| Määrittelyä
|
|
|
Gis-analyysin osia ovat paikkatietoon kohdistuvat tiedonhallinta-
ja laskentaoperaatiot, laskentatulosten visualisointi
kuvaruudulla sekä tulosten visuaalinen tarkastelu.
|
|
|
GIS-analyysit voidaan yleisellä tasolla jakaa laskennallisiin
ja visuaalisiin analyyseihin. Laskennallisille
paikkatietoanalyyseille on esitetty useita ryhmittelyjä, joista eräs on
esitetty alla olevassa kuvassa.
|
|
|
|
|
|
Sten Aronoff on puolestaan jakanut analyysimenetelmät neljään ryhmään:
|
|
|
1. Sijaintitiedon ylläpito ja analyysi.
|
|
|
2. Ominaisuustietojen ylläpito ja analyysi.
|
|
|
3. Yhdistetty sijainti- ja ominaisuustietojen analyysi.
|
|
|
4. Tulostuksen muotoilu.
|
|
|
Aronof on lisäksi jakanut sijainti- ja
ominaisuustietoihin kohdistuvat analyysit edelleen neljään
ryhmään:
|
|
|
1. Sijaintitiedon säilyttävä tiedonhallinta.
|
|
|
2. Overlay-analyysit.
|
|
|
3. Naapuruusanalyysit.
|
|
|
4. Yhdistävyysanalyysit.
|
Lue lisää >>>
|
| Spatiaaliset kyselyt
|
|
|
Paikkatietoaineistoille suoritettavat spatiaaliset kyselyt ovat
mittausten ohella yksinkertaisimpia GIS-analyysimenetelmiä.
Kyselyiden yhteydessä muodostuu usein keinotekoisia alueita
(bufferit jne.), jotka liittyvä kulloiseenkin teemaan ja jotka
eivät perustu mihinkään varsinaiseen teoriaan.
|
|
|
Esimerkkejä spatiaalisista kyselyistä:
|
|
