Päästäisen elämä on varsinkin talvella todella hengenvaarallista!

Päästäisen olisi syötävä talvella kaksi kertaa niin paljon kuin kesällä. Ja kesälläkin pitää syödä vuorokaudessa lähes oman painonsa verran! Pienikokoisen päästäisen pinta-ala on suuri, joten lämmön haihtuminen pyrkii suureksi karvapeitteestä huolimatta, talvella usein liiankin suureksi... Päästäisen sydän sykkii n. 800 kertaa minuutissa. Pelästynenä jopa 1200 kertaa!

Energian hankkiminen on erittäin vaikea tehtävä, sillä ruokaa on talvella hyvin vähän. Mutta talvella päästäinen voi jopa hajoittaa luustossaan olevia rustoja energian saamiseksi. Kun selkärangan rustolevyt näin ohenevat, lyhenee päästäinen talvella! Myös kallo kutistuu ja muuttaa muotoaan. Talvella löytyy sentään jotain ravintoa: hyönteisten munia ja koteloita, talvilevossa olevia aikuisia hyönteisiä ja hämähäkkejä sekä kasvien siemeniä. Tärkeä enrgian säästokeino on tietenkin se, että eletään lumen alla. Lumi on hyvä eriste pakkasta vastaan! Kaikesta tästä huolimatta talvella kuolee yleensä paljon päästäisiä. Päästäisen kuuloaisti on hyvä – se on samantyyppinen kaikututka kuin esim. lepakolla. Se auttaa liikkumista lumen alla pimeässä vaikkapa yöllä, mutta eipä se juurikaan talvella auta ravinnon löytämistä (hyönteiset horroksessa!).

 Suomessa elää viisi päästäislajia. Silloin kun myyrävuosi on huono, voi päästäinen olla Suomen runsain nisäkäslaji!