Turhaan ei poron kannata lunta kaivaa, on se usein niin työlästä!

Poro haistaa jäkälän lumen alta työntämällä turpansa lumeen. Jäkälä haisee poron nenään ainakin metrin vahvuisen lumikerroksen läpi. Ellei lumen alla ole jäkälää, ei poro myöskään sillä paikalla ryhdy kaivamaan. Ohuessa ja pehmeässä metsälumessa kaivuukuopat ovat pieniä ja pyöreähköjä, paksussa lumessa käytävämäisiä (lunta ei tarvitse heittää ylöspäin).

Kaivaminen vie sitä enemmän aikaa, mitä paksumpi lumipeite on: jos lunta on 60-90 cm, vie kaivaminen 30-40% ruokailuajasta (syöntiin jää siis 70-60% ajasta). Mitä vaikeampi on kaivaa lumikuoppaa, sitä tarkemmin poro löytämänsä ravinnon syö. Myös varvut ja sammaletkin kelpaavat silloin.

Hirvaat (koirasporot) ja ei-tiineet vaatimet (naarasporot) pudottavat kesällä kasvaneet sarvensa keskitalvella, mutta tiineillä vaatimilla sarvet säilyvät vasan syntymän jälkeisiin päiviin saakka, siis kevättalveen, jolloin lumitilanne on usein vaikea. Sarvellinen poro on korkeammassa arvoasemassa kuin sarveton poro: hirvas väistyy kaivamastaan kuopasta, jos sarvellinen vaadin lähestyy. Näin vaadin saa riittävästi ravintoa synnyttääkseen terveen vasan.