Tämä puupökkelö, on täynnä elämää ja lahoa syntyy...
Tämän kappaleen teksti nojautuu suurelta osin artikkeliin:
Mehtola, Johanna, 2010: Ihan laho. Kun puu kuolee, se alkaa lahota. Hajoaminen kestää kymmeniä vuosia, ja sinä aikana puussa käy vilske. Tuhannet lajit tarvitsevat elääkseen lahoa puuta. - Luonto 9/2010:28-34.
Noin neljännes metsälajeistamme - eli 4000 - 5000 lajia - on tavalla tai toisella riippuvisia metsiemmme lahopuusta. . Tällaisia lajeja voi kutsua saprofyyteiksi. Lahopuita riippuvia kovakuoriaisia on n. 800 lajia, pistiäisiä 500-1000, kaksisiipisiä 500-1000 ja lisäksi monien muiden eliöryhmien lajeja (mm. sieniä pari tuhatta lajia). Myös esim. kolopesijöille ovat lahopuut - varsinkin haapa - tärkeitä. Haapa on tärkeä tikkojen kolopuu. Tikan pesäkolot kelpaavat myöhemmin mm. liito-oravalle, oravalle, näädälle, varpuspöllölle ja pienemmille kolopesijälinnuille (mm. tiaisille). Haapaan erikoistuneita kovakuoriaisia on noin 35 lajia ja kääpiä 10 lajia.
Laho puuaines on tärkeää myös siksi, että se varastoi ravinteita ja säätelee veden ja ravinteiden kiertoa metsäekosysteemissä. Lahopuun määrä vähenee koko ajan metsissämme lähinnä metsätaloutemme vuoksi. Vanhoina aikoina metsissämme oli 90 % enemmän lahopuuta kuin nyt. Talousmetsissä ei ehdi juurikaan muodostua lahoa. Lahoprosessi vaatii varsinkin Pohjois-Suomessa jopa satoja vuosia.
Tämä puupökkelö, on täynnä elämää ja lahoa syntyy...
Metsän puuta lahottavat mikrobit ja sienet, jotka lahottavat puiden ligniiniä ja selluloosaa. Lahoamisnopeus riippuu ennen kaikkea lämpötilasta ja kosteudesta. Lahottajat vaativat yli +5 -asteen lämpötilan. Siitä syystä esimerkiksi kelot pysyvät jopa pari sataa vuotta lähes lahoamattomina - Lisää: lahottajasienet!
Tässä kuivassa männikössä on myrsky kaatanut puita. Tällaisella paikalla lahoaminen on alkamassa hyvin hitaasti.
Lahottajasienet tunkeutuvat puuhun pinnan haavoittumien kautta tai kasvattamalla juuririhmastoja saastuneesta terveeseen puuhun. Lahopuusta riippuvaiset hyönteiset (mm. kovakuoriaiset) lentävät lahopuille kemiallisten viestien avulla, joita jotkut hyönteiset tunnistavat lahoavan puun yhdisteitä satojen metrien päästä. Vastakuolleen puun ‘houkutusaineet hyönteisille ovat terpenoidit ja alkoholit.
Hajotuksessa muodostuu ns. ruskolahoa, jos lahoava puuaines on pääasiassa selluloosaa. Jos puuaines sisältää ennen kaikkea ligniiniä, on lopputulos valkolahoa.
Valkolaho on yleisempää lehtipuissa. Kolmas lahoaines on ns. katkolahoa, jota syntyy vedessä. Katkolaho vaikuttaa ennen kaikkea puun lujuuteen.