoiminnassa.</p> <p>Teos ei kuitenkaan pyri esittämään järjestöä vain yksiselitteisen hyvänä. Poikkeama tutkimuskirjallisuuteen syntyy Ijichin asennoitumisesta isänmaallisuuteen. Siinä missä eri tutkimuksissa järjestöön liitetään patrioottisuus, hän sitoutuu täysin irti tästä. Ijichin tapa kertoa toimistaan on siloittelematon. Eräänä esimerkkinä käy juuri hänen epäisänmaallisuutensa, mutta lisäksi se, että hän kertoo syyllistyneensä miestappoon ja huumerikokseen. Tällaiset tunnustukset on tavallaan helppo tehdä, koska hän samassa yhteydessä antaa samalla synninpäästön itselleen: miehen tappaminen tapahtui itsepuolustustilanteessa, ja huumerikoksessa oli kyse siitä, että hän sai syytteen erään tuttavansa huumeista.</p> <p>Perinteinen <em>yakuza</em> määrittyy teoksessa hyvin japanilaiseksi. Hyvät tavat olivat kunniassa ja omaan ryhmään sitouduttiin tiukasti. Ijichi liittää perinteiseen <em>yakuzaan</em> traditionaalisten arvojen säilyttämisen, joka näkyy erilaisissa muodollisuuksissa, kuten esittäytymisrituaaleissa, ja toisaalta tiettyjen arvojen (kuten esimerkiksi <em>girin</em> ja <em>ninjon</em>) säilymisessä. Myös ryhmien organisoituminen <nobr><em>oyabun</em>–<em>kobun</em>-suhteiden</nobr> varaan oli japanilaiskulttuurille tyypillinen. Ryhmäkulttuurissaan <em>yakuza</em> meni hyvinkin pitkälle: muun muassa ryhmän jäsenten <em>giri</em>-velvoitteet ja niiden laiminlyönti saattoivat johtaa äärimmäisiin tekoihin. Lojaalisuus ja sisukkuus määrittelivät toimintaa ja oman ryhmän ja johtajan puolesta tuli olla valmis kärsimään mitä vain.</p> <p>Elämäkerrassa perinteinen <em>yakuza</em> esiintyy jopa tarpeellisena yhteiskunnalle. <em>Yakuzan</em> pääelinkeino eli uhkapeli oli luonnollinen – vaikkakin laiton – osa yhteiskuntaa, sillä uhkapelit olivat viihdykettä laajalle asiakaskunnalle. Lisäksi <em>yakuza</em> avusti köyhiä ja suojeli liikeyrityksiä. Vaikka Ijichin kuvaukset esimerkiksi viranomaisten toiminnasta myötäilevät tutkimuskirjallisuutta, on syytä suhtautua varauksella muun muassa järjestön rooliin liikeyritysten suojelijana. Nykyajan <em>yakuza</em> sen sijaan on livennyt hyväntekijän asemasta: se on mukana esimerkiksi huumekaupassa ja prostituutiossa. Eräässä mielessä elämäkerta onkin vanhojen hyvien aikojen muistelemista, jolloin kaikki oli paremmin.</p> <p>Lopuksi on hyvä pohtia teoksen kirjoittajan, Junichi Sagan, vaikutusta teokseen. Vaikka teos syntyi lähtökohtaisesti sen aineiston pohjalta, jonka Eiji Ijichi luovutti, Saga on suorittanut jonkinlaista valikointia. Hän tuskin on kirjoittanut sellaisenaan kaikkea, mitä Ijichi on sanonut. Teos myötäilee historiallisia faktoja, mikä tekee elämäkerrasta uskottavan. Se uusintaa kuitenkin sankari-myyttiä, jota <em>yakuza</em> pyrkii itsestään luomaan. Teos ei kuitenkaan jää pelkäksi propagandistiseksi puolustuspuheeksi järjestöstä, vaan <em>yakuza</em> on elämäkerran mukaan sekaantunut myös laittomuuksiin – mikä on lähimpänä totuutta järjestöstä.</p> <p><a href="#_top">Alkuun</a></p> <br> <a name="Tonteri_kirjallisuutta"></a><h4>Kirjallisuutta</h4> <p>Doi, Takeo (1988). <em>The anatomy of dependence.</em> Translated by John Bester. Eighth printing. Kodansha, Tokyo.</p> <p>Donohue, John J. (1991). "The Dimensions of Discipleship: Organizational Paradigm, Mystical Transmission, Vested Interest and Identity in the Japanese Martial Arts". <em>Ethnos</em>, vol. 56, number <nobr>1–2</nobr>, p. <nobr>19–38</nobr>.</p> <p>Draeger, Donn F. (1996). <em>Classical Budo. The Martial Arts and Ways of Japan.