Tuula Jeker
arkk. yo, tutk. assist.


1940–70-lukujen pientalojen soveltuvuus senioriväestön tarpeisiin

Tiivistelmä

Ikääntyvän väestön osuuden kasvaminen luo paineita tuottaa senioreille soveltuvaa asuinympäristöä. Uudisrakentamisen lisäksi myös nykyistä olemassa olevaa rakennuskantaa pyritään kehittämään.

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää mahdollisuuksia tukea ikääntyneen omatoimista asumista heille läheisessä ja virikkeitä antavassa ympäristössä ja erityisesti 1940–70-lukujen pientaloissa.

Toteutin tutkimuksen case-tutkimuksena, jonka kohdealueina olivat Karjasilta, Nokela ja Höyhtyä. Esimerkkikohteet edustavat aikakaudelle tyypillisiä pientaloja ja ne sijaitsevat heti Oulun keskustan ja palveluiden tuntumassa. Koska ikääntyneen asumisesta pientaloissa on vain vähän kirjallisuutta, selvitin asukkaiden tarpeita nyt ja tulevaisuudessa haastattelemalla 16 56–90-vuotiasta asukasta kohdealueelta.

Haastatellut olivat tyytyväisiä asuntoonsa ja asuinympäristöön, edes pien-talojen portaiden ei koettu haittaavan elämää. Varsinkin piha oli tärkeä osa asumista. Sinne uskalsivat huonompikuntoisetkin haastatellut lähteä. Ulkoilumahdollisuus lisäsi ikääntyneen elämänlaatua ja terassi saattoi olla heikoimmille haastatelluille elinehto.

Suurin osa haastatelluista halusi asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Muuttohalukkuuteen vaikutti eniten pelko terveyden huononemisesta ja kiinteistönhoidon raskaus.

Kaikki haastatellut luottivat avun saantiin tarpeen sitä vaatiessa. Suurin osa ei kuitenkaan tiennyt, mitä ja mistä apua tulisi hakea.

Asunnoissa hankaluudet keskittyivät pesutiloihin, jotka olivat lähes poikkeuksetta muualla kuin maantasossa. Osa eteisistä ja keittiöistä oli ahtaita. Etenkin säilytystilojen lisääminen niihin helpottaisi sekä asukkaan että kotiavustajan toimintaa. Ikääntyneet eivät kuitenkaan olleet valmiita mittaviin asunnonmuutostöihin. Elämää tulisikin helpottaa pienin muutoksin.