Arktisen alueen toivo on yhteistyössä
Arktisen alueen tulevaisuudesta puhuttaessa yleisenä sävynä on usein huolestuneisuus
Puhe keskittyy ainutlaatuisen pohjoisen elinympäristön tuhoutumiseen ja koko maapallon kannalta huolestuttaviin muutoksiin. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen, ilmastonmuutos, sulava ikirouta ja tautien leviäminen luovat karua kuvaa tulevasta.
Oulun yliopiston arktiseen tutkimukseen perehtyneet tutkijat jakavat huolen, mutta näkevät myös toivoa alueen tulevaisuudessa. Meneillään on heräämiskausi.
”Greta Thunbergit ja muut tekevät vahvasti työtä, joka herättelee ilmastonmuutoksen todellisuuteen. Näen toivoa siinä, että ihmiset eivät enää ole niin skeptisiä ilmastonmuutoksen suhteen”, kertoo Kirsi Latola, joka työskentelee Thule-instituutissa tutkimuskoordinaattorina.
”Ympäristöarvot ovat muuttuneet. Ymmärretään, että ihminen on osa ympäristöä, emmekä voi tuhota omia elinehtojamme”, arktisten vuorovaikutussuhteiden tutkimusta johtava professori Bjørn Kløve sanoo.
Kløve huomauttaa, että kokonaisuuden ja muutosten perimmäisten syiden ymmärtäminen on olennaista arktisen alueen tulevaisuudesta puhuttaessa.
”Paljon puhutaan hiilidioksidipäästöistä, mutta kaiken taustalla vaikuttavat muun muassa kulutustottumukset, jatkuva kasvu ja nykyinen elintasomme. Niistä keskustellaan aika vähän.”
Oulun yliopiston vahvuuksia arktisten asioiden tutkimuksessa on vahva monitieteisyys. Tutkimuksen kirjo ulottuu vahvasta luonnontieteellisestä ja teknisestä osaamisesta arktisten alueiden asukkaiden terveyden ja tietoliikenneyhteyksien tutkimukseen.
”Oulun kannattaa mennä rinta rottingilla, olemme hyvä tiedeyliopisto ja teemme arktisella asenteella tärkeitä asioita”, Latola sanoo.
Ihminen on mestari sopeutumaan
Muutoksia arktisen alueen ympäristössä ja elinolosuhteissa ei voi kokonaan pysäyttää, joten uuteen tilanteeseen pitää pystyä sopeutumaan.
Arktisten alueiden asukkaiden terveyttä tutkiva professori Arja Rautio luottaa ihmisten kykyyn sopeutua ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin muutoksiin. Ihmisen erinomainen kyky sopeutua on nähty koronavuoden aikana.
”Etsimme jatkuvasti kestäviä keinoja sopeutua ja elää hyvää elämää. Samalla tavalla arktisen alueen ihmiset hakevat hyvää elämää ja elinolosuhteita. Jos jokin laji katoaa, tai joki muuttaa suuntaansa jäätiköiden tai ikiroudan sulamisen seurauksena, mietitään keinoja sopeutua”, Rautio kertoo.
Jotta arktisen alueen parempaan tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa, pitää tieto tapahtumista saada ymmärrettävästi välitettyä ihmisille. Tätä korostavat myös arktisen alueen tutkijat.
”Tutkijoiden tehtävänä on tuottaa tietopohja päättäjien käyttöön. Yhteiskunnan vastuulla on tarjota siihen resurssit ja kasvattaa seuraava sukupolvi ymmärtämään tietoa”, Bjørn Kløve sanoo.
Alueella asuvat ihmiset mukaan tutkimuksen tekoon
Arktista aluetta tutkittaessa alueen kuntien, yhteisöjen ja asukkaiden ottaminen mukaan tutkimukseen auttaa huomaamaan, mikä on tutkimisen arvoista ja mahdollistaa paikallisten resurssien hyödyntämisen. Arktisen alueen muutosten ymmärtäminen vaikuttaa koko maapallon tulevaisuuteen, joten tutkimusta alueella tarvitaan jatkossakin.
”Paikallisten osaamisella ja alkuperäiskansojen perinnetiedon avulla voi löytyä keinoja ja ratkaisuja, joita ei ehkä muuten olisi ajateltu”, Kirsi Latola sanoo. ”On paljon sellaista, mitä voisimme oppia ihmisiltä, jotka ovat asuneet tuhansia vuosia arktisella alueella.”
Alueen ihmiset elävät arkeaan muuttuvassa ympäristössä ja huomaavat ensimmäisinä poikkeavat tapahtumat – ja tietävät, millaista aikaisemmin on ollut.
”Arktisilla alueilla asuvat voivat auttaa esimerkiksi tautien tutkimuksessa, kun he raportoivat sairastuneista tai kuolleita eläimistä. Tutkijat eivät yksin pysty haravoimaan koko aluetta”, Rautio kertoo.
Nopea muutos vaatii tiivistä tutkimusyhteistyötä
Arktisen alueen tutkimuksen vahvuus on tiiviissä kansainvälisessä yhteistyössä. Oulun yliopisto on mukana lukuisissa arktisen alueen tutkimusverkostoissa ja tekee yhteistyötä tutkimuksessa eri yliopistojen kanssa.
”Meillä on todella vahvoja tutkimus- ja koulutusorganisaatioita. Arktisella alueella on hieno yhdessä tekemisen kulttuuri”, Latola kertoo.
Eri alojen välinen yhteistyö on tärkeää alueella, jossa muutokset ympäristöoloissa tapahtuvat nopeasti, mikä vaatii nopeita toimia myös niihin sopeutumisessa. Yhteistyötä parantaa tutkimusdatan avoimuus.
”Tutkimukseen ja yhteistoimintaan luotujen instrumenttien täytyy mennä avoimeen suuntaa. Niin voidaan yhdistää mitattavaa ilmaston- ja ympäristönmuutosdataa yhteiskunnalliseen tietoon ja tapaan toimia”, Arja Rautio sanoo.
Tutkijat ovat yhä kiinnostuneempia toteuttamaan tutkimushankkeita monitieteisissä ryhmissä, jolloin tutkimusalueelle näytteenottoon ja haastattelemaan ei tarvitse lähteä yhtä paljon tutkijoita kuin aikaisemmin. Se vähentää myös tutkimuksen ilmastopäästöjä.
”Ei voida jatkuvasti lähettää uusia tutkijoita arktiselle alueelle ja kasvattaa hiilijalanjälkeä, vaan käyttää enemmän paikallisten ihmisten osaamista. Tutkimuksen tekemisen tavat muuttuvat”, Latola toteaa.
Professori Bjørn Kløve johtaa arktiseen tutkimukseen keskittyvää Arctic Interactions -profiilialaa Oulun yliopistossa.
Kirsi Latola toimii arktisen tutkimuksen koordinaattorina Oulun yliopiston Thule-instituutissa ja Arktisen yliopiston (University of the Arctic) yhtenä vararehtorina vastuualueenaan verkostot.
Professori Arja Rautio on Arktisen yliopiston (University of the Arctic) tutkimusvararehtori.