</em> Volume Two. Second edition. Weatherhill, New York.</p> <p>Dubro, Alec – Kaplan, David E. (1986). <em>Yakuza. The Explosive Account of Japan’s Criminal Underworld.</em> Addison-Wesley Publishing Company, Inc., Massachusetts.</p> <p>Eisenstadt, S. N. (1996). <em>Japanese Civilization. A Comparative View.</em> The University of Chicago Press, Chicago.</p> <p>Ikegami, Eiko (1995). <em>The Taming of the Samurai. Honorific Individualism and the Making of Modern Japan.</em> Harvard University Press, Cambridge.</p> <p><em>Japanin kulttuuri</em> (1994). Toim. Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen & Ilmari Vesterinen. Otava, Helsinki.</p> <p>Kersten, Joachim (1993). "Street youths, Bozosoku, and Yakuza: Subculture formation and societal reactions in Japan". <em>Crime & Delinquency</em>, vol. 39, number 3. <a href="http://www.kirjasto.oulu.fi/tietokanta/EBSCO/" target="_blank">www.kirjasto.oulu.fi/tietokanta/EBSCO/</a>. (Luettu 3.4.2002)</p> <p>Lompolo, Juhani (1997). <em>Japanin aapinen. Japanilaismaailman salat avautuvat.</em> Orienta, Rauma.</p> <p><em>Modern Japan. An Encyclopedia of History, Culture, and Nationalism</em> (1998). Edited by James L. Huffman. Garland Publishing, New York.</p> <p>Nitobe, Inazo (1942). <em>Bushido. Japanin sielu.</em> WSOY, Porvoo.</p> <p>Ratti, Oscar – Westbrook, Adele (1999). <em>Secrets of the Samurai. The Martial Arts of Feudal Japan.</em> Ninth edition. Tuttle Publishing, Massachusetts.</p> <p>Raz, Jacob (1992). <em>Aspects of Otherness in Japanese Culture.</em> Institute for the Study of Languages and Cultures of Asia & Africa (ILCAA). Tokyo University of Foreign Studies, Tokyo. Performance in Culture, number 6.</p> <p>Reischauer, Edwin O. – Jansen, Marius B. (1995). <em>The Japanese Today. Change and Continuity.</em> Enlarged edition. The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge (Mass.).</p> <p>Saga, Junichi (1995). <em>Confessions of a Yakuza. A Life in Japan’s Underworld.</em> Translated by John Bester. Kodansha, Tokyo.</p> <p>Storry, Richard (1969). <em>Det moderna Japans historia.</em> Till svenska av Harriet Alfons. Bokförlaget Prisma, Stockholm.</p> <p>Vesterinen, Ilmari (1982). <em>Japanin kansankulttuuri. Kulttuuriantropologinen johdatus.</em> Gaudeamus, Helsinki.</p> <p>Vesterinen, Ilmari (1992). <em>Geishat ja muita etnologisia kirjoituksia.</em> Karisto Oy, Hämeenlinna.</p> <p><a href="#_top">Alkuun</a></p> <hr title="Julkaisun tietoja" width="20%" align="center"> <p><small>Harukaze, numero 2 (10.2.2004). Japani-opintojen verkkojulkaisu. Oulun yliopiston historian laitos. Petri Tonteri, <em>Yakuzan rooli japanilaisessa yhteiskunnassa Eiji Ijichin elämäkerran mukaan</em>.</small></p> <br> <table border="0" width="40%" cellspacing="0" cellpadding="0" align="center"> <tr> <td width="50%"> <p align="right"><img src="Harukaze_kuva_2.gif" alt="Kevät- ja tuuli-ideogrammit, pienennös."></p> </td> <td width="50%"> <p align="left" class="indexb"><a href="Harukaze2_main.html" target="_top" title="Harukaze nro 2, index">Harukaze nro 2:n pääsivulle</a></p></td> </tr> </table> <script type="text/javascript"> var gaJsHost = (("https:" == document.location.protocol) ? "https://ssl." : "http://www."); document.write(unescape("%3Cscript src='" + gaJsHost + "google-analytics.com/ga.js' type='text/javascript'%3E%3C/script%3E")); </script> <script type="text/javascript"> try { var pageTracker = _gat._getTracker("UA-4297053-1"); pageTracker._trackPageview(); } catch(err) {}</script> </body>