Päävalikko täältä!
POHJOISEN LUONTOMME TALVI:
4. Ankara keskitalvi/eläimet (osa 3)
|
|
Kasvien ankaran talven tavoitat ylläolevasta listauksesta (alin).
Pohjoisen luontomme talven muut aihepiirit löydät ylempää talvikuvasta.
Jos haluat aivan muita luontoaiheita, käytä 'Päävalikkoa'!
Tässä osiossa: 'Ankara keskitalvi/eläimet', osa 3.
Katso myös eläinten talvehtimisen keinot! ja
eläinten valmistautuminen talveen!
• Talviravinto ei vedä vertoja kesäravinnolle...
Talvella käytettävissä oleva ravinto on niukkaa, yksipuolista ja usein energiaköyhää. Oravalta tai tikalta voivat kävyt loppua talvella tai punatulkulta siemenet! Vaikka esim. metsolle riittää männyn neulasia tai jänikselle lehtipuita, on tällainen ravinto aika energiaköyhää.
Talvella monet eläimet syövät keräämiään ravintovarastoja - jos ne ovat säilyneet muilta eläimiltä, ja jos ne löytyvät!
Useimpien kasvinsyöjien ravinto on talvella aivan erilaista kuin kesällä: paljon kuivempaa, kovempaa ja puisevampaa. Lisäksi osa ravintokasveista on kokonaan lakastunut tai jäänyt lumen alle.
Puisevan oksaravinnon (mm. jäniksen ja riekon talviruoka) hyväksikäyttöä tehostaa pitkä umpisuoli. Esim. riekon kahden umpisuolen yhteispituus on talvella 130-140 cm, kesällä vain 110-120 cm. Umpisuoliin pysähtyy ravinnon hienojakoinen osa 'sulamaan'. Ravinnon karkeampi aines huilaa sensijaan lähes suoraan ulosteeksi. Karkeat ainekset ulostetaan tihein välein, umpisuolet tuhjennetään harvemmin.
Riekon löyhää umpisuoliulostetta saattaa nähdä kovien ulosteiden päällä. Jänis syö pehmeät umpisuoli- ulosteensa saadakseen kaiken ravinnon talteen ja pitääkseen suolistonsa bakteeriston riittävän tiheänä.
Petonisäkkäät ja -linnut syövät liharavintoa kesät talvet, mutta saalislajisto vaihtuu talveksi jonkin verran (mm. muuttolintuja ei silloin ole). Päästäiset - petoja nekin - syövät talvella samaa ravintoa kuin kesällä (kovakuoriaisia, niiden toukkia, hämähäkkejä, lieroja ja kotiloita).
• Ravinnosta kilpaillaan talvella enemmän kuin kesällä...
Kilpailu ravinnosta kasvaa talvella varsinkin saman eläinlajin eri yksilöiden kesken.
Jotkut lajit voivat kuitenkin välttää kilpailua talven niukoista ravintoresursseista hakeutumalla sellaiseen elinympäristöön, jossa saman ravinnon muita käyttäjiä on mahdollisimman vähän. Etelä-Suomeen siirtyy talvella Lapista mm. urpiaisia, lapintiaisia, taviokuurnia ja koskikaroja ja hiiripöllöjä. Idästä käsin täällä vierailee silloin tällöin mm. pähkinänakkeleita, jonka ravintona ovat semramännyn siemenet. Kun ne loppuvat kotiseudulla, alkaa pitkä vaellus paremmille ruokamaille..Kts. myös vaellukset ja muutot!
• Siemenet ovat täyttä ravintoa - jos niitä vain löytyy...
Havupuiden siemeniä syö Suomessa toistakymmentä eläinlajia. Käpylinnut, käpytikka ja orava käyttävät niitä pääravinnokseen, mutta myös urpiainen ja tiaiset saattavat syödä havupuiden siemeniä - jos pääsevät niihin käsiksi. Myös mm. metsämyyrä saattaa syödä kuusen kävyistä siemeniä.
Tilhi ja räkättirastas ovat tavallisimpia pihlajanmarjojen syöjiä. Ne syövät marjojoista hedelmälihan, mutta siemenet kulkevat kokonaisina ja itämiskykyisinä suoliston läpi. Näin pihlaja levittäytyy uusille kasvupaikoille. Sen sijaan esim. punatulkku ja taviokuurna kuorivat pihlajan siemenet esiin ja syövät vain ne.
Lehtipuiden ja heinäkasvien pieniä siemeniä syövät talvella mm. urpiainen ja punatulkku. Ruohon siementen syöjien kesken on työnjakoa: tikli ja viherpeippo syövät mielellään isosiemenisiä takiaisia ja ohdakkeita, urpiainen ja hemppo pienempiä siemeniä.
• Puiden ja pensaiden oksat, silmut ja kuorikin kelpaavat...
Eläimet valitsevat ravintokasvinsa tarkkaan. Paitsi että ne syövät vain tiettyjä kasvilajeja, ne usein myös valitsevat tiettyjä kasviyksilöitä jättäen saman lajin toiset yksilöt vähemmälle kaluamiselle. Lisää: ravintokasvit!
