Talvella 1986-87 tunkeutui routa Pohjois-Suomessa hyvin syvälle, koska oli kovia pakkasia ja vähän lunta. Kuusamossa löytyi routaa seuraaavana kesäna vielä heinäkuun lopulla. Havupuihin syntyi tuona kesänä pahoja neulasvaurioita. Puut eivät saaneet riittävästi vettä, koska ilmeisesti sienihyyfitkin kuolivat roudan aikana.

Kesällä 2003 ilmeni kuivuustuhoja kuusissa ja männyissä varsinkin Etelä-Suomen kuivilla/kallioisilla kasvupaikoilla. Pitkä kuiva jakso oli edellisen syksyn ja talven aikana, ja vaikka alkukesällä oli viileää ja sateista, ei se ehtinyt pelastaa tilannetta. Neulasia kuoli paljon - oli kuin ruska-aikaa keskellä kesää, kirjoitti Helsingin Sanomat 3.7.03! Heinäkuussa alkoi jo sadella, jolloin pelättiin kirjanpainajakuoriaisten massatuhoja niissä puissa, jotka olivat joko kuolleet tai heikentyneet kuivuuden vuoksi. Tämä tuho ei ulottunut Pohjois-Suomeen saakka.

Jos puiden vesitilanne muodostuu kriittiseksi, ne voivat (keväällä ja suojasäälläkin) saada vesitäydennystä suoraan neulasten ja silmujen pinnalta. Monilla tuntureiden tuulenpieksämien lajeilla on juuristo lähellä maanpintaa, joka sulaa varhain erityisesti patjamaisten kasvien kohdalta. Tällöin kasvi saa vesitäydennystä.

Lyhyen ja kylmän kesän aikana eivät silmut ehdi 'kypsyä' talvenkestäviksi. Esim. kutikula jää ohueksi, jolloin vettä haihtuu talvella liikaa. Näin kävi mm. kesällä 1983, jolloin eräs ruostesieni tuhosi jo keskikesällä paljon koivun lehtiä Pohjanmaalla. Lehtien tuhon vuoksi eivät talvehtimissilmut ehtineet valmiiksi, ja seuraavana kesänä ei moniin koivuihin kehittynyt ollenkaan uusia lehtiä, ja varsinkin puiden latvustoissa kuoli paljon oksia.

Kesän kuivuus (ja kuiva kasvupaikka) edesauttaa kasveja kestämään myös talven kuivuutta. Lisää: kesän kuivuus!