Joitakin kaskiviljelyyn liittyviä termejä:

Pykälikkömaa = metsä, jossa puut oli kuorittu tyviosasta ympäri rungon, jolloin puiden kuoleminen alkoi. Huuhta = havumetsään - mieluiten viljavaan kuusimetsään - raivattu kaski, josta paras sato saatiin kahtena ensimmäisenä vuonna. Ohutkaarnainen kuusi palaa myös helpömmin kuin mänty, ja kuusen tuhka on ravinnepitoista. Tavallisen kasken kiertoaika oli n. 20-40 vuotta. Tavallinen kaski tehtiin lehtimetsään (koivu, leppä) tai sekametsään (mänty ja lehtipuita). Rieskamaa = nuoreen lehtipuumetsään tehty kaski. Jätettiin yleensä karjan laitumeksi jo kahden satovuoden jälkeen, kasken kiertoaika vain 14-17 vuotta. Sen jälkeen se saatettiin kasketa uudestaan. Varsinkaan havupuut eivät ehtineet lisääntyä rieskamailla.

Aho = kaskimaa, joka jätetty karjan laitumeksi tai jätettiin metsittymään. Kaskiviljelyn jälkeen kaskimaalle tuli mm. lehtipuita (koivu ja harmaaleppä). Aho on valoisampi kuin synkkä havumetsä, joten monet ruohovartiset kasvitkin saivat siellä jalansijaa. Laitumina pidetyillä ahoilla karja llannoitti maaperää.

Kydöttäminen = varsinkin Pohjanmaalla ojitettiin ja sitten poltettiin suomaita ennen viljan kylvämistä (Itä-Suomessa myös korpisoita käytettiin, jolloin puut oli ensin poltettava). Soita ei voitu viljellä yhteenmenoon kovin monia vuosia, koska tgurvekerros oheni jokaisessa kydöttämisessä; se oheni myös painumalla ja kulumalla.

Lisää: Kaskiviljely!