Tällä ruudulla on lisätietoja. Käytä back-painiketta palataksesi edelliselle ruudulle!
Useille luonnonkasveillemme on aikojen kuluessa kehittynyt talvenkokemisen tarve (= vernalisaatio, keväistyminen). Talvenkokeminen = kylmässä olo/kylmäkäsittely. Vernalisaatio on tietenkin kylmässä ilmastossa 'järkevä' strategia; eihän ole mitään mieltä aloittaa uuttaa kasvua syksyllä, kun talvi on edessä. Esim. koivun silmuja on vaikea saada puhkeamaan syystalvella sisälle tuotuina, mutta kevättalvella se onnistuu helposti! Talven (nimenomaan kylmän) kokeminen virittää lajin hormonitalouden niin, että kasvi on valmis seuraavana keväänä toimintaan, kunhan sää lämpenee. Monilla eteläistä perua olevilla rikkasveilla ei ole tällaista talven kokemisen tarvetta, vaan ne saattavat kasvaa talvellakin, jos sää on lauha. Tämä voi tietenkin olla kohtalokasta! Keväistymisen geneettinen tausta on vastikään selvitetty. Aloittaaksen keväisen kasvun ne tarvitsevat ainakin muutaman viikon mittaisen kylmäkäsittelyn. Sama koskee monien kasvilajien siementen itämistä. Siementen talvilevon tarpeessa lienee suuria lajikohtaisia eroja. Joidenkin lajien siemenet itävät jo syksyllä, toisten vasta keväällä. Puutarhurit kutsuvat siemenille annettavaa talven kokemusta stratifikaatioksi (muutaman viikon mittainen säilytys kosteassa ja viileässä). Tässä on siis kysymys ihmisen aktiivisesta keväistämisestä.
|
|||