Sarvas katsoi, että tästä rytmityksestä huolehtii kasvin oma "sisäinen kello", jota tahdistaa erityisesti lämpösumman kertyminen. Kun lämpöä on kasvupaikalla kertynyt tietty 'annos', kasvin sisäinen kello tunnistaa tilanteen ja muuttaa rytmin kohti talveentumisen alkua: kasvu päättyy, silmut valmistuvat ja talvivarastoja kerätään.

Tehoisa lämpösumma = niiden vuorokausien keskilämpötilojen summa, jolloin keskilämpötila on +5°C tai enemmän. Esim. Helsingin tienoilla kertyy lämpösummaa normaalina vuonna heinäkuun puoliväliin mennessä noin 600 astetta, jolloin männyn pituuskasvu siellä siis päättyy. Kuviossa on muitakin esimerkkejä lämpösumman ja fenologisten ilmiöiden välisistä korrelaatioista. Lapin pohjoisosissa kertyy vain harvoina kesinä lämpösummaa yli 600 astetta! Kts. muita esimerkkejä lämpösummasta!

Maanpäällisten osien kasvun päätyttyä on vielä ennen syksyä kerättävä riittävät energia- ja ravintovarastot tulevan talven ja seuraavan kevään varalle. Fotosynteesi jatkuu, ja varastoja (tärkkelystä, sokereita ja rasvoja) kerätään ennen kaikkea juuristoon, silmuihin ja muihin talven yli elossa säilyviin osiin (havupuilla mm. neulasiin).