Kiusaamispuhe yksinkertaistaa ongelmaa ja syyllistää lapsia, perheitä ja opettajia
Koulukiusaaminen on yksi viime vuosikymmenien vaikuttavimmista ja tunteita herättävimmistä keskustelunaiheista Suomessa. Vaikka kiusaamista on tutkittu ja siihen on yritetty puuttua jo 50 vuotta, on se edelleen keskeinen ongelma kouluissa ja vaikuttaa suuresti lasten ja nuorten elämään.
”Kiusaamisen vastaiset toimet kohdistetaan usein yksittäisiin lapsiin ja nuoriin, ja olosuhteet, joissa kiusaaminen tapahtuu, jäävät vaille huomiota. Lapsen ominaisuuksien tai kotitaustan korostaminen voi johtaa oppilaiden ja perheiden leimaamiseen ja syyllistämiseen”, väitöskirjaa aiheesta parhaillaan tekevä väitöskirjatutkija Anne-Mari Väisänen kertoo.
Koska kiusaamisen vastaiset toimet tunnistavat ongelman puutteellisesti, ne jäävät myös tehottomiksi. ”Tehottomuus voi selittyä sillä, ettei oppilaiden ja opettajien kokemusperäistä asiantuntijuutta tunnisteta riittävästi, vaan syyllisiä etsitään oppilaista ja myös opettajia syyllistetään”, professori Maija Lanas sanoo.
Väisänen ja Lanas tutkivat kiusaamispuhetta Suomessa. He osoittavat, että kiusaamistutkimus on liian kapea-alaista. Heidän mukaansa kiusaamispuheen keskittyminen yksilön ominaisuuksiin, käytökseen ja hallitsemiseen näyttäytyy nykyisin perusteltuna. ”Sitä tulisikin laajentaa paremmin huomioimaan olosuhteet ja kokemuksellinen asiantuntijuus”, tutkijat sanovat.
Tällä haavaa kiusaamisen ennaltaehkäisyksi ja siihen puuttumiseksi vaaditaan yksittäisten lasten ja nuorten parempaa kontrollia ja vahvempia rankaisukeinoja. ”Näillä keinoilla ei historiallisestikaan ole onnistuttu suitsimaan väkivaltaa tai lasten ja nuorten keskinäisiä ristiriitoja, vaan jopa pahentamaan niitä”, tutkijat toteavat.
Koulukiusaamiskeskustelu tulisikin systemaattisesti liittää yhteiskunnallisesti eriarvoisuutta aiheuttaviin ilmiöihin ja sitä tulisi ehkäistä eriarvoisuuteen puuttumalla ja hyvinvointia lisäämällä. Lasten, nuorten ja opettajien asiantuntijuus ja kokemuksellinen tieto tulisi ottaa paljon paremmin huomioon kiusaamisen vastaista työtä rakennettaessa.
Tutkijoiden mukaan tarvitaan paljon enemmän laadullista, kontekstitietoista tutkimusta koulukiusaamisesta. Erityisen tärkeää on ottaa huomioon koulujen henkilökuntien ja oppilaiden näkökulma koulun sosiaalisista suhteista ja niiden haasteista.
Tutkimuksessa analysoitiin suomalaista koulukiusaamista koskevaa tietokirjallisuutta ja hallinnollisia dokumentteja. Sen on rahoittanut Oulun yliopiston Eudaimonia-instituutti.
Tutkimusartikkeli: Väisänen, Anne-Mari & Lanas, Maija. 2021. Dekontekstualisaatio kiusaamiskirjallisuudessa. Kasvatus 52 (4), 438–449.
Teos: Väisänen, Anne-Mari & Lanas, Maija (2022) Kuinka kiusaamistilanteissa olevista lapsista puhutaan? In M. Lanas & T. Kiilakoski (Eds.), Häiriö? Näkökulmia työrauhan säröihin koulussa. Tampere: Vastapaino. 31–56.