Tuuli heittää lumikiteitä pitkin lumen pintaa. Kiteet saattavat jopa rikkoa mm. puiden neulasten päällyskettoa (kutikulaa), jolloin vettä pääsee haihtumaan normaalia enemmän. Lumirajan kohdalla tilanne on kaikkein vaarallisin.
Tuntureilla näkee esim. kuusia, joissa ei oksia sanottavasti ole lumirajan korkeudella; ylempänäkin niitä on niukasti (ainakin vallitsevan tuulensuunnan puolella). Jotkut puut pysyttelevät metsänraja-alueilla lumen alla kasvamatta korkeaksi puuksi. Tällainen on esim. Kiilopään koivu Saariselän alueella; se on hieskoivun (Betula pubescens) muoto, joka luikertaa metrikaupalla maan pinnassa kasvamatta talvisen lumipeitteen yläpuolelle. Kts. myös: Talvikuivuminen puut! ja Talvikuivuminen/metsäraja!
