Jääkiteiden muodostus eläviin soluihin on kohtalokasta, joten vapaata vettä pitää syksyllä poistaa soluista. Jos jääkiteet rikkovat kalvon, pääsee sen elintärkeä sisältö valumaan ulos - solu kuolee! Solukalvojen biokemia muuttuu syksyllä sellaiseksi, että vettä poistuu solusta kalvon läpi, ja sisältö väkevöityy. Solukalvojen on myös estettävä veden pääsyä solun sisälle. Tämä merkitsee solukkojen kuivumista ja solusisällön väkevöitymistä talveksi.

Jos solussa on vapaata vettä, se jäätyy helposti. Kun vettä poistuu (tai poistetaan) solusta, solun sisältö väkevöityy ja pysyy pienessä pakkasessakin alijäähtyneenä (sulana).

Varsinkaan solulima ei kestä jääkiteiden syntyä. Soluseinien ja -välien tai kuolleiden solujen jäätyminen ei ole yhtä vaarallista, vaikka voikin aiheuttaa solukkojen repeilyä. Pakkasen kiristyessä puut saattavat paukkua; silloin lähinnä puuosan kuolleet solukot repeilevät jäätyessään.