Ohjeita teemakartan sommitteluun
|SISÄLLYSLUETTELO| Teemakartan tekstitys Kuinka karttojen avulla valehdellaan?

TEEMAKARTTA ON HYVÄ, KUN KAIKKI SEN LAADINNAN VAIHEET NIVELTYVÄT SEKÄ TIEDOLLISESTI ETTÄ ESTEETTISESTI TOISIINSA JA TEEMAKARTAN PIIRTÄMISTARKKUUS JA TEEMA-AINEKSEN