Metsäkanalinnut ja urpiainen (satunnaisesti jotkut muutkin pikkulinnut) kaivavat kieppejä (lumionkaloita) yöpymispaikoikseen. Kieppi antaa hyvän suojan pedoilta. Myös kylmyyttä vastaan on kieppi erinomainen.

Metsäkanalinnut (metso, teeri, pyy ja riekko) sukeltavat suoraan lennosta lumeen, jos lumi on pehmyttä, ja sitä on yli 25 cm. Ne saattavat myös kävellä ennen kieppiin menoa. Lumessa lintu vielä kaivautuu eteenpäin 0,5-1 metriä ennenkuin muotoilee varsinaisen kieppiontelon. Urpiainen tekee kieppejä kovilla pakkasilla ja pystyy kaivamaan vain hyvin pehmyttä lunta.

Satunnaisesti on kiepistä tavattu myös mm. punatulkku, talitiainen ja varpunen.

Kieppi suojaa pedoilta. Petolintujenn ja -nisäkkäiden on usein vaikea löytää kieppiä, sillä käytävän tukkeutuminen estää linnun hajun leviämistä. Kun käytävä on lisäksi aika pitkä ja kaarevakin, pystyy esim. kettu tai näätä vain harvoin sieppaamaan lentoon pyrähtävän linnun.

Kun lintu on kiepissä, on kiepin yläosan lämpötila muutama lämpöastetta, vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta. Tämä alentaa selvästi linnun lämmönkulutusta, eikä tarvita lihasvärinää (joka antaa kylmässä lepäävälle linnulle lisälämpöä). Kovilla pakkasilla kanalinnut ovat kiepissä yhteenmenoon jopa yli 20 tuntia, pikkupakkasilla vain 18-20 tuntia. Jos ilman lämpötila nousee plussan puolelle, ei kieppiin kannata lämmön vuoksi mennä, koska siellä on silloin hiukan kylmempää kuin lumen päällä. Petojen vuoksi kieppi on silloinkin turvallinen.