Mykorritsasieniä on vielä pohjoisillakin alueilla paljon, aina paljakan varvikoista lähtien. Paljakoilla mykoritsasienten isäntiä ovat mm. vaivaiskoivu ja useat pajulajit. Myös mm. lapinvuokolla (Dryas octopetala) on oma mykoritsasienensä (lapinvuokkorousku, Lactarius dryadophilus). Tunturikoivikoissa yleisiä ovat mm. useat punikkitattilajit, lehmäntatit, samettitatit, monet rousku-, seitikki-  ja haperolajit.

Sienisadot vaihtelevat pohjoisessakin vuosittain paljon, kuten muuallakin maassamme lähinnä kosteus- ja lämpöolosuhteista riippuen.

Monet sienisääsket munivat munansa sienten itiöemiin, jolloin toukat saavat siellä jalansijaa. Sieniä syövät monet eläimet: jänis, orava, pikkujyrsijät, karhu poro, lammas ja lehmä. Monet linnut ’metsästävät’ sienissä eläviä toukkia.

Lapin suursienistä, kts. Järvinen, A. & Lahti, S. (toim.), 2004: Suurtuntureiden luonto. (Kilpisjärven biologisen aseman 40-vuotisjuhlakirja), 229 s. Palmenia kustannus, Helsinki, ISBN 952-10-1142-4, sivut97-104.

Lisää: Sienijuurisymbosio!