• Monenlaisia talvivaurioita ja -tuhoja syntyy...
Talvenkestävä kasvi vaipuu ajoissa talvilepoon, pysyy levossa riittävän kauan ja valmistautuu kevääseen varovaisesti.
Monet eri tekijät voivat johtaa kasvien talvivaurioihin, esim. seuraavat:
• Pakkanen ja/tai suuri ja nopea lämpötilan vaihtelu voi tappaa solukkoja varsinkin lumenpäällisistä kasvinosista mutta myös juuristosta. Vrt. kasvien kylmänsieto!
• Kevätahava (= aurinko + tuuli) saattaa kuivattaa lumenpäälliset kasvin osat.
• Tykkylumi katkoo puita ja pensaita. Tykkyvaurioita esiintyy yleisesti Pohjois-Suomen vaaroilla yli 300 metrin korkeudella merenpinnasta. Lumi painaa pensaiden ja nuorten puiden alaoksia helposti maata vasten. Ne voivat jäätyä lumeen kiinni ja revetä keväällä lumen sulaessa. Joidenkin puiden (mm. kuusi!) ja pensaiden maata vasten painuneet oksat saattavat juurtua - kasvi lisääntyy näin suvuttomasti, kloonautuu.
• Rouste ja routa saattaa rikkoa tai tappaa kasvien juuristoja. Tämä voi johtaa suuriinkin puusto- tai puutarhakasvien tuhoihin. Esim. talvi 1986-87 oli Pohjois-Suomessa vähäluminen ja kylmä, joten routa tunkeutui syvälle. Seuraavana kesänä ruskistui mm. keskisessä Pohjois-Suomessa paljon mäntyjen neulasia. Syyksi todettiin talvella syntyneet juuristovauriot.
• Jääpolte (= tiivis jääkerros, joka estää mm. kasvin hengitystä) tukahduttaa kasveja.
• Eläimet syövät kasveja, eräät kasvitaudit leviävät lumen alla.
• Talvivaurioita voi lisätä myös edellisen kesän runsas siemen- ja hedelmäsato. Kasvi kuluttaa paljon energiaa runsaaseen satoon, ja talveentumiseen ei riitä tarpeeksi resursseja.
• Ilman saasteet voivat lisätä kasvien talvivaurioita. Lisää: saastevauriot!
Luminen metsä keskitalvella (Koiteli, 16.2.2004). Eri puulajit suhtautuvat talveen hiukan eri tavalla,
mutta terveinä niiden maanpäälliset osat sietävät keskitalvella 30 - 40 asteen pakkasia.
Puilla ei ole talvista lumisuojaa (juuristoa lukuunottamatta), joten varsinkin havupuiden neulaset
saattavat altistua monenlaisille ongelmille (saasteille, kuivuudelle, ravinnevajaukselle jne.).
On usein vaikea selvittää talvituhon lopullisia syitä, koska usein on ollut monta syytä yhtä aikaa. Talviaurioiden syyksi on useimmin epäilty pakkasia, kuivuutta, edellisen kesän epäedullisia kasvuolosuhteita, liian leutoa syksyä ja viime aikoina myös ilman saasteita. Vaurioita näyttää syntyvän erityisesti silloin, kun lauhan syksyn (tai lauhan talvijakson) jälkeen sää pakastuu paljon ja nopeasti. Kasvien talveentuminen ei silloin ehdi säämuutosten mukaan!
Talvituhoja esiintyy kaikissa kasvinosissa, eniten kuitenkin kärkiosissa. Uusien vuosikasvaimien tuhoutuessa menetetään myös seuraavan kesän kukinta ja siemensato (kasveilla, jotka valmistavat kukkasilmunsa edellisenä kesänä). Usein myös puiden rungot saattavat vaurioitua, jolloin yhteys juuriston ja lehvästön välillä voi katketa, tai jälsisolukko voi kuolla. Varsinkin ohutkaarnaisilla hedelmäpuilla tunnetaan tällaisia 'pakkas-rengas' -vaurioita. Vaurio voi myöhemmin laajeta bakteerien tai syntyvien haitta-aineiden vuoksi.
Talvisin kuolee paljon kasviyksilöitä mm. metsävarvustosta. Metsä kyllä suojaa itse itseään. Tiheässä metsikössä pienet puut ja taimet säästyvät kylmiltä ja kuivilta talvilta paremmin kuin aukean paikan puut. Suojapuuston merkitys on siis huomattava sekä puutarhassa että taimistossa.
