"Psychedelic Violence Crime of Visual Shock" — X Japan -yhtye visual kein edustajana

Tanja Riekkinen

Sisällys

• Visual kei, siis mitÄ?
• Rokkaavan vaihtoehtoyhtyeen alkuhÄmÄrÄ
• BÄndin alkuvuosien visuaalinen ilme
• Uutta ulottuvuutta heavyn ja tunnepitoisen herkistelyn vuorottelusta
• Mekoin ja meikein ennakko-odotuksia vastaan
• Yleisilme maltillistuu, mutta show jatkuu
• LÄhteet

Konsertti alkoi hitaalla Prologue (World Anthem) -introkappaleella, jonka jälkeen ilmoille jyrähti nopeatempoinen Blue Blood korkeiden savupilareiden peittäessä lavan etuosan. Esiintyjät juoksivat paikoilleen hiuspehkot hulmuten sähkökitaroiden jyristessä ja Yoshikin hakatessa rumpuja pyörremyrskyn raivolla. Kyseessä oli visual kein pioneerin X Japanin keikka, joka oli räiskyvä yhdistelmä sekä musiikillisia että visuaalisia elementtejä. Yhtye aikoo julkaista vuonna 2015 uuden studioalbumin 19 vuoden tauon jälkeen.

Visual kei, siis mitä?

Visual kei (ヴィジュアル系) eli sananmukaisesti "visuaalinen tyyli" syntyi osana japanilaista rock-musiikkikulttuuria 1980-luvun nopean talouskasvun ja 1990-luvun alun laman aikaan.¹ Vuonna 1985 perustetun X Japanin rumpalin ja pianistin Yoshiki Hayashin mukaan visual kei -musiikkigenren nimi muotoutui todennäköisesti heidän käyttämästään sloganista "Psychedelic Violence Crime of Visual Shock".²

Mattarin mukaan visual kei -yhtyeitä yhdistää halu shokeerata yleisöään visuaalisin keinoin. Bändeille on ominaista näyttävä pukeutuminen ja muu ehostautuminen, jota innoittavat useissa tapauksissa gootti-, punk- ja glam-tyylit sekä manga, anime ja tietokonepelit. Visual kei -muusikot ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta miehiä.³

Visual kei -yhtyeiden musiikki on monenkirjavaa – se voi olla mitä tahansa heavy metallista darkwaveen, hardcore punkiin ja poppiin. McLeodin mukaan visual kei -yhtyeet soittavat kuitenkin useimmissa tapauksissa suhteellisen aggressiivista metallia tai punkkia, joka on punottu yhteen kevyempien musiikillisten vaikutteiden kanssa. Kappaleiden sanoitusten aiheet vaihtelevat politiikasta fantasiaan ja henkilökohtaiseen angstiin.⁴

Visuaalisten ja musiikillisten tekijöiden lisäksi myös fanikulttuuri sekä kaupallisten muotiliikkeiden ja klubitapahtumien verkostot ovat osa visual kei -kultturia. Visual kein kuluttajat ovat McLeodin mukaan pääasiassa teinityttöjä ja nuoria naisia.⁵ X Japanin 1990-luvun alun konserttien yleisössä oli tosin sekä miehiä että naisia.⁶ Fanius riippuneekin enemmän yhtyeen musiikillisesta annista kuin siitä mielletäänkö yhtye visual kei -genreen kuuluvaksi vai ei. Esimerkiksi pop-bändin fanien sukupuolijakauma saattaa olla eri kuin metallimusiikkia soittavalla yhtyeellä.

Visual kei -fanit pukeutuvat usein konsertteihin imitoiden suosikkiartistejaan. Hashimoton mukaan ensimmäinen visual kei -fanien cosplay-aalto⁷ osui 1990-luvun alkuun, kun X Japanin fanit pukeutuivat konsertteihin esikuviensa mukaisesti. Toinen vaihe alkoi vuonna 1998 ja sille oli ominaista äärimmilleen viety kiinnostus itse cosplayhin, ei niinkään bändien musiikilliseen antiin.⁸

Muusikolle genren merkitys voi kuitenkin olla toinen kuin asiaa ulkopuolelta tarkastelevalle teoreetikolle. Esimerkiksi Yoshikin mukaan:

Visual kei on jotain, tiedäthän, vapautta ilmaista itseäsi. [– –] Visual kei on pohjimmiltaan: voit tehdä mitä tahansa.⁹

Myös Yoshikin määritelmä sisältää McLeodin ja Mattarin esittämät ajatukset, että visual kei voi olla käytännössä minkälaista hyvänsä. On kuitenkin huomionarvoista, ettei hän nosta määritelmässään jalustalle visuaalista shokeeraavuutta vaan vapauden.

Visual keistä ei siis ole olemassa yhtä määritelmää. Vastaavanlainen hankala tapaus länsimaissa on 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa syntynyt glam-musiikki. Lenigin mukaan glam voi olla esimerkiksi psykedeelistä, rockia, elektronista tai balladeja. Glam on hybridi, jossa shokeeraavat musiikilliset ja muut tekijät yhdistyvät kokonaisvaltaiseksi silmin nähtäväksi ja korvin kuultavaksi taiteelliseksi kokemukseksi. Tämän kaltaista teatraalista musiikkia esittivät muiden muassa David Bowie, Marc Bolan, Queen ja Alice Cooper.¹⁰ Eri elementtien yhdisteleminen räiskyväksi sopaksi on ominaista myös visual keille. McLeodin mukaan myös visual kei on hybridi, jossa yhdistyvät itä ja länsi, miehuus ja naiseus, me ja muut.¹¹ Sekä visual kei että glam-muusikot siis ammentavat tuotoksiinsa elementtejä rajoja kaihtamatta ja nostavat siten esiin ihmisten itselleen rakentaman todellisuuden keinotekoisen luonteen. Näin syntynyt lopputulos on omalla tavallaan yhteiskunnallinen kannanotto, joka kyseenalaistaa urautuneita ajattelumalleja.