Lehtipuista ja -pensaista saavat monet eläimet runsaasti ravintoa. Koivut, pajut, haapa ja pihlaja ovat varsinkin talvella kasvinsyöjien suosiossa. Jänis ja riekko karttavat kuitenkin koivun silmuja, joissa lienee näille eläimille liikaa pahanmakuisia hartsiaineita.
Useat hirvieläimemme syövät mielellään mm. lehtipensaiden oksia. Hirvi syö läpi talven oksaravintoa, mutta alkutalvella myös varpuja ja heinää. Valkohäntäpeura ja metsäkauris eivät saa edes ruohoa tai varpuja paksun lumipatjan alta. Oksaravinto ei tyydytä näiden pienten hirvieläintemme ravinnontarvetta koko pitkää talvea, joten levintä pohjoiseen ei onnistu (ellei ihminen tarjoa lisäravintoa). Hirvi elää mainiosti läpi talven oksaravinnolla. Poro ja metsäpeura syövät oksaravintoa vain vähän.
Myös metsäjänikselle (kuten hirvelle) riittää oksaravinto talven energialähteeksi. Jäniskin syö alkutalvella - kun lunta on vielä vähän - paljon myös mustikan ja juolukan varpuja (kts. allaoleva kuva!). Talven mittaan lumipeite vahvistuu - ja jänis ulottuu ylempänä puissa olevaan uuteen ravintoon. Myös tykkylumi saattaa taivutella oksia sen ulottuville. Rusakko syö talvella pääasiassa lumen alla olevaa vihreää kasvilajistoa, mutta myös oksia (mm. omenapuista!).
Jänis ruokailee yleensä illalla ja yöllä, hämärässä.
Vihreinä talvehtivat varvut (mm. mustikan versot) ovat metsäjänikselle tärkeitä syksyllä ja keväällä, jolloin lumipeite ei ole liian paksu. Jos lumen alle ei pääse, löytyy jäniksille rvintoa lumen päältä, mm. koivun, pajujen ja haavan pienia oksia ja isompien oksien nilaa. Mitä korkeammaksi lumipeite kasvaa, sitä helpommin voi tavoittaa 'uusia' puiden oksistoja. Metsäjänis syö mm. Koillismaalla talvella usein myös nuorten mäntyjen kaarnan alla olevaa nilaa ('pettuleipää'). Lisää: jänis!
Riekko syö talvella ohuita pajun ja koivun oksanpätkiä. Ohuen lumen aikaan se napsii myös mustikan ja vaivaiskoivun varpuja.
Lehtipensaiden ja -puiden silmujen syöjiä ovat teeri (syö koivun urpuja ja silmuja), pyy (lepän urpuja ja silmuja) ja punatulkku (mm. pajun silmuja, jos marjat loppuvat). Monet eläimet - mm. hirvi, jänis, riekko - syövät lehtipuiden ja -pensaiden silmuja samalla kun ne syövät oksanpätkiä. Jänis ja riekko karttavat kuitenkin koivun silmuja, joissa lienee näille eläimille liikaa pahanmakuisia hartsiaineita.
Puiden kuorta eivät eläimet paljonkaan syö muuta kuin hätäravintona. Kun jäniksen kanta on kasvanut suureksi, ja ravintoa on niukasti tarjolla, kuorii jäniskin pajuja tai muita lehtipuita. Joskus (Pohjois-Suomessa) se turvautuu jopa nuorten mäntyjen kuoren nilaosaan (kuten pettuleipää!). Puiden latvaosien kuori kelpaa jänikselle (ja muillekin nisäkkäille) paremmin kuin tyviosan kuori - jos latvustoon vain pääsee käsiksi (kaadetut puut, mm. haapa ja koivu). Kuitenkin majavan talviravinnosta pääosan muodostaa lehtipuiden (haapa, isot pajut, koivu) kuori. Hirvi kuorii lehtipuita tai jopa mäntyjä tyydyttääkseen nälkäänsä. Se myös hankaa syksyisin sarviaan, jotta nahka irtoaisi niistä (kuten myös poro tekee).
Pikkunisäkkäistä pelto- ja lapinmyyrä syövät lumen alla puiden kuorta (pajut, haapa, koivu). Peltomyyrä aiheuttaa aika ajoin tuhoja myös koristepensaissa. Metsämyyrä puolestaan syö kaadettujen puiden (mäntyjen ja haapojen kuorta). Lisäksi se jopa kiipeää nuoriin mäntyihin lumen päälle syömään latvuksia. Kts. myös myyrien talvielämää lumen alla ja päällä! Varsinkin orapihlajan ja ruusujen tyviosat saattavat joinakin keväinä olla täysin kaluttuja paljastuessaan lumen alta. Tällaisten pensaiden maanpäälliset osat kuolevat, mutta uusia versoja kasvaa, jos juuristo on kunnossa. Kts. myös peltomyyrän tuhoja!
