Eläimet valitsevat ravintokasvinsa tarkkaan. Paitsi että ne syövät vain tiettyjä kasvilajeja, ne usein myös valitsevat tiettyjä kasviyksilöitä jättäen saman lajin toiset yksilöt vähemmälle kaluamiselle.

Esim. hirvieläimet valitsevat ravinnokseen kasveja, joiden typpi- ja valkuaisainepitoisuudet ovat korkeita. Tällaisia ovat mm. pelloille istutetut ja hyvin lannoitetut männyn taimistot (hirvituhoja syntyy usein juuri siellä!). Myös myyrät hakeutuvat mielellään lannoitettujen männyn taimien kimppuun.

Eläin ei ehkä kuitenkaan osaa "mitata" kasvien ravintopitoisuuksia. Mutta se tuntee suussaan, onko kasvi pahanmakuinen. Monet kasvit valmistavat puolustuksekseen kasvinsyöjiä vastaan pahanmakuisia haitta-aineita. Nopeasti kasvavissa, lannoitetuissa männyn taimissa ei ole näitä haitta-aineita yhtä paljon kuin muissa taimissa. Eläinten syöntiä haittaavat aineet sisältävät mm. hartseja, terpeenejä ja fenoleja.

Jänis syö mieluimmin koivun latvaoksia kuin oksia puun tyveltä (se yltää tykyn taivuttamien tai kaadettujen puiden latvuksiin). Alaoksissa on korkeampia haitta-aine- pitoisuuksia kuin yläoksissa. Myös uusissa koivun tyvivesoissa on korkea resiinipitoisuus. Koivu puolustautuu näin jänistä vastaan pahanmakuisilla aineilla. Lisää: tunturimittarituhot!

Jänis syö raitaa, haapaa ja harmaapajua mieluimmin kuin esim. kiiltopajua, vaikka kiiltopaju onkin meillä hyvin yleinen. Jänis myös valitsee mieluimmin vanhoja oksia kuin nuoria. On todettu, että fenolien määrä on jäniksen suosikkilajeissa ja vanhoissa oksissa pienempi kuin muissa lajeissa ja nuorissa oksissa. Nämä kasvit siis suojelevat nimenomaan nuoria oksiaan talviselta syönniltä.

Lapissa jänis joutuu silloin tällöin syömään myös männyn kuoren nilaa - siis pettuleipää, mutta se ei syö sitä, jos kuoressa on fenoleja yli 10%.

Kts. myös tunturimittarin ja tunturikoivun väliset suhteet!