Vaikka visual kei syntyi Japanissa, visual kei -muusikoita ja sen tyyliin pukeutuvia ihmisiä löytyy nykyään myös esimerkiksi Espanjasta, jossa genre on osaltaan tarjonnut nuorisolle mahdollisuuden vaihtoehtoisen identiteetin rakentamiseen. Erään 27-vuotiaan insinöörin mukaan visual kei on mahdollistanut hänelle itsensä ilmaisemisen uudella tavalla. Pukeutuessaan visual kei -tyyliin, hän voi olla tuntea olevansa henkilö, jollainen ei muuten voisi olla — visual kei on hänelle portti rinnakkaistodellisuuteen.¹²

Genren markkinat ovat laajentuneet Euroopan lisäksi Pohjois-Amerikkaan, Kiinaan ja Koreaan. Eri ympäristöissä vaikuttaessaan genre muuntuu McLeodin mukaan entistä heterogeenisemmäksi. Musiikin lisäksi myös muun japanilaisen populaarikulttuurin kuten animen, mangan ja muodin suosio on kasvanut maailmanlaajuisesti. Siinä missä aiemmin Pohjois-Amerikka oli dominoiva populaarikulttuurin viejä, nykyään myös Japani on kasvava vaikuttaja. Kawamuran mukaan Japanin hallitus onkin vuodesta 2002 alkaen promotoinut aggressiivisesti "Coolia Japania". ¹³

Japanilaisen populaarikulttuurin saralla etenkin manga ja anime ovat herättäneet myös tutkimuksellista kiinnostusta.¹⁴ Sen sijaan visual keistä ei ole McLeodin mukaan juurikaan tehty tieteellistä tutkimusta.¹⁵ Tämän vuoksi aiheesta kirjoittaminen on tärkeää.

Alkuun

Rokkaavan vaihtoehtoyhtyeen alkuhämärä

Kaikki alkoi levykaupasta, jonne klassista pianonsoittoa harrastava nuori Yoshiki meni pistäytymään. Hänen silmänsä osuivat sattumalta Kissin levyyn. Hän hämmentyi erityisesti sen kannessa komeilevien miesten erikoisista maskeista ja pyysi liikkeen henkilökuntaa soittamaan levyn. Musiikki teki häneen vaikutuksen välittömästi. Myöhemmin hän pääsi katsomaan Kissin esiintymistä, joka oli suuri shokki. Yoshiki oli kyseiseen aikaan masentunut, koska hänen isänsä oli vastikään tehnyt itsemurhan. Rockmusiikin maailma, johon Kiss Yoshikin johdatti, tarjosi tervetulleen kanavan tuntemusten purkamiseen. Etenkin Led Zeppelinin Stairway To Heaven ja Iron Maidenin Killers ja Number of the Beast tekivät häneen suuren vaikutuksen, sillä raskaasta yleisluonteestaan huolimatta albumeilla oli myös kauniita melodioita.¹⁶

Tuohon aikaan Yoshikin kotipaikassa Chiban prefektuurissa ei ollut ainuttakaan rockbaaria eivätkä ihmiset hänen mukaansa edes tienneet rockin olemassaolosta. Tässä oli poikkeus hänen ystävänsä Toshi, joka oli myös tutustunut Kissiin. Koska pojat olivat soittaneet aiemmin samassa bändissä, he päättivät perustaa uuden yhtyeen, joka olisi "super-heavy". Syntyi yhtye nimeltä Noise, jonka nimi vaihtui myöhemmin X:ksi (エックス) ja edelleen X Japaniksi.¹⁷ Myöhemmin mukaan liittyivät myös kitaristit hide ja Pata sekä basisti Taiji.¹⁸

Koska Yoshiki piti länsimaisen raskaan musiikin lisäksi japanilaisesta animaatiosta ja populaarimusiikista, X ryhtyi yhdistelemään elementtejä näistä kaikista. Loudwire-verkkolehden haastattelussa Yoshiki kertoi, ettei pitänyt joidenkin ihmisten rajoittuneesta näkemyksestä, jonka mukaan heavyn, punkin ja popin täytyi olla tiettyjen kaavojen mukaan toteutettua. Hän muistelee, että X oli alkuvuosinaan kuin perheen musta lammas, eikä kukaan esimerkiksi halunnut haastatella heitä. Hänen mukaansa musiikkiteollisuuden lisäksi monet rockmuusikot tavallaan vihasivat heitä, koska raskaan musiikin soittamisen lisäksi he pukeutuivat "kuin animehahmot".¹⁹ Ainakaan tätä taustaa vasten ei voi sanoa, että X olisi ryhtynyt tekemään musiikkia kaupalliselta pohjalta. Tämä poikkeaa McLeodin tutkimuksessaan esittämästä näkemyksestä, että visual kei -bändit ovat lähinnä levy-yhtiöiden luomia kaupallisia tuotteita, jotka on varta vasten suunniteltu ylittämään rajoja fanien rahastamiseksi.²⁰ Vaikka väittämä pitäisikin paikkansa joidenkin yhtyeiden kohdalla, on se silti turhan karkea yleistys. Visual kei ei ollut vielä 1980-luvulla kaupallinen menestys vaan yhtyeiden levymyynnit ylsivät miljooniin vasta 1990-luvulla.²¹

Vastaava levy-yhtiöiden karttama tapaus Amerikassa oli 1970-luvulla perustettu yksinomaan miehistä koostuva yhtye Twisted Sister. Bändin laulaja Dee Sniderin mukaan jokainen amerikkalainen levy-yhtiö torjui heidät ainakin viidesti ennen kuin he onnistuivat saamaan sopimuksen englantilaisen Secret Recordsin kanssa. Bändin tekemää rockmusiikkia ei otettu tosissaan, koska yhtyeen ulkoinen olemus oli turhan räikeä huulipunineen ja käherrettyine pitkine tukkineen.²² Kissinkään kohdalla menestys ei ollut taattu. Yhtyeen alkuperäisrumpali Peter Criss muistelee omaelämänkerrassaan, että aluksi ihmiset vihasivat heitä ja Kissin keikoista kirjoitetut arvostelut olivat yksinomaan negatiivisia.²³ Siis myös Amerikassa ihmisten oli vaikea sulattaa artistien liian silmiinpistävää poikkeavuutta.

Musiikkiteollisuuden nuiva asennoituminen ei X:ää kuitenkaan hidastanut vaan yhtye julkaisi Vanishing Vision -debyyttialbuminsa Yoshikin perustaman riippumattoman Extasy Records -levy-yhtiön kautta.²⁴ Albumin äänimaailmasta jäävät päällimmäisenä mieleen särökitarat, nakuttavat rummut ja Toshin korkea, ajoittain suoraksi huudoksi muuntuva laulu. Säröisyyden vastapainoksi albumilta löytyy hippunen herkistelyä. Esimerkiksi Kurenai alkaa haikealla kitaramelodialla, ja kappaleissa Alive sekä Un-finished mukana on myös pianolla soitettuja surumielisiä säveliä. Albumin lyriikat on kirjoitettu osin englanniksi, osin japaniksi. Intron jälkeinen kappale Vanishing Love alkaa Toshin huutaessa aggressiivisesti:²⁵

