Suomalaiset arokosteikot:

Suomalainen arokosteikko on aivan äsken kuvattu ja nimetty tieteessä. Lisää: Laitinen, J., 2008: Vegetational and landscape level responses to water level fluctuations in Finnish, mid-boreal aapa mire - aro weland environments. - Acad. diss., Acta Univ. Ouluensis A513, 1-62 + list of original papers (I-VI).

Suomalaiset arokosteikot ovat keväällä märkiä - melkein vesilammikoita, mutta kuivuvat kesällä lähes rutikuiviksi, halkeileviksi mutakentiksi. Tässä suhteessa ne poikkeavat soiden (muista) päätyypeistä - paitsi ruoppalarmmikoista. Suomalaisten, soita muistuttavien arokosteikkojen turvekerros on lähes olematon.

Arokosteikkojen välipintaa luonnehtii yleensä rantojen kasvillisuuden kaltaisesti, tietty kasvipeitteen vyöhykkeisyys: aron reunamilla ruskopiirtoheinä (Rhynchospora fusca) ja/tai vaaleasara (Carex livida), sitten jouhisara (Carex lasiocarpa) ja/tai siniheinä (Molinia coerulea), syvimmässä kevätvedessä viihtyy mm. rentovihvilä (Juncus bulbosus). Arosoilla on tavallisesti harvakseltaan myös mäntyjä kasvavia mättäitä.

Arokosteikot ovat Suomessa melko harvinaisia - ilmeisesti niitä on eniten Pohjois-Suomessa (mm. Hailuoto-Rokua harjujaksolla).

Muhos, Ressunaro - Hepolampi. Puhdasta, vaaksankorkuista ruskopiirtoheinäaroa (Rhynchospora fusca).
Näillä paikoin kevättulva on matalahko. Mättäällä on kolme puusukupolvea. - Lisää arosuokuvia:
http://picasaweb.google.fi/lassi.kalleinen/PohjoisPohjanmaanArot. Kts. myös: Kalleinen, Lassi, 2006:
Suomen arot ovat soiden sukua. - Suomen luonto 11/2006: 24-27.