Kullakin metsäkasvillisuusvyöhykkeellä on erotettavissa oma metsätyyppisarjansa karuista kangasmetsistä alkaen ja lehtohin päätyen (vaikka lehtomaisia kangasmetsiä ja lehtoja ei Kalela aikanaan nimennytkään Metsä-Lapista, koska siellä on näitä metsätyyppejä erittäin vähän). Kts. metsätyyppikäsite!
Metsätyypit eri metsäkasvillisuusvyöhykkeissä (Kalelan, 1961) mukaan:
|
Etelä-Suomi
|
Pohjanmaa
|
Peräpohjola
|
Metsä-Lappi
|
Metsätyyppiryhmä:
|
| ClT | ClT | ClT | ClT |
Karut kankaat
|
| CT | ECT | MCClT | UVET |
Kuivat kankaat
|
| VT | EVT | EMT | UEMT |
Kuivahkot kankaat
|
| MT | VMT | HMT | LMT |
Tuoreet kankaat
|
| OMT | GOMT | GMT | ??? |
Lehtomaiset kankaat
|
| OMaT | GOMaT | GDT ja GFiT | ??? |
Lehdot
|
Metsätyyppien nimet ja nimilajien tieteellinen (suku/laji)nimi:
Etelä-Suomi: ClT = jäkälätyyppi (Cladina), CT = kanervatyyppi (Calluna), VT = puolukkatyyppi (Vaccinium), MT = mustikkatyyppi (myrtillus), OMT = ketunleipä-mustikkatyyppi (Oxalis, myrtillus), OMaT = ketunleipä-oravanmarjatyyppi (Oxalis, Maianthemum)
Pohjanmaa: ClT = jäkälätyyppi (Cladina), ECT = variksenmarja-kanervatyyppi (Empetrum, Calluna), EVT= variksenmarja-puolukkatyyppi ((Empetrum, Vaccinium), VMT = puolukka-mustikkatyyppi (Vaccinium, myrtillus), GOMT = metsäkurjenpolvi-ketunleipä-mustikkatyyppi (Geranium, Oxalis, myrtillus), GOMaT = metsäkurjenpolvi-ketunleipä-oravanmarjatyyppi (Geranium, Oxalis, Maianthemum).
Peräpohjola: ClT = jäkälätyyppi (Cladina), MCClT = mustikka-kanerva-jäkälätyyppi, ,usein myös varpu-jäkälätyypiksi kutsuttu (myrtillus, Calluna, Cladina). EMT = (pohjan)variksenmarja-mustikkatyyppi (Empetrum, myrtillus), HMT = metsäkerrossammal-mustikkatyyppi, usein myös paksusammaltyypiksi kutsuttu (Hylocomium, myrtillus), GMT = metsäkurjenpolvi-mustikkatyyppi (Geranium, myrtillus), GDT = metsäkurjenpolvi-alvejuurityyppi (Geranium, Dryopteris), GFiT = metsäkurjenpolvi-mesiangervoityyppi (Geranium, Filipendula).
Metsä-Lappi: ClT = jäkälätyyppi (Cladina), UVET = juolukka-puolukka-pohjanvariksenmarjatyyppi (uliginosum, Vaccinium, Empetrum), UEMT = juolukka-pohjanvariksenmarja-mustikkatyyppi (uliginosum, Empetrum, myrtillus), LMT = suopursu-mustikkatyyppi (Ledum, myrtillus).
Vaikka kullekin kasvillisuusvyöhykkeelle on merkitty omat metsätyyppinsä, saattaa varsinkin vyöhykkeiden rajamailla esiintyä naapurialueiden kaltaisia metsätyyppejä. Lisäksi kunkin metsätyypin sisällä on tietynnasteista vaihtelua mm. ravinteisuudessa ja kosteusasteessa.
Merkittävimpiä eroja pohjoisen ja etelän välillä:
Kuivilla ja kuivahkoilla kankailla (perussarja: ClT. CT ja VT) ei pohjoisen ja etelän välillä ole kovin suria eroja. Kuitenkin mm. mustikka ja variksenmarja lisääntyvät kohti pohjoista. Myös joitakin etelässä soilla kasvavia lajeja viihtyy pohjoisessa kangasmetsissäkin (mm. juolukka, suopursu ja vaivaiskoivu). Pohjoisessa on enemmän jäkälää kuin etelässä.
Tuoreilla kankailla (perussarja MT) tavataan pohjoisessa usein variksenmarjaa, juolukkaa, suoppursua ja kanervaa. Myös jäkäliä esiintyy pohjoisessa tuoreillakin kankailla enemmän kuin etelässä.
Lehtomaisilla kankailla ja lehdoissa (perussarja OMT ja OMaT) ei pohjoisessa esiinny valko- eikä sinivuokkoa, ja käenkaalta samoinkuin sormisaraa tavataan vain Kainuun leveysasteille saakka. Pohjoisessa on monin paikoin metsäkurjepolvi luonteenomainen lehtojen lehtomaisten metsien laji.
Kangashumus on pohjoisessa vähemmän lahonnutta (vaaleampaa) kuin etelässä.
Puiden kasvu on pohjoisessa paljon huonompaa kuin vastaavalla tyypillä etelässä. Esim. mustikkatyypin vuotuinen puun keskituotos on Etelä-Suomessa noin 7 m3/ha, Peräpohjolassa noin 4m3/ha, Myös puiden pituudessa on sama suunta, samoin puuston tiheydessä.
Varttuneen metsän biomassa on karukkokankailla n. 200 m3/ha, kuivilla kankailla 300 m3/ha, kuivahkoilla kankailla 400 m3/ha, tuoreilla kankailla 520 m3/ha ja lehtomaisilla kankailla n. 600 m3/ha. Lisää: Metsien fytomassat!