Englanninkielen käyttäminen lyriikoissa oli tuttua jo japanilaisen rockin alkuvuosilta 1950–1960-luvuilla. Tuon ajan rockmuusikoiden mielestä japanin kieli oli liian nurkkakuntainen järjestelmänvastaisen kapinan ilmaisemiseen. Yksinomaan englanninkieliset lyriikat vahvistivat lisäksi yhteenkuuluvuutta amerikkalaisiin ja brittiläisiin esikuviin. Japania ja englantia yhdistelevä lyriikan kirjoittamistyyli puolestaan tuli suosituksi 1970-luvun uuden musiikin ja popin piirissä.²⁷ 1980-luvulla perustetuista bändeistä myös esimerkiksi Buck Tick (バクチク) on käyttänyt lyriikoissaan sekaisin englantia ja japania.²⁸ X:n kappaleiden sanoittamistyyli ei siis ollut ainutlaatuinen. McLeodin mukaan myös myöhemmin perustetut japanilaiset visual kei -yhtyeet kuten Malice Mizer ja Versailles ovat kirjoittaneet lyriikkaa sekoittaen englantia ja japania.²⁹

Bändin alkuvuosien visuaalinen ilme

X:n alkuvuosien visuaalisesta tyylistä saa käsityksen vuosien 1988 ja 1989 kiertueilta nauhoitetuilta videoilta. Vuoden 1988 Vanishing Tour -kiertueen keikalla X:n jäsenet olivat sonnustautuneet mustiin, pääasiassa nahkaisiin vaatteisiin ja heidän pitkät hiuksensa oli sekä vaalennettu että nostettu osittain pystyyn. Siinä missä Yoshikin kuontalosta puolet sojotti piikkeinä pystyssä ja puolet roikkui vapaana sivulla, Toshin ja hiden hiukset kohosivat harjamaisesti kohti kattoa. Kaikilla oli tummaa silmämeikkiä. Etenkin Toshin ja Patan silmänympärykset oli rajattu paksusti mustiksi viiruiksi.³⁰

KUVA 1: Pystytukka ja musta panta olivat osa Toshin räväkkää tyyliä yhtyeen alkuvuosina. Maalaus: Riikka Riekkinen.

Pitkät hiukset ja erikoinen pukeutuminen eivät kuitenkaan olleet japanilaisten bändien keskuudessa aivan uusi juttu, sillä jo 1960-luvulla jotkut yhtyeet olivat ottaneet vaikutteita länsimaisista rockyhtyeistä pukeutuen huomiota herättäviin asuihin ja kasvattaen pitkät hiukset.³¹ 1980-luvun loppupuolella myös Buck Tick esiintyi musiikkivideoillaan Empty Girl, Hyper Love, Misty Zone, Romanesque ja Victims of Love pääosin tummanpuhuvissa vaatteissa, hiukset pystyssä ja silmämeikillä varustettuna.³² X ei siis ollut täysin poikkeuksellinen sovinnaisuudelle haistattelevan olemuksensa kanssa.

Vuonna 1989 nauhoitetulla videolla X:n tyyli oli samankaltainen kuin Vanishing Tour -kiertueella. Asut olivat tummanpuhuvat ja pääosin nahkaiset lukuun ottamatta Taijin pinkkiä karvatakkia ja hiden punamustaa pvc-asua.³³

KUVA 2: Vuoden 1989 kiertueella esiintymisasut olivat Taijin, Patan ja Toshin osalta jotakuinkin samat kuin tässä Blue Blood -albumin vihkosen keskiaukeamalta löytyvässä bändikuvassa. Valokuva: Tanja Riekkinen.

Konsertti alkoi hitaalla Prologue (World Anthem) -introkappaleella, jonka jälkeen ilmoille jyrähti nopeatempoinen Blue Blood korkeiden savupilareiden peittäessä lavan etuosan. Esiintyjät juoksivat paikoilleen hiuspehkot hulmuten sähkökitaroiden jyristessä ja Yoshikin hakatessa rumpuja pyörremyrskyn raivolla. Toshin laulu leikkasi kitarameren:

My face is covered with blood
There's nothing but pain
Oitsumerareta keraku ni

I can't tell where I'm going to
I'm running, all confused
Shinimono gurui de　

Then I see you standing there
Can do nothing but run away
Oikakete kuru genkaku ni [– –]³⁴

Hieman ennen konsertin puoliväliä Yoshiki soitti pianosoolon, jonka jälkeen hän siirtyi riehumaan rumpujen kimppuun setin alla olevan korokkeen siirtyessä savutehosteiden ja välkkyvien valojen siivittämänä lavan etuosaan. Sooloilunsa päätteeksi hän iski gongia ja lysähti lattialle. Seuraavaksi valokeila kohdistui hideen, joka naureskeli ja osoitteli yleisöä härnäävästi kitarasoolonsa ohessa. Kurenai-kappaleen yhtye soitti jälleen yhdessä. Shown lopun häämöttäessä katosta leijaili ilmapalloja ja Yoshiki juoksenteli yleisön seassa suihkuttaen samalla savukoneesta savua ihmisten päälle.³⁵ Myös yhtyeen vuonna 1992 täyteen tuppautuneessa Tokio Domessa soittama konsertti sai teatterimaisia piirteitä, kun alkuun laulaja ja hetken päästä myös Yoshiki innostuivat juoksentelemaan ympäri lavaa lysähtäen välillä kierimään lattialle. Kirmailua kesti noin kymmenen minuuttia, minkä jälkeen Yoshiki nakkeli jostain mukaan nappaamaansa tuuletinta ja paiskoi rumpuja pitkin lavaa. Riehumisen päätteeksi rumpukorokkeella räjähti pieni pommi.³⁶

Kokonaisuudessaan konsertit olivat siis varsin teatraalisia. Tämä poikkeaa Mattarin esittämästä näkemyksestä, etteivät visual kei -artistit esiinny teatraalisesti. Hänen mukaansa visual kei -yhtyeet eivät myöskään shokeeraa samaan tapaan kuin skandinaaviset black metal -yhtyeet uhraamalla eläimiä tai sylkemällä tulta.³⁷ Mattar ei ole kuitenkaan huomioinut sitä, että asioiden teatraalisuus ja shokeeraavuus riippuu kontekstista. 1980-luvun Japanissa ihmiset kokivat todennäköisesti eri asiat shokeeraavina kuin vastaavaan aikaan jossain toisessa maassa ja kulttuurissa. Esimerkiksi Blue Blood -konsertin varsin homogeenistä, mustahiuksisista ja arkisesti pukeutuneista ihmisistä koostuvaa yleisöä katsomalla voi arvella, että jo pelkkä X:n räväkkä olemus on voinut riittää järkyttämään ihmisiä.

Lisäksi Jealousy-levyn kannessa ja lehtiön sisäsivuilla on kuvia, jotka ovat saattaneet kauhistuttaa heikkohermoisimpia. Kannessa on kuva lähes alastomasta Yoshikista, jota seinän takaa tulevat käsiparit kiduttavat hiuksista repimällä ja raapimalla. Samaisesta lehtiöstä löytyvä hiden potretti on myös erikoinen, sillä hänet on kääritty siinä kauttaaltaan muoviin.³⁸

Kuva 4: Lehtiön sisemmällä sivulla kädet ovat repineet Yoshikin kasvojensa paikalta naamion jättäen paikalle pelkän mustan kuopan. Valokuva: Tanja Riekkinen.

