Varastot ovat - lajista riippuen - joko hajasijoitettuja tai isompina kasoina. Viimeksi mainitut sopivia, jos eläin pystyy puolustamaan varastojaan. Esim. meidän orava ei puolusta varastojaan, joten se sijoittaa ne hajalleen. Orava panee merkille myös mm. pudonneden poron tai hirven sarvien sijainnin. Siellä se käy sitten talven mittaan jyrsimässä sarvia.
Orava kätkee jokaisen pähkinän, kävyn tai tammenterhon (tai muun syötävän) eri paikkaan, yleensä n. 5 - 25 m:n päähän siemenen saantipaikasta peitellen kötköpaikan huolellisesti. Kun lumipeite vahvistuu, kaivaa orava maassa olevia käpykätköjään esiin, ja - syötyään osan siemenistä - piilottaa kävyt uudelleen, nyt lähelle lumen pintaa (tai puiden oksille).
Sieniä orava varastoi syksyisin puiden oksille. Hyvänä sienisyksynä voi puiden alaoksilla nähdä kuivuneita ja tummuneita tatteja tai muita sienillajeja! Sienet se löytää talvella aika helposti, vaikka sienet ovat alaoksilla, joissa orava muuten liikkuu vähemmän. Sieniä orava syö sitten pitkin talvea. Esim. Kuusamossa todettiin, että sienten osuus talvikuukausien ravinnosta on noin 10% ravinnosta.
Oravan maahan kätkemät kävyt peittyvät talvella lumeen, mutta silti se vielä kevättalvellakin muistaa ja/tai haistaa kätkön sijainnin ja kaivaa sen esiin lumipeitteen alta. Maahan kätketyistä kävyistä orava saattaa syödä siemeniä vielä seuraavana kesänäkin, jolloin puissa olevissa kävyissä ei enää ole siemeniä. Lisää kuva: Oravan lumeen kaivamia kuoppia, joista se on etsinyt varastojaan.
Liito-orava ei syö siemeniä, vaan lehtipuiden hedenorkkoja, joita se varastoi syksyllä.