Heli Jantusen kirje Marie Curielle: ”Saavutit paljon mutta vaikeimman kautta”

Kuinka huimaa sinun onkaan ollut löytää, tutkia ja nimetä uusia alkuaineita. Kaikki alkoi Henri Becquerelin löytämästä ”uraanisäteestä”, joka kuitenkin kiinnosti muuta fyysikkoyhteisöä vähemmän kuin vasta havaittu röntgensäteily. Molemmat ovat kuitenkin johtaneet uraauurtaviin löytöihin ja sovelluksiin.

Miten aineet ovat rakentuneet ja mihin materiaalit perustuvat? Havaitsit, että radioaktiivisuus liittyy atomeihin. Tutkimuksesi liittyen toriumin ja uraanin aktiivisuuteen lisäsi ymmärrystä atomitason ilmiöihin ja antoi meille kaikille nykyisin hyvin tunnetun termin ”radioaktiivisuus”. Tämä työ kokonaisuudessaan on hyvä esimerkki tutkimuksesta, joka on monessa mielessä merkittävää ihmiskunnan kannalta. Radioaktiivisuus on tietysti ilmiö, jota me kaikki ainakin tietyissä yhteyksissä kavahdamme. Moni voi mieltää sen pahaksikin, mutta se on laajentanut ymmärrystämme materiaaleista ja niiden ominaisuuksien alkuperästä. Mitä jos tutkimusta ei olisi tehty koskaan? Mitä jos pelkäisimme ympäristömme tutkimista? Mitä emme tietäisi nyt?

Jos radioaktiivisuutta ei olisi koskaan löydetty ja tutkittu, meillä olisi tietämyksessämme laaja aukko. On parempi tietää kuin olla tietämättä. Älkäämme siis pelätkö ympäristöämme ja sen ilmiöiden tutkimusta. Johtamassani yksikössä luomme uusia materiaaleja, teemme soveltavaa tutkimusta. Tämä ei olisi mahdollista ilman tieteen jatkumoa. Kaikki materiaaleihin perustuvat sovellukset pohjautuvat tutkimuksissa luotuun tietoon.

En kertaa tässä elämääsi tai tutkimussaavutuksiasi, sillä sinusta on kirjoitettu valtavan paljon. Tutkimustyösi ja saavuttamasi tulokset ovat sitä merkittävämpiä mitä enemmän tarkastelemme tutkimusurasi lähtökohtia ja olosuhteita. Vain hyvin harvoissa tapauksissa länsimaissa tie tutkijaksi on näin vaativa. Ainoa mahdollisuutesi oli muuttaa ulkomaille. Se onnistui, kun toimit kotiopettajana ja rahoitit siskosi opintoja lukien samalla omatoimisesti eri tieteenalojen kirjallisuutta. Löysit fysiikan ja matematiikan unohtamatta kemiaa, jota historian tietojen mukaan kävit opiskelemassa sokerijuurikastehtaan työntekijän luona. Reittisi ei ollut koskaan suora.

Monien eri vaiheiden jälkeen muutit Pariisiin ja aloitit vuonna 1891 fysiikan ja kemian opinnot Sorbonnen luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Tämäkään tie ei ollut aivan sileä johtuen tarpeestasi parantaa ranskan osaamista. Myös jatkuvat taloudelliset vaikeudet vaivasivat. Mutta kyvykkyytesi oli pantu merkille ja apurahan myötä löysit itsellesi sopivimman tutkimuslaboratorion ja samalla aviomiehen, jonka kanssa muodostitte varsin tuotteliaan tutkimustiimin.

Sitten tulikin palkintoja, Nobelin fysiikanpalkinto, vastoinkäymisiä, taloudellisia huolia, perhe-elämää, vastustusta, surua, lisää tutkimusta, tuen puutetta, huomionosoituksia, Nobelin kemianpalkinto, sota, lisää tutkimusta, mahdollisesti säteilyn aiheuttamat terveysongelmat…paljon yhdelle ihmiselle.

Vain harva nykypäivänä löytää tiensä tieteen huipulle kuten sinä teit! Tänä päivänä tietä tieteeseen silottaa nimeäsi kantava esimerkiksi Euroopan komission Marie Sklodowska-Curie -rahoitus, mikä mahdollistaa tutkijoille työskentelyn ympäri maailmaa eri yliopistoissa ja yksityisellä sektorilla. Sieltä rahoitetaan myös laaja tiedetapahtuma Tutkijoiden yö, joka avaa tieteen tekemistä etenkin nuorille. Nimeäsi kantava rahoitusmuoto on kunnianosoitus elämäntyöllesi. Rahoitus tukee tutkijoita heidän eri uravaiheissa; tutkimusaihe on tutkijalähtöinen – rahoitus lähtee siis intohimosta ja kiinnostuksesta tieteeseen. Meidänkin ryhmään on tällä rahoituksella saatu nuoria uusia innokkaita tutkijoita mukaan.

Saavutit paljon. Meillä nykyisillä tutkijoilla ei ole niin vaikea tie. Tiede on kiehtovaa. Syvä innostus on mahdollista kokea.

Kiittäen,

Heli Jantunen

Tiedekirjeet-blogisarjassa julkaistaan Oulun yliopiston tutkijoiden kirjoittamia kirjeitä menneisyyden suurille tieteentekijöille ja merkkihenkilöille. Kirjeet juhlistavat Oulun yliopiston 60-vuotista taivalta ja ottavat kantaa mielenkiintoisiin ilmiöihin, historian suuriin hetkiin sekä yhteiseen tulevaisuuteemme.

Professori Heli Jantunen toimii Mikroelektroniikan tutkimusyksikön johtajana Oulun yliopistossa.