Myös eräillä X Japanin videoilla on kohtauksia, jotka ovat saattaneet aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Esimerkiksi Week End -musiikkivideolla Pata kuolee juotuaan liikaa viskiä, hide makaa riittävästi riehuttuaan elottomana lattialla ja Yoshiki viiltää aikansa epäröityään ranteensa auki maaten videon lopussa suuressa verilammikossa. Xclamation-musiikkivideolla Yoshiki puukottaa naista ja Visual Shock DVD II:n alussa rumpali saapuu kuppilaan paita yltä päältä veren peitossa.³⁹ Vaikka tekoveren roiskiminen on eri asia kuin oikean, X:n hengentuotteet eivät jättäneet kylmäksi vaan herättivät ihmisissä kasvavaa kiinnostusta.

Yunin mukaan yhtyeen suosio nousi ennennäkemättömän korkealle toisen albumin julkaisemisen myötä. Vuonna 1992 yhtye soitti kolmena peräkkäisenä päivänä loppuunmyydyt konsertit Tokyo Domessa. Moiseen saavutukseen olivat yltäneet aiemmin vain ulkomaiset muusikot.⁴⁰ Yhtyeen huikea menestys kertoo, että he tulkitsivat tunteita, joihin useat japanilaiset saattoivat samaistua. Konserttitallenteiden perusteella fanit olivat pääasiassa nuoria aikuisia.⁴¹ Nämä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa aikuistuneet sukupolvet olivat työlle ja yhteiselle hyvälle omistautuneita edeltäjiään individualistisempia.⁴² Koska X korosti yksilöllisyyttä kokonaisvaltaisella räikeydellään, se vetosi individualistisiin nuoriin. Bändi oli siis oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Uutta ulottuvuutta heavyn ja tunnepitoisen herkistelyn vuorottelusta

Toisen, menestyksekkään studioalbuminsa Blue Bloodin X julkaisi vuonna 1989. Levyn kannessa on sinisellä taustalla iso kullanvärinen kirjain X, johon on liitetty slogan "Psychedelic Violence Crime of Visual Shock". Kolmannen albuminsa Jealousyn yhtye julkaisi vuonna 1991, Art of Lifen vuonna 1993 ja Dahlian vuonna 1996. Levyjen äänimaailma on debyytin kaltainen aggression ja herkistelyn sekametelisoppa. Tunnelmoinnin määrä tosin kasvaa vaiheittain, sillä ensiksi mainitulla julkaisulla on mukana yksi kokonainen balladi Endless Rain, kolmannella albumilla tämän tyylisiä kappaleita on jo kaksin kappalein ja Dahlian tapauksessa neljä kappaletta kymmenestä on balladeja. Puolen tunnin mittaisessa Art of Life -kappaleessa puolestaan klassinen ja raskas musiikki on punottu saumattomaksi kokonaisuudeksi.⁴³ McLeodin mukaan X Japanin harjoittama musiikkityylien sekoittaminen lisäsi tuotoksiin uuden kerroksen länsimaisia vaikutteita ja samalla sumensi entisestään musiikillista ajan ja paikan tajua. Myöhemmin klassista ja metallia ovat sekoittaneet musiikissaan myös esimerkiksi Malice Mizer ja Versailles.⁴⁴

Yoshikin Nippon Projectin haastattelussa kertoman mukaan yhtyeen musiikillisten tuotosten soljuminen aggressiivisen ja herkän välillä johtuu osittain hänen kutsumuksestaan soittaa sekä rumpuja että pianoa. Hän tarkentaa mietteitään:

Joskus ihmiset ovat vihaisia. Joskus ihmiset ovat surullisia. Joten miksei meillä voisi olla erilaisia ulottuvuuksia musiikissa. [– –] Koska soitan sekä pianoa että rumpuja, ne ovat erilaisia instrumentteja, mutta musiikki on samaa. Tarkoitan, nuo instrumentit ovat vain välineitä tunteidemme ilmaisemiseen. [– –] Meille se ei ole niin erilaista.⁴⁵

Levyjen sanoituksissa toistuvia teemoja ovat juhliminen, suru, epätoivo ja tuska ja ne on kirjoitettu käyttäen englantia ja japania. Kappaleiden nimet ovat pääsääntöisesti englanninkielisiä kuten Easy Fight Rambling, Rusty Nail, Rose of Pain ja Celebration.⁴⁶ Jealousylla on kolme ja Dahlialla kaksi kappaletta, joiden lyriikat ovat kokonaan englanniksi. Myös melankolinen Art of Life on sanoitettu englanniksi ja se alkaa Toshin laulaessa haikeasti:⁴⁷

Henkilökohtaisia tuntemuksia kuvaava kappale huokuu yhtyeen muun taiteellisen annin tapaan ahdistuneiden, muuttuvassa yhteiskunnassa eksyksissä olevien nuorten elämäntuskaa. Yoshiki muisteleekin haastattelussa, että hän yritti vakuuttaa kyseisellä kappaleella itsensä pysymään hengissä, sillä tietyssä vaiheessa hän oli hyvin itsetuhoinen ja suorastaan vihasi elämää. Kappaleen perimmäinen viesti on hänen mukaansa kuitenkin positiivinen — täytyy yrittää jaksaa.⁴⁹ McLeodin mukaan ahdistus ja melankolia ovat tyypillisiä aiheita visual kei -yhtyeiden kappaleiden sanoituksissa. Artistien synkkä ulkoinen olemus heijastuu äärimmäisen tunnepitoisiin sanoituksiin ja soittotyyliin ja toisinpäin. Musiikillisten ja visuaalisten elementtien välillä on näin vahva yhteys.⁵⁰ Asia oli näin myös X Japanin tapauksessa, joka ilmaisi kapinallisuuttaan sekä musiikillaan että visuaalisella olemuksellaan.

