Paikkatiedon osat
1.	Ominaisuustieto
	Kohteen yksilöivien, paikantavien, ajoittavien ja kuvailevien tietojen kokonaisuus. Esimerkiksi tietyn rakennuksen tunnus, postiosoite, rakennusvuosi ja käyttötarkoitus.
	Yksilöivä ominaisuustieto Ominaisuustieto, joka yksilöi kohteen yksikäsitteisesti; yksilöivä ominaisuustieto on tyypillisesti tunniste. Esimerkiksi rakennuksen rakennustunnus tai tien tunnus. Paikantava ominaisuustieto Ominaisuustieto, joka liittää kohteen osoitejärjestelmään tai toiseen paikannettuun kohteeseen. Esimerkiksi rakennuksen katuosoite. Ajoittava ominaisuustieto Ominaisuustieto, joka liittää kohteen tai kohteeseen liittyvän tapahtuman/havainnon aika-akselille. Esimerkiksi tien rakentamis- tai perustamisvuosi. Kuvaileva ominaisuustieto Kohteen muita ominaisuuksia kuvaileva ominaisuustieto. Esimerkiksi rakennuksen käyttötarkoitus tai tien päällystelaji.
2.	Sijaintitieto
	Kohdetta kuvaavien koordinaatti- ja geometria-tietojen sekä mahdollisten topologiatietojen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi tietyn rakennuksen keskipisteen koordinaatit tai tiettyä järveä kuvaava alue.
	Koordinaattitieto Kohdetta kuvaavien koordinaatti- ja geometriatietojen sekä mahdollisten topologiatietojen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi tietyn rakennuksen keskipisteen koordinaatit tai tiettyä järveä kuvaava alue. Geometriatieto Tieto kohteen kuvaamisessa käytetystä geometrisestä yksilötyypistä ja tähän mahdollisesti liittyvästä interpolointitavasta. Esimerkiksi piste (kaivo), viiva (tie) tai monikulmio (pelto). Topologiatieto Tieto kohteen topologisista suhteista toisiin geometrisiin kohteisiin. Esimerkiksi tieviivan liittyminen muihin tieviivoihin tai järven reanaviivaan liitetty tieto siitä, kummalla puolella viivaa vesialue sijaitsee.
<<< Takaisin

Paikkatieto ja ekologinen harha
	Ekologisella harhalla (Kuva 1.) tarkoitetaan tilannetta, jossa alueellisia tietoja yleistettäessä menetetään tietoa tarkasteltavan ilmiön vaihtelusta kohteena olevan alueen sisällä. Paikkatietojärjestelmän käytön avulla pyritään mahdollisimman suureen spatiaaliseen tarkkuuteen, mikä poistaa ekologista harhaa.
	Kuva 1. Ekologisen harhan käsite muuttoliikkeen tarkastelussa. Kuvan alueen nettomuutto on 25. Kyseistä lukuarvoa ei kuitenkaan löydy yhdestäkään asutusta ruudusta. Lisäksi alueella on asuttuja ruutuja, joissa muuttoliikettä ei ole tapahtunut lainkaan.