Talvenkestävyydessä saattaa samankin lajin eri alkuperien ja jopa yksilöiden välillä olla eroja. Alkuperä eli provenienssi = miltä alueelta yksilö on peräisin, siis syntyisin. Varsinkin puutarhakasveja ostettaessa on syytä tarkistaa alkuperä, sillä kovin kaukaa peräisin olevat kuolevat helposti erityisesti talvella.
Monet kasvit pystyvät korvaamaan talvituhoja uuden kasvun kautta. 
Uusi kasvu voi olla nopeaa ja voimakastakin, jos kasvilla on energiaa juuristossa. Mm. monet puutarhan pensaat kykenevät näin nopeasti uusiutumaan. Korvaava kasvu alkaa usein leposilmuista, joita kasveilla on varsinkin versoston tyviosissa. Puilla saattaa näiden 'varasilmujen' kasvu johtaa runsaaseen oksiston haarottumiseen ja monilatvaisuuteen (vrt. kuva!).
Monet puutarha- ja viljelykasvit ovat tietenkin talvenarkoja, koska ne ovat peräisin eteläisemmiltä leveysasteilta. Jotkut yleisestikin viljellyt koristekasvit saattavat kärsiä paljon tuhoja kylminä talvina. Esim. kylmien talvien 1939-40, 1955-56, 1965-66, 1984-85 ja 1986-87 seurauksena kuoli paljon mm. kurttulehtiruusujen, pensasangervojen, kiiltotuhkapensaiden ja happomarjapensaiden versoja. Kaikki nämä tosin uusiutuvat helposti, jos juuristoa jää eloon.
Mutta hyvän lumisuojan turvin saattavat monet puutarhakasvit viihtyä verraten kaukanakin pohjoisessa.
---
Puutarhakasvien talvehtimista voidaan parantaa mm. seuraavin keinoin:
• Ei liiallista typpilannoitusta, mutta kyllä lievää kalilannoitusta syksyisin.Typpilannoitus aiheuttaa kasvua vielä myöhään syksylläkin, jolloin kasvi pitäisi valmistautua talveen. Kalilannoitus lisää talvenkestävyyttä, mutta sekin (esim. PK) pitäisi antaa jo alkusyksystä, jotta se ehtisi vaikuttaa.
• Kylmän- ja kuivanaroille kasveille paikka, jossa talvella on riittävästi lunta.
• Talvenarkoja kasveja ei istuteta laaksoihin (kylmää!) eikä liian märkään maahan.
• Tuuli- ja aurinkosuoja lumen päälle kohoaville kasveille (kuivumisen riski!).
• Talvenarkoja kasveja leikataan syksyllä vain niukasti (ei paljon kesälläkään).
• Suojaus myyrätuhoja vastaan!
• Talvisiementäjät karistavat jälkeläisensä hangelle...
Kypsä siemen on kestävä talven kylmyyttä ja kuivuutta vastaan.
Olosuhteet itämiselle ja taimien kasvulle ovat keväällä suotuisammat kuin syksyllä. Keväällä on kosteutta, lämpöä ja valoa paremmin kuin syksyllä. Syksyisin talventulo usein keskeyttää taimien kasvun alkuunsa. Kun kasvu pysähtyy kesken, eikä taimi ehdi talveentua, saattaa se talven aikana kuolla...
Hangelle karisseet siemenet leviävät tehokkaasti tuulen ja kevään lumensulamisvesien mukana.
Monet aidot talvisiementäjät, mm. ns. talventörröttäjät, karistavat siemenensä lumelle. Ruohovartisia talvisiementäjiä lienee meillä lähes parisataa lajia. Osa niistä on luonnonvaraisia, paljon on talvisiementäviä rikkakasveja. Myös muutamat varpumaiset lajit talvisiementävät. Lisää: Talvisiementäjät!
Puista ja pensaista siementävät talvella (ainakin osaksi) mm. kuusi, mänty, leppälajit, raita, pihlaja, ruusulajit, kataja ja eräät muut.
Kuusen siemenet kypsyvät jo kukkimiskesän syksyllä, ja ne karisevat seuraavana kevättalvena. Yhdessä kävyssä on 100-200 siementä. Siemensato vaihtelee suuresti: hyvänä siemenvuonna voi hangella olla satoja kuusen siemeniä jokaisella neliömetrillä, huonona vuotena tuskin mitään.
Männyn siementen valmistuminen on hitaampi tapahtuma: siemenet kypsyvät vasta kukintakesää seuraavana kesänä, ja siemenet karisevat sitä seuraavana keväänä (usein hangelle), siis lähes kahden vuoden kuluttua kukinnasta.
'Ankara keskitalvi/kasvit' päättyy tähän!
