Kasvituhoja oli kesällä 2006 syntyi erityisesti Etelä-Suomessa pahoja kuivuusvaurioita kallioiden lisäksi mm. rehupelloilla ja nurmikoilla. Tuorerehun tuotanto jäi vähäiseksi. Myös jotkut viljapellot sekä viljellyt marja- ja vihanneskasvit, samoinkuin tietenkin sienisato kärsivät kesän kuivuudesta. Normaalisti jo heinäkuun lopulla metsissä on ainakin haperoita ja tatteja, mutta kesällä 2006 niiden sato oli vielä heinä-elokuun vaihteessa lähes olematon. Vasta syyskuun alun sateet ovat tuoneet näkyviin joitakin sienten itiöemiä pohjoisessakin.

Puistoissa ja kallioilla ovat eräät puutkin kärsineet. Erityisen herkkiä ovat esim. pihlaja ja koivu. Niitä näyttää vaurioituneen pohjoisempanakin, ainakin Oulun korkeudella. Jos lehdet ruskistuvat kesällä kokonaan (jolloin juuristokin on kärsinyt pahoja vaurioita), puu voi kuolla. Mutta jos lehdet kellastuvat osittain tai jopa kokonaan ennen aikojaan (siis ennen ruskaa), puu tai pensas saattaa jäädä eloon.

Luonnonvaraiset, paksukunttaisemmat metsät eivät ole juurikaan kärsineet puustovaurioita. Sammalpeite on tehokas maan kuivumista rajoittava tekijä. Kuitenkin mm. kuusi saattaa joskus - menettäessään neulasensa - kuolla kuivuuteen. Kuivuuden heikentämä kuusi saattaa myös kärsiä tavallista herkemmin mm. tuhohyönteisistä.

Eläinten kärsimyksistä kesäkuivuudesta on niukasti tietoja. Kuitenkin esim. päästäiset lienevät olleet kesällä 2006 vaikeuksissa, koska kastemadot ja lierot olivat liian syvällä massa. On esitetty, että linnut selviävät kuivuudesta yleensa aika hyvin.

Katso myös: kasvit/talvikuivuus!

Pieni pihlaja isompien (syväjuurisempien?) joukossa on jo kuivunut aika pahoin. Marjatkin ovat aivan
pieniä ja ryppyisiä (alempi kuva). Tämä pihlaja oli hengissä vielä loppukesällä -07, mutta lehdet olivat pieniä.

Nurmikko puiden ympärillä on rutikuiva. Vain jotkut kestävimmät lajit (mm. syysmaitiainen ja siankärsämö)
olivat vihreinä ja kukkivatkin.