Mekoin ja meikein ennakko-odotuksia vastaan

Mahtipontiset konsertit ja kuolemateema eivät suinkaan olleet ainoita juttuja, joilla X Japan hämmensi ihmisten ajatuksia. Hyvänä esimerkki on Celebration-musiikkivideo, jossa Yoshiki saapuu juhlapaikalle koristeellisissa Tuhkimovaunuissa yllään pitkä tumma mekko ja kutreillaan säihkyvä kruunu. Myös Week End -musiikkivideolla Yoshiki on pukeutunut erilaisiin mekkoihin ja hänet on meikattu naisellisen kauniiksi. Hän esiintyi samantyylisesti laittautuneena myös esimerkiksi yhtyeen konserteissa vuosina 1992 ja 1993.⁵¹

Prime Time Russia -ohjelman haastattelussa Yoshiki kertoo, mikä ajoi hänet pukeutumaan poikkeavalla tavalla:

Kun aloitimme, soitimme todella raskasta musiikkia, mutta halusin pukeutua eri tavalla. Monet kriitikot, levy-yhtiöiden ihmiset sanoivat, että jos soittaa raskasta musiikkia ei saa meikata. [– –] Halusin tehdä päinvastoin. He sanoivat minulle "ole mies", johon vastasin "ok" ja näyttäydyin hienossa mekossa, hehheh… ja raskaasti meikattuna.⁵²

Pukeutuminen oli hänelle osa ilmaisullista vapautta.⁵³ Taustalla oli siis käsitys naiseksi pukeutumisen radikaaliudesta. McLeod toteaakin, että visual kei on tarjonnut muusikoille tilan, jossa heidän on ollut ja on mahdollista esiintyä japanilaisessa yhteiskunnassa vallitsevista stereotypioista ja odotuksista poikkeavalla tavalla.⁵⁴

KUVA 4: Yoshiki haastoi rockmuusikoihin kohdistuvia ennakko-odotuksia laittautumalla. Maalaus: Riikka Riekkinen.

Myöhemmin muun muassa Malice Mizerin lauluntekijä Mana pukeutui naiseksi.⁵⁵ Esimerkiksi bändin Bel Air -musiikkivideolla hän esiintyy huoliteltuna röyhelöisessä sinimustassa mekossa, meikattuna ja vaaleat hiukset viimeisen päälle siististi kiharrettuina.⁵⁶ Myös Versailles-yhtyeen kitaristi Hizaki on esiintynyt naiseksi pukeutuneena.⁵⁷ McLeodin mukaan ristiinpukeutuminen heijastaa japanilaisen yhteiskunnan voimakkaita sosiaaliseen sukupuoleen liittyviä stereotypioita.⁵⁸

Ristiinpukeutuminen ei kuitenkaan ollut uusi asia Japanissa, sillä jo vuodesta 1603 naisista koostuvat kabuki-tanssiryhmät esiintyivät toisinaan miehiksi pukeutuneina. Myöhemmin sotilashallitus kielsi naisten kabuki-esitykset, minkä jälkeen miehet perustivat omia kabuki-teatteriryhmiään ja jotkut näyttelijät ryhtyivät esittämään myös naisia. Vuonna 1914 perustettu Takarazuka-teatteriryhmä puolestaan koostui naisista, jotka esittivät sekä miesten että naisten roolit.⁵⁹ Myös nô-teatteriesityksissä⁶⁰, sekä mangassa ja animessa on esiintynyt androgyyniyttä⁶¹. McLeodin mukaan androgyyniyttä käytettiin sekä kabukissa että nô-teatterissa tarkasteltaessa miehen ja naisen, heteron ja homon, odotusten ja todellisuuden, historian ja fiktion sekä toiseuden ja oman itsen epäsovinnaisia raja-alueita.⁶²

Lännessä androgyyniyttä on puolestaan käytetty osana teatraalisia esityksiä esimerkiksi glam-musiikin piirissä.⁶³ Tämänkaltaisia artisteja olivat Lenigin mukaan esimerkiksi Duran Duran, Sparks ja The Cure.⁶⁴ Hakiessaan lopullista tyyliään myös Kiss sonnustautui aluksi naisten vaatteisiin ja meikkeihin Bowien ja New York Dollsin innoittamana.⁶⁵ Myös Twisted Sister esiintyi äärimmäisen paksusti meikattuna ja mielikuvituksellisiin asuihin pukeutuneena esimerkiksi musiikkivideoillaan We're Not Gonna Take It ja I Wanna Rock.⁶⁶ Bändin tyyli oli kuitenkin hyvin erilainen kuin X Japanin. Siinä missä X Japanin Yoshiki pynttäytyi nukkemaisen kauniiksi, Twisted Sisterin Deen maalit saivat hänet näyttämään lähinnä rähjäiseltä noita-akalta. Deen mukaan meikit tuottivatkin heille alkuun isoja ongelmia, sillä yleisö ei tahtonut innostua musiikista niiden vuoksi. Eräällä keikalla yleisö jopa äityi heittelemään bändiä tomaateilla ja joku nakkasi lavalle pussiin pakattua ulostetta.⁶⁷ Sovinnaisen ja epäsovinnaisen rajojen koetteleminen ei siis ollut yhtä helppoa Twisted Sisterille kuin X Japanille, jonka yleisö otti alusta alkaen asiallisesti vastaan. X Japanin kaupallisen menestyksen myötä esimerkiksi joissain japanilaisissa miestenlehdissä omistettiin useita sivuja muodille, hiustyyleille ja meikeille. Lisäksi miehille avattiin useita kauneussalonkeja.⁶⁸ Suopea reaktio pohjautuu pitkään ristiinpukeutumisen perinteeseen Japanissa.

Yleisilme maltillistuu, mutta show jatkuu

Vuoden 1993 konsertissa X Japanin tyyli oli jo aavistuksen aiempia vuosia hillitympi. Yoshikilla oli kyllä yhä meikkinsä, mutta Toshin sotamaalaus oli poissa eikä hiuksiakaan ollut enää laitettu pystyyn vaan ne roikkuivat päätä myöten. Toshilla ei myöskään ollut enää nahkarotsia vaan pitkä tumma takki. Uuden basistin, Heathin, olemus oli myös hillitty. Räikein poikkeus joukossa oli kuitenkin hide, jonka pitkä punasävyinen tukka oli pöyhitty muhkeaksi kasaksi pään päälle.⁶⁹

Kun vuodet vierivät, yhtyeen tyyli maltillistui entisestään. Vuonna 1996 Tokio Domessa nauhoitetussa Dahlia-kiertueen finaalissa Yoshikilla, Toshilla ja hidellä oli aiempiin vuosiin verrattuna selkeästi lyhyemmät hiustyylit. Toshi ei myöskään ollut enää värjännyt hiuksiaan. Silmiinpistävin väripilkku yhtyeen tasaisen harmaassa olemuksessa oli jälleen hide, joka oli värjännyt hiuksensa pinkiksi. Hänen asunaan oli tribaalikuvioinen neonkeltainen puku, jonka hän vaihtoi myöhemmin keltapinkkiin yläosaan ja ruudullisiin housuihin.⁷⁰ Vaikka asut ja meikit eivät enää olleetkaan kauttaaltaan räikeät, live-esiintymiset olivat entiseen tapaan mahtipontisia tai jopa entistä näyttävämpiä. Esimerkiksi yli kolme tuntia kestävässä haikeassa The Last Live -konsertissa esiintymislavana oli jättimäinen X, joka oli reunustettu valoin. Konsertti alkoi tulenlieskojen leimutessa ja neonvalojen välkkyessä. Puolivälin jälkeen Yoshiki sooloili tapansa mukaan rumpukorokkeen kohotessa savutehosteiden siivittämänä korkealle yleisön yläpuolelle. Sekä musiikillinen että visuaalinen säihke jatkui shown loppuun asti.⁷¹

X Japan ei ollut ainoa yhtye, joka muutti tyyliään 1990-luvun puolivälin tienoilla. McLeodin mukaan useat visual kei -muusikot luopuivat tuolloin meikeistä ja erikoisista esiintymisasuistaan ja koko genren suosio hiipui Japanissa.⁷² Tyylin muutokset osoittavat omalla tavallaan, ettei artisteille ollut tärkeintä määrittelikö joku asiaa ulkopuolta tarkasteleva heidät visual kei -genreen kuuluvaksi. Tärkeintä oli itseilmaisullinen vapaus, johon kuului myös vapaus vaihtaa tyyliä. Mahdollisesti taustalla oli myös laittautumisen shokkiarvon laskeminen genren suosion kasvun myötä.