Vaikka havupuiden neulasia on metsissä paljon, ne (lähinnä männyn ja katajan neulaset) kelpaavat vain joillekin eläimille. Männyn neulaset ovat metson ainoana ravintona talvella, paksun lumen aikaan. Myös hirvi syö männyn neulasia.
Neulaset ovat vaikeasti sulavia, mutta metsolla on pitkät umpisuolet, joissa on neulasten hajoitukseen sopeutuneita bakteereja. Metso valitsee, mistä puusta se hakoaa (eli syö neulasia). Syöntipuun neulaset ovat runsasenergisia, mutta vähemmän pihka-ainepitoisia. Metso valitsee hakoamismäntynsä huolella: neulasten täytyy olla mahdollisimman energiapitoisia ja helposti sulavia; se käyttää hyväkseen usein samoja puita, jotka aikaa myöten harsuuntuvat syönnin vuoksi. Metso syö talvella neulasia vuoroaudessa n. 150-200 grammaa. Yleensä metso saa yhdestä kuvullisesta neulasia riittävästi energiaa pitkän talviyön varalle. Metso liikkuu keskitalvella mahdollisimman vähän ja viettää 90% ajastaan kiepissä, jossa lämpötila on siedettävä metson siellä ollessa! Lisää: metson kannanvaihtelu ja vaellukset! Toisinaan teerikin syö männyn neulasia ja ohuita oksia.
Kuusen neulasia ei talvella syö juuri mikään eläin (joskus jänis). Katajan oksia neulasineen syövät hirvi ja molemmat jänislajimme. Peltomyyräkin saattaa lumen alla jyrsiä ohuita katajan oksia.
Mänty on hirvelle normaalia talviravintoa. Se syö mielellään nuorehkojen (2-3 metristen) puiden oksia neulasineen aiheuttaen näin tuhoja männyn taimistoissa. Mänty kyllä yleensä toipuu hirven syönnistä, mutta mutkaisuutta tai monilatvaisuutta saattaa syntyä.
Jäniskin saattaa syödä nälkäänsä männyn neulasia varsinkin Pohjois-Suomessa.
Havupuiden silmun syöjiä on talvisin liikkeellä vain muutamia lajeja. Linnuista taviokuurna ja nisäkkäistä orava syövät niitä usein. Orava syö lähinnä kuusen hedekukkasilmuja, mutta niitäkin vain huonoina käpyvuosina. Taviokuurna on mieltynyt kuusen silmuihin. Myös metsämyyrä syö talvella - kiipeillessään puissa - kuoren ohella myös männyn silmuja.
• Lumen alta ei aina ole helppo kaivaa syötävää...
Lumitilanteesta riippuu, kuinka ruokaa saadaan lumen alta.
Rusakko ja peltopyy kaivavat pääasiassa pelloilla vihreitä kasveja lumen alta. Molemmat pitävät varsinkin syysviljojen oraista, mutta muukin vihreä toki kelpaa. Jos lumi on (suojasään jälkeen) liian kovaa, kaivaminen ei onnistu. Hätäravintoa löytyy talventörröttäjistä (siemeniä), latojen heinäkasoista tai puutarhoista (rusakko syö mm. hedelmäpuiden kuorta). Kumpikaan laji ei ole levinnyt Lappiin, jossa lunta on paljon ja pitkään. Tosin kohtuullinen ja pehmyt lumipeite antaa myös suojan lämmönhukkaa ja petoja vastaan. Peltopyykin osaa kaivautua kylmällä lumeen 'lämmittelemään'.
Kuva yllä: orava etsi - ja usein löytääkin - syksyllä kätkemänsä ravinnon lumen alta. Lisää: oravan talvivarastot!
Poro ja metsäpeura kaivavat metsissä jäkälää lumen alta, mutta myös heinää pelloilta ja saroja soilta (varsinkin alkutalvesta). Turhaan ei poron kannata lunta kaivaa, on se usein niin työlästä! Kovaa lunta ei porokaan pysty kaivamaan. Kuusamon alueen porot lopettavat kaivamisen, kun lumen kovuus on vain n. 100 g/cm3, mutta Kittilässä ne kaivavat paljon kovempaakin (n. 1000 g/cm3) lunta. Tämä ero johtunee siitä, että Kuusamossa on poroille tarjolla enemmän muutakin ruokaa (mm. luppojäkälää havupuissa) kuin Kittilässä. Poro haistaa jäkälän lumen läpi! Lisää: poro!
ß
Lapinmyyrän ravinto koostuu talvella lähes yksipuolisesti heinistä ja saroita, joita se löytää lumen alla liikkuessaan.
Kesällä se syö muitakin kasveja. Esim. sopulit syövät talvella paljon sammalia, metsäsopuli kesälläkin.
Täältä tavoitat 'Ankara keskitalvi'-osan muut aiheet!
Tämän ruudun yläosasta saat muita Pohjoisen luontomme talven osia!
Ruudun ylälaidasta pääset Päävalikkoon valitsemaan muita luontoaiheita!
