Ilmitalvehtijat (= fanerofyytit) ovat puita ja pensaita, joiden lumenpäälliset osat kokevat talven sen kaikessa ankaruudessaan. Osa on ainavihreitä (havupuut, kataja), osa taas karistaa lehtensä talveksi (lehtipuut ja -pensaat).
Talvehtivat silmut ovat yleensä talven aikana hyvin kylmän- ja kuivuudenkestäviä. Joillakin puulajeilla on talvisilmuissaan sitä enemmän suomuja, mitä pohjoisempana ne kasvavat. Suomut ovat tiiviisti pihkan ja vahamaisten aineiden (resiinien) yhteenliittämiä, joten veden haihtuminen silmuista on vähäistä.
Matalatalvehtijat (= kamefyytit) ovat varpumaisia tai puolivarpuja. Ne kokevat talven yleensä lumen peittäminä, siis verraten turvallisissa lämpö- ja kosteusolosuhteissa, mutta pimeässä.
Esim. mustikka on verraten kylmänarka ja viihtyy vain lumen suojassa kun taas esim. variksenmarja sietää vähälumisiakin paikkoja. Jotkut varvut karistavat talveksi lehtensä (mm. mustikka, juolukka), toiset taas ovat ainavihreitä (mm. puolukka, kanerva, variksenmarja). Varpujen varret säilyvät sellaisenaan yli talven, tosin osa niistä talvella kuolee.