Hieman myöhemmin X Japan hajosi, mikä johtui Yoshikin mukaan bändin jäsenten keskinäisistä erimielisyyksistä. Siinä missä hän olisi halunnut lähteä kiertämään Amerikkaa, muut olivat tyytyväisiä bändin saavuttamaan suosioon Japanissa. Pääsyy oli kuitenkin puhevälien katkeaminen laulajan kanssa. Kun hide kaiken tämän lisäksi kuoli vuonna 1998, Yoshiki ajatteli yhtyeen tarinan olevan vääjäämättä ohi.⁷³

Yhtye kuitenkin onnistui kuin ihmeen kaupalla lyöttäytymään uudelleen yhteen vuonna 2007. Koska hideä ei enää ollut, tarvittiin toinen kitaristi. Bändi kuitenkin mielsi hiden olevan yhä läsnä, joten he eivät halunneet ottaa ketään suoraan hänen tilalleen. He kiersivätkin ongelman värväämällä hiden ja Yoshikin vanhan ystävän Sugizon bändin kuudenneksi, ei viidenneksi jäseneksi. Yoshikin mukaan hiden henki tulee olemaan mukana tulevalla albumilla aiemmin käyttämättömäksi jääneiden kitarariffiensä kautta. Myös tuoreella Jade-singlellä yhtye on käyttänyt joitain hiden kitarariffejä.⁷⁴

Pitkästä hiljaiselosta huolimatta yhtyeen suosio ei ollut hiipunut. Esimerkiksi vuonna 2008 Tokion konserttisali oli jälleen täysi ja yleisö ryhtyi laulamaan mukana heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen. Kun kappaleen Rusty Nail ensimmäiset sävelet särähtivät ilmoille, yleisön huuto kohosi korvia huumaavaksi. Yhtyeen suosio oli levinnyt vuosien aikana myös Japanin ulkopuolelle, sillä yleisö ei ollut enää yhtä homogeeninen kuin 1990-luvulla.⁷⁵ Bändin suosion kasvusta maailmalla kertoo myös se, että vuonna 2010 X Japan kiersi Pohjois-Amerikan ja seuraavana vuonna Euroopan, Etelä-Amerikan ja Kaakkois-Aasian.⁷⁶ Marraskuussa 2014 yhtye esiintyi New Yorkissa Madison Square Gardenissa ja uusi studioalbumi valmistuu lähiaikoina.⁷⁷ Show siis jatkuu.

Lähteet

Albumit

X Japan – Vanishing Vision 1988. Extasy Records.
X Japan – Blue Blood 1989. CBS/Sony Group Inc.
X Japan – Jealousy 1991. Sony Music Entertainment.
X Japan – Art of Life 1993. Atlantic Records.
X Japan – Dahlia 1996. Atlantic Records.

Haastattelut

Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 11.9.2010. Haastattelija Nippon Project. http://www.nipponproject.com/en/article.php?id=208 (viitattu 1.3.2015).

Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 5.11.2013. Haastattelija Natalie Perez. http://www.revolvermag.com/news/interview-x-japan-bandleader-yoshiki-hayashi-talks-next-album-neck-braces-and-more.html (viitattu 13.2.2015).

Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 19.4.2014. Haastattelija Aleksandra Obmanets. http://rt.com/bulletin-board/159908-ptr-may-19-2014/ (viitattu 10.3.2015).

Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 6.10.2014. Haastattelija Loudwire. http://loudwire.com/x-japan-yoshiki-visual-kei-dir-en-grey-influential-drummers/ (viitattu 9.2.2015).

Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 23.1.2015. Haastattelija Paul Brannigan. http://metalhammer.teamrock.com/features/2015-01-23/yoshiki-we-always-wanted-to-make-the-impossible-possible (viitattu 10.2.2015).

Videot

Buck Tick Empty Girl PV 1987 -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=Af6jKkAHeK8&index=2&list=PLE4DF6B4CDF50CE96 (viitattu 13.3.2015).

Buck Tick Hyper Love PV 1987 -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=vvNJ0NsXpU4&list=PLE4DF6B4CDF50CE96&index=6 (viitattu 13.3.2015).

Buck Tick Misty Zone PV 1987 -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=d-VHpRrup_E&list=PLE4DF6B4CDF50CE96&index=8 (viitattu 13.3.2015).

Buck Tick Romanesque PV 1988 -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=B5OZ6P0k2gQ&index=1&list=PLE4DF6B4CDF50CE96 (viitattu 13.3.2015).

Buck Tick Victims of Love PV -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=VInaiLIQm3s (viitattu 13.3.2015).

Global Metal - Marty Friedman, Visual Kei, and X Japan https://www.youtube.com/watch?v=wu1GM9IR2G0 (viitattu 13.3.2015).

Malice Mizer-Bel Air -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=wCNdFU9vTgQ (viitattu 13.3.2015).

Twisted Sister Behind the music -video. https://www.youtube.com/watch?v=MIbqvwS1TcM (viitattu 24.3.2015).

Twisted Sister – I Wanna Rock -video. https://www.youtube.com/watch?v=SRwrg0db_zY (viitattu 24.3.2015).

Twisted Sister – We're Not Gonna Take It -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=4xmckWVPRaI (viitattu 24.3.2015).

X Japan Celebration -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=a69-gsC0FO8&list=RDSnYROuHD5vo&index=4 (viitattu 20.2.2015).

X Japan – Dahlia Tour Final. https://www.youtube.com/watch?v=FzWjwjIEJqg (viitattu 17.3.2015).

X Japanin konsertti 31.12.1993. https://www.youtube.com/watch?v=mrc2M7cNPWk (viitattu 20.2.2015).

X JAPAN Kougeki Saikai 2008 I.V ~Hametsu ni Mukatte~ ~Souzou no Yoru~ 2008.03.30 part1. https://www.youtube.com/watch?v=Zibr18W3KZo (viitattu 7.4.2015).

