Olet nyt eläinten talvehtimisen keinoja käsittelevässä osassa.

Muut talvehtimisen keinot tavoitat ylläolevasta listauksesta (siniset).
Suomen luonnon talven muut aihepiirit löydät ylempää talvikuvasta.
Jos haluat aivan muita luontoaiheita, käytä 'Päävalikkoa'!

Katso myös eläinten talveen valmistautuminen!

sekä:

---

	TALVEHTIMISEN KEINOT/ELÄIMET: • Tasalämpöisillä eläimillä on erilaisia talvehtimistapoja... • Kylmä kangistaa vaihtolämpöisiä usein horrokseen saakka... • Selkärangattomien elämä jähmettyy lähes täysin... Eläimillä - kuten kasveillakin - on tässä esitettyjen lisäksi lukuisia ekologisia ja fysiologisia keinoja selvitä talvesta. Niitä esitellään tämän talviohjelman muissa osissa (erityisesti osat "Talveen valmistautuminen" ja "Ankara keskitalvi". Kts. myös "Eläinten lajintuntemus talvella"!

 

• Tasalämpöisillä eläimillä on erilaisia talvehtimistapoja...

Karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta, jolloin niiden ruumiinlämpö laskee muutamalla asteella. Näiden lajien olisi lyhytjalkaisina miltei mahdotonta liikkua lumessa ja löytää ravintoa. Lisää: Talviuni! Lämpötilaa ylläpidetään käyttämällä rasvavarastoja.

Siili syö pääasiassa hyöntisiä ja kastematoja sekä muita selkärangattomia ja pieniä selkärankaisiakin.
Se ei löydä talvella ruokaa riittävästi, vaan vaipuu talvipesässään unen kaltaiseen horrokseen,
josta se kyllä usein heräileekin talven mittaan. Siilin ruumiin lämpötila on talvihorroksen aikana
vain muutama astetta (ei kuitenkaan alle +4°C), kun se kesän aktiivitilassa on n. +30°C.
Kun siili herää talvihorroksesta, sen verenpaine kohoaa nopeasti
ja sydämen syke nousee noin 300 lyöntiin minuutissa.

Siili saa talvihorroksen aikan lämpöä ja ravintoa ns. ruskeasta rasvasta, jota on varastossa kesän jäljiltä

Lisää kuva: Siilin pesä poikasineen!

• Kylmä kangistaa vaihtolämpöisiä usein horrokseen saakka...

Kalat talvehtivat aktiivisina, tosin vähemmän liikkuvina kuin kesällä (ruutana voi pysytellä pohjamudassa liikkumattomana koko talven). Kts. Talvinen elämä vedessä!

Suojaan hakeutuvat ne vaihtolämpöiset, joiden kudokset jäätyvät helposti.

Matelijat vaipuvat kylmänhorrokseen lämpötilan laskiessa nollan tienoille. Ne sietävät vain pientä pakkasta kuolematta. Pakkasessa matelijoiden solunesteet jäätyvät helposti. Matelijoiden on siis hakeuduttava talveksi paikkoihin (maakoloihin), joihin pakkanen ei pääse. Samassa talvehtimispaikassa on usein runsaasti - jopa satoja - kyykäärmeitä. Kyy on aika vähälukuinen Lapissa, varsinkin sen pohjoisosissa. Paitsi ankaa talvi, myös lyhyt ja viileä kesä rajoittavat kyyn lisääntymistä. Lämmin heinäkuu sallii pikasten aikaisen syntymisen ja riittävästi aikaa hankkia vararavintoa talven varalle.

Sammakot saattavat liikehtiä vesien pohjalla talvella, mutta eivät syö mitään. Osa sammakoista ja rupikonnista talvehtii kuitenkin maakoloissa kylmähorroksessa kuten matelijat. Sammakot vaeltavat talvehtimispaikkoihinsa syys-lokakuussa. Ne viettävät talven järvien, lampien, purojen ja lähteiden pohjalla ja myös (mm. rupikonna) suojaisissa maakoloissa. Usein sammakoita kertyy suuri määrä samaan talvehtimispaikkaan. Joskus on tavattu talvehtivia sammakoita samassa maakolossa, jossa on myös kyitä. Rupikonnia on löydetty talvella jopa maamyyrän talvipesästä. Maamyyrä ei syö rupikonnaa, kuten se syö sammakoita!

Viime aikoina on hämmästelty sammakoiden vähenemistä eri puolilla maapalloa. Kyseessä voi olla pandemiana levinnyt sammakon sienitauti (kts. Tiedelehden uutinen!). Suomessakin kerrotaan sammakoiden vähenneen.

Lisää talvenvietosta: Pasanen, 2001! Lisää: Sammakoiden kevätkesä!