Päävalikko täältä!
POHJOISEN LUONTOMME TALVI:
2. Talvehtimisen keinot/kasvit
Olet nyt kasvien talvehtimisen keinoja käsittelevässä osassa.
Katso myös kasvien talveen valmistautuminen!
Muut talvehtimisen keinot tavoitat ylläolevasta listauksesta (siniset).
Suomen luonnon talven muut aihepiirit löydät ylempää talvikuvasta.
Jos haluat aivan muita luontoaiheita, käytä 'Päävalikkoa'!
• Kasvien erilaisia elomuotoja...
Elomuotosysteemejä on monia. Tässä esitellään Raunkierin elomuotoja, jotka rakentuvat sen varaan, missä muodossa kasvi viettää vaikeimman vuodenajan, meillä siis talven.
Ilmitalvehtijat (= fanerofyytit) ovat puita ja pensaita, joiden lumenpäälliset osat kokevat talven sen kaikessa ankaruudessaan. Osa on ainavihreitä (havupuut, kataja), osa taas karistaa lehtensä talveksi (lehtipuut ja -pensaat). Lisää: Elomuodot!
Männynoksan pienenä suojana talven ankaria pakkasia ja kuivuutta
vastaan on oksille kertyvä lumi.
Matalatalvehtijat (= kamefyytit) ovat varpumaisia tai puolivarpuja. Ne kokevat talven yleensä lumen peittäminä, siis verraten turvallisissa lämpö- ja kosteusolosuhteissa, mutta pimeässä. Lisää: Elomuodot!
Ensi lumi peittää jo varvustoa... Mustikka on karistanujt letensä,
puolukka sitä ei tee.
Puolipiilijät (= hemikryptofyytit) "hakeutuvat" talven viettoon lumipeitteen (ja osaksi myös maaperän) suojaan. Silmut talvehtivat maan pinnassa, ylemmät maanpäälliset osat kuolevat talveksi. Puolipiilijöitä on luonnossamme aika paljon. Lisää: Elomuodot!
Merenrantaniitty paljastuu lumesta. Maanpinnan tuntumassa on joukko ruohovartisia kasveja (mm. sarat ja heinät) viettänyt talvensa puolipiilijöinä. Nyt kasvu taas alkaa...Voikukkakin kuuluu puolipiilijöihin: sen nuorimmat lehdet talvehtivat aivan maanpinnassa ja aloittavat varhain uuden kasvun.
Piilotalvehtijat (= geofyytit) viettävät talven lumen, karikkeen ja maan pintakerrosten suojassa. Vain maansisäiset osat säilyvät yli talven. Tällaisina talvehtivina osina toimivat - lajista riippuen - joko juurakot, sipulit tai mukulat. Lisää: Elomuodot!
Pelkästään siemenen muodossa talvehtivia kasveja (= terofyyttejä) on pohjoisessa luonnossa vähän. Siemen on toki muihin elomuotoihin verrattuna varsin kestävä niin kylmyyttä kuin kuivuuttakin ajatellen. Mutta terofyyttien elämä on riskialtista: jollei kasvukausi ole riittävän edullinen, ei uusia siemeniä ehditä valmistaa ja kasvin elämä päättyy siihen. Lisää: Terofyytit!
Sammalet ja jäkälät säilyvät ainavihreinä, ja useimmat niistä viettävät talvensa lähes kesäisessä olomuodossaan (päällisin puolin katsoen).
Itiökasvit (mm. sammalet ja jäkälät) eivät kuulu Raunkierin elomuotojärjestelmään, mutta tässä ne on otettu mukaan...
Monet jäkälät (ja jotkut sammaletkin) kasvavat puiden rungoilla ja kivien päällä joutuen siten talvella alttiiksi koville pakkasille ja kuivuudelle. Useat lajit viettävät talvensa vain lumen alla.
• Talvilevon syvyys vaihtelee...
Jotkut lajit ovat keskitalvella syvässä talvilevossa (esim. pohjoisen puulajit), joidenkin talvilepo on lähes olematon tai levon syvyys vaihtelee nopeasti säätilan vaihtelun mukaan. Monet eteläistä perua olevat rikkakasvit eivät oikein osaa valmistautua talveen. Niistä monet kukkivat vielä syysmyöhään ja jatkavat kehitystään seuraavana keväänä - jos ovat selvinneet talvesta hengissä (mm. pihatähtimö, pelto-orvokki, pihasaunio).
Monilla sammalilla talvilevon syvyys vaihtelee nopeasti säätilan mukaan. Tilanne näyttää olevan samankaltainen myös eräillä kalliopahtojen ruohovartisillakin kasveilla: kevättalvella ne jo kasvavat paahteisilla rinteillä, mutta öisin ne ovat jäässä - talvitilassa! Kts. tietoja kylmänkestävyydestä! Lisää: Talvilevon syvyys!
Epätavallisen lauhana talvena jotkut kasvit saattavat kasvaa ja jopa kukkiakin keskellä talvea (mm. rönsyleinikki, ojakellukka, käenkukka, sinivuokko). Myös pähkinäpensaan, harmaalepän ja näsiän talvikukinnasta on havaintoja mm. 1930-luvun lämpimien talvien ajalta.