X Japan – The Last Live. https://www.youtube.com/watch?v=QdPQZqDF_Jk (viitattu 24.3.2015).

X Japan – Visual Shock DVD I: Blue Blood Tour Bakuhatsu Sunzen Gig. https://www.youtube.com/watch?v=BdS6K0F-4Ow (viitattu 20.2.2015).

X Japan – Visual Shock DVD II: Shingeki! Visual Shock Vol 2. https://www.youtube.com/watch?v=w_ElHseUR2Y (viitattu 17.3.2015).

X Japan - Visual Shock DVD VII : Visual Shock Vol 4 Hametsu Ni Mukatte 1992 Tokyo Dome Live. https://www.youtube.com/watch?v=mw4TZBqNklE (viitattu 23.3.2015).

X Japan Week End -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=0Ja7H5_Kxu0 (viitattu 20.2.2015).

X Japan World Tour, Live in Tokyo 2009.5.3. https://www.youtube.com/watch?v=0CpAhjXA_78 (viitattu 17.3.2015).

X Japan Xclamation -musiikkivideo. https://www.youtube.com/watch?v=SnYROuHD5vo (viitattu 17.3.2015).

X JAPAN 仙台のライブハウスで（VANISHING TOUR）1988/07/19. https://www.youtube.com/watch?v=TMtppcqsEBs (viitattu 20.2.2015).

Muut

Sloman, Larry "Ratso" 2012: Kissin kissamiehen elämä. Suomentanut Juha Arola. Like, Helsinki.

X Japanin Facebook-sivu. https://www.facebook.com/XJapan?fref=ts (viitattu 9.2.2015).

"Yoshiki will tour the World with X Japan and Yoshiki classical – X Japan will release the new album this year". http://jrockradio.net/2015/01/yoshiki-will-tour-the-world-with-xjapan-and-yoshiki-classical-x-japan-will-release-the-new-album-this-year/ (viitattu 9.2.2015).

Tutkimuskirjallisuus

Crutcher, Paul A. & Ito, Kinko 2014: "Popular Mass Entertainment in Japan: Manga, Panchinko, and Cosplay". Soc 51, s. 44–48.

Mattar, Yasser 2008: "Miso Soup for the Ears: Contemporary Japanese Popular Music and its Relation to the Genres Familiar to the Anglophonic Audience." Popular Music and Society. Vol. 31, No. 1, 2008, s. 133–123.

McLeod, Ken 2013: "Visual Kei: Hybridity and Gender in Japanese Popular Culture." Young. Vol. 21, No. 4, 2013, s. 309–325.

Hashimoto, Miyuki 2007: "Visual Kei Otaku Identity – An Intercultural Analysis". Intercultural Communication Studies XVI: 1, 2007, s. 87–98.

Hosokawa, Shûhei & Yano, Christine 2008: "Popular music in modern Japan." The Ashgate research companion to Japanese music, s. 343–362. Toimittaneet Alison McQueen Tokita & David W. Hughes. MPG Books Ltd, Cornwall.

Huang, Xishan & Shiomi, Kunio & Zhang, Lin & Zheng, Juan & Zhu, Xiao-Lu 2012: "Relationships Among Androgyny, Self-Esteem and Trait Coping Style of Chinese University Students". Social Behavior and Personality, Vol. 40 No. 6, 2012, s. 1005–1014.

Kawamura, Yuniya 2012: Fashioning Japanese Subcultures. Berg Publishers, London.

Konttinen, Annamari & Wilska, Terhi-Anna 2006: "Kulutuskulttuurit ja elämänvalinnat Suomessa ja Japanissa." Vaurauden lapset – Näkökulmia japanilaiseen ja suomalaiseen nykykulttuuriin, s. 31–61. Toimittanut Katja Valaskivi. Vastapaino, Tampere.

Kornfield, Sarah 2011: "Cross-cultural Cross-dressing: Japanese Graphic Novels Perform Gender in U.S." Critical Studies in Media Communication. Vol. 28, No. 3, 2011, s. 213–229.

Lenig, Stuart 2010: The Twisted Tale of Glam Rock. ABC Clio, Praeger, Santa Barbara, CA.

Mannonen, Anu 2003: Valkoinen sammakko – Essee japanilaisesta estetiikasta ja kulttuurista. 2. painos. Funi, Kuusamo.

Porzio, Laura 2013: "Recreating Japanese Youth Cultures in Western Society: Visual Representation and embodied body identities". The Scientific Journal of Humanistic Studies. No. 9, 2013, s. 9–18.

Schodt, Frederik L. 2008: "Foreword: Japan's New Visual Culture". Japanese Visual Culture – Explorations in the World of Manga and Anime, s. vii–ix. M.E. Sharpe, New York.

Valaskivi, Katja 2006: "Vaurauden lapset kypsässä yhteiskunnassa". Vaurauden lapset – Näkökulmia japanilaiseen ja suomalaiseen nykykulttuuriin, s. 13–29. Toimittanut Katja Valaskivi. Vastapaino, Tampere.

Yun, Josephine 2005: J-Rock. Suomentanut Heikki Valkama. Otava, Helsinki.

Zaplana, Esther 2013: "Breaking Mold: Male Rock Performance, Glam, and the (Re-)Imagination of Male Body in the 1960s and 1970s." Embodying Masculinities, Towards a History of the Male Body in U.S. Culture and Literature, s. 63–82. Toimittanut Joseph M. Armengol. Peter Lang Publishing, New York.

