Talviaktiivisten eläinten on pystyttävä toimimaan lumisessa maastossa löytääkseen ravintonsa.

Lumipeitteen vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon mm. kyky liikkua lumessa, suojautuminen lumeen, kyky kaivaa ravintoa lumen alta ja sopeutuminen lumenpäälliseen ravintoon.

Formozov (1946) on jakanut nisäkkäät ja linnut kolmeen sopeutuneisuustyyppiin:

1) Chionofiilit eli lumensuosijat, jotka hyötyvät lumipeitteestä.
2) Chionofobit eli lumipakoiset, jotka eivät pärjää lumiolosuhteissa.
3) Chionoforit, jotka selviytyvät lumessa kohtalaisesti, vaikkei niillä olekaan erityisiä rakennesopeutumia.