<<< Takaisin

TEOREETTINEN ESIMERKKI PAIKKATIETOJÄRJESTELMÄN (GIS) HYÖDYNTÄMISESTÄ KIRJASTOPALVELUIDEN SIJAINNIN SUUNNITTELUSSA KIRJASTOTOIMEN HALLINTOPÄIVILLÄ OULUSSA 10.5.2001

Lähtökohtana valtakunnallinen tavoite:
  1) Kirjaston pitäisi olla 2 km:n päässä asukkaista
  2) Kirjaston pitäisi olla 1 km:n päässä linja-autopysäkistä

Perusaineisto:
  96 kiinteää kirjastoa
  96 pientä palvelupaikkaa yleensä kouluilla,
  26 kirjastoautoa, joilla 3 119 pysäkkiä.
 
Lisäaineisto:
  96 kirjaston sijaintikoordinaatit
  96 palvelupaikan koordinaatit
  26 kirjastoauton reitin koordinaatit
  3119 pysäkin koordinaatit
  Väestön sijaintiedon koordinaatit

GIS-menetelmä:
  1) Lasketaan 2 kilometrin bufferi eli vyöhyke kunkin kirjaston ympärille
  2) Lasketaan 2 kilometrin bufferi kunkin palvelupaikan ympärille
  3) Lasketaan 1 kilometrin bufferi kunkin kirjastoauton reitin ympärille.
  4) Piirretään syntyneet karttatasot päällekkäin overlay-tekniikalla

Tuloksena teoriassa kolmenlaisia alueita kirjastopalvelujen saatavuuden suhteen:
  1) Parhaita käyttäjien kannalta ne alueet, joissa karttatasot menevät päällekkäin, eli saa palveluja molemmilta tahoilta. Jos tällaisia alueita on paljon, voi olla tarpeellista harkita uudelleen kirjastopalvelujen uutta sijainnin suunnittelua.
  2) Toiseksi parhaita käyttäjien kannalta ne alueet, jotka jokin karttataso peittää. Kirjastopalvelut ovat saatavissa normaalisti. Tämä on optimaalisin ratkaisu sekä palvelun tuottajan että käyttäjän kannalta.
  3) Huonoimpia alueita käyttäjän kannalta ovat ne, joita mikään edellä lasketuista karttatasoista ei peitä. Alueet jäävät tarjottujen palveluiden ulkopuolelle.
 
    Kultakin alueelta lasketaan lisäksi väestömäärä. Sen suuruus tai pienuus määrää kartografisen esityksen lisäksi, miten hyvin palveluiden sijainnin suunnittelu on onnistunut. Väestömäärätieto on taulukkotietoa.

Ongelmia, pohdittavaa:
  - Ovatko ennalta valitut etäisyydet oikeita? Perustuvatko ne johonkin teoriaan kirjastopalveluiden käyttämisestä? Miksi ei etäisyytenä voisi olla esim. neljän kilometrin vyöhyke?
  - Edellä alueita laskettaessa on käytetty linnuntie-etäisyyksiä, todelliset etäisyydet palveluihin ovat laskettavissa digitaalisen tiestöaineiston avulla.
  - Onko tarvittavaa lähtötietoa olemassa? Kuinka työlästä hankkia koordinaatit?
  - Mikä on sijaintitiedon tarkkuuden vaatimus?
  - Mikä on tiedon hinta?
 
Mahdollisuuksia:
  - Väestötietoon sidottavissa runsaasti ominaisuustietoa, kuten ikä, sukupuoli jne. Onko tällaisella lisäinformaatiolla palveluiden käyttäjistä lisäarvoa sijainnin suunnittelua ajatellen? Kirjastopalveluja voitaisiin kohdentaa tarkemmin eri käyttäjäryhmille.

Kirjastoalan substanssitietouden vaikutus palveluiden suunnitteluun:
  - Vaikuttavatko kirjastopalveluiden käyttäjämäärät esim. käytettäviin etäisyyksiin?
  - Kuinka usein palveluiden tulee olla saatavissa?
  - Kuinka usein reitit pitää hoitaa?
  - Kuinka myöhään kirjastot ovat avoinna?

<<< Takaisin