Alaviitteet

¹ Valaskivi 2006, 21; McLeod 2013, 309.
² Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 6.10.2014. Haastattelija Loudwire.
³ Mattar 2008, 117; McLeod 2013, 309–310.
⁴ Mattar 2008, 117; McLeod 2013, 313.
⁵ Mattar 2008, 117; McLeod 2013, 313.
⁶ X Japan – Visual Shock DVD I: Blue Blood Tour Bakuhatsu Sunzen Gig; X Japan - Visual Shock DVD VII - : Visual Shock Vol 4 Hametsu Ni Mukatte 1992 Tokyo Dome Live.
⁷ Cosplay-termin (コスプレ), joka on yhdistelmä sanoista costume ja play, keksi pelisuunnittelija Takahashi Nobuyuki 1980-luvulla. Cosplayta harrastavat ihmiset pukeutuvat mangasta, animesta tai peleistä tutuiksi hahmoiksi ja osallistuvat näin pukeutuneena erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Japani dominoi cosplay-ilmiötä. Ensimmäinen cosplay -huipputapaaminen (World Cosplay Summit) järjestettiin Nagoyassa vuonna 2003. Crutcher & Ito 2014, 47.
⁸ Hashimoto 2007, 94; McLeod 2013, 310.
⁹ Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 6.10.2014. Haastattelija Loudwire. Käännös englannista suomeksi on omani.
¹⁰ Lenig 2010, 12.
¹¹ McLeod 2013, 310.
¹² Porzio 2013, 12–13.
¹³ Kawamura 2012, 129; McLeod 2013, 322.
¹⁴ Schodt 2008, viii–ix.
¹⁵ McLeod 2013, 309.
¹⁶ Hayashi, Yoshiki (s.1965). 11.9.2010. Haastattelija Nippon Project; Hayashi, Yoshiki. 5.11.2013. Haastattelija Natelie Perez; Hayashi, Yoshiki. 6.10.2014. Haastattelija Loudwire; Hayashi, Yoshiki. 23.1.2015. Haastattelija Paul Brannigan.
¹⁷ Ibidem.
¹⁸ X Japan – Vanishing Vision 1988.
¹⁹ Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 6.10.2014. Haastattelija Loudwire; Global Metal – Marty Friedman, Visual Kei, and X Japan.
²⁰ McLeod 2013, 316.
²¹ McLeod 2013, 310.
²² Twisted Sister Behind the music -video.
²³ Sloman 2012, 77.
²⁴ Yun 2005, 126; Mattar 2008, 117.
²⁵ X Japan – Vanishing Vision 1988.
²⁶ Ibidem.
²⁷ Hosokawa & Yano 2008, 353–354; Mattar 2008, 113.
²⁸ Buck Tick Romanesque PV 1988 -musiikkivideo; Buck Tick In Heaven -musiikkivideo.
²⁹ McLeod 2013, 312.
³⁰ X JAPAN 仙台のライブハウスで（VANISHING TOUR）1988/07/19.
³¹ Hosokawa & Yano 2008, 353.
³² Buck Tick Empty Girl PV 1987 -musiikkivideo; Buck Tick Hyper Love PV 1987 -musiikkivideo; Buck Tick Misty Zone PV 1987 -musiikkivideo; Buck Tick Romanesque PV 1988 -musiikkivideo; Buck Tick Victimis of Love -musiikkivideo.
³³ X Japan – Visual Shock DVD I: Blue Blood Tour Bakuhatsu Sunzen Gig.
³⁴ X Japan – Blue Blood 1989.
³⁵ X Japan – Visual Shock DVD I: Blue Blood Tour Bakuhatsu Sunzen Gig.
³⁶ X Japan – Visual Shock DVD VII: Visual Shock Vol. 4 Hametsu Ni Mukatte 1992 Tokyo Dome Live.
³⁷ Mattar 2008, 117.
³⁸ X Japan – Jealousy 1991.
³⁹ X Japan – Visual Shock DVD II: Shingeki! Visual Shock Vol 2; X Japan – Week End -musiikkivideo; X Japan – Xclamation -musiikkivideo
⁴⁰ Yun 2005, 126.
⁴¹ X Japan – Visual Shock DVD I: Blue Blood Tour Bakuhatsu Sunzen Gig; X Japan - Visual Shock DVD II -: Shigeki! Visual Shock Vol 2; X Japan - Visual Shock DVD VII -: Visual Shock Vol 4 Hametsu Ni Mukatte 1992 Tokyo Dome Live.
⁴² Valaskivi 2006, 19; Konttinen & Wilska 2006, 32.
⁴³ X Japan – Art of Life 1993; X Japan – Blue Blood 1989; X Japan – Dahlia 1996; X Japan – Jealousy 1991. ⁴⁴ McLeod 2013, 312.
⁴⁵ Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 11.9.2010. Haastattelija Nippon Project. Käännös englannista suomeksi on omani.
⁴⁶ X Japan – Blue Blood 1989; X Japan – Dahlia 1996.
⁴⁷ X Japan – Art of Life 1993.
⁴⁸ X Japanin konsertti 31.12.1993.
⁴⁹ Hayashi, Yoshiki (s.1965). 11.9.2010. Haastattelija Nippon Project.
⁵⁰ McLeod 2013, 313.
⁵¹ X Japan – Art of Life -konsertti; X Japan – Celebration -musiikkivideo; X Japan – Visual Shock DVD VII: Visual Shock Vol. 4 Hametsu Ni Mukatte 1992 Tokyo Dome Live; X Japan – Week End -musiikkivideo.
⁵² Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 19.5.2014. Haastattelija Aleksandra Obmanets. Käännös englannista suomeksi on omani.
⁵³ Ibidem.
⁵⁴ McLeod 2013, 315.
⁵⁵ McLeod 2013, 312.
⁵⁶ Malice Mizer – Bel Air (Complete Version) -musiikkivideo.
⁵⁷ McLeod 2013, 312.
⁵⁸ McLeod 2013, 319.
⁵⁹ Kornfield 2011, 217; Crutcher & Ito 2014, 47.
⁶⁰ Nô-teatterin perustivat näyttelijät ja näytelmäkirjailijat Kan'ami Kiyotsugu (1333–1384) ja Zeami Motokiyo (1363–1443). Nô-teatteriin kuuluvat musiikki, tanssi ja runous, joilla ilmaistaan tiivistetysti tunnetiloja. Zeamin mukaan yhdistämällä nämä kaikki tekijät syntyy kauneuden ylin muoto, yûgen. Mannonen 2003, 85.
⁶¹ Psykologiassa androgyyni (kreikaksi aner on mies, gyne on nainen) tarkoittaa yksilöä, jolla on sekä naisellisiksi että miehekkäiksi miellettyjä piirteitä. Huang et al. 2012, 1005.
⁶² McLeod 2013, 316, 319.
⁶³ Zaplana 2013, 66–67.
⁶⁴ Lenig 2010, 3.
⁶⁵ Sloman 2012, 79.
⁶⁶ Twisted Sister – I Wanna Rock; Twisted Sister – We're Not Gonna Take It (Official Video) -musiikkivideo.
⁶⁷ Twisted Sister Behind the music -video.
⁶⁸ McLeod 2013, 311.
⁶⁹ X Japanin konsertti 31.12.1993.
⁷⁰ X Japan – Dahlia Tour Final.
⁷¹ X Japan – The Last Live.
⁷² X Japanin lisäksi meikeistä luopuivat esimerkiksi Malice Mizerin Gackt, Dir en Grey ja L'arc~en~Ciel. Mattar 2008, 117; McLeod 2013, 310.
⁷³ Hayashi, Yoshiki (s. 1965). 11.9.2010. Haastattelija Nippon Project.
⁷⁴ Ibidem.
⁷⁵ X JAPAN Kougeki Saikai 2008 I.V ~Hametsu ni Mukatte~ ~Souzou no Yoru~ 2008.03.30 part1.
⁷⁶ Hayashi, Yoshiki (s.1965). 5.11.2013. Haastattelija Natalie Perez.
⁷⁷ X Japanin Facebook-sivu.

Harukaze numero 9:n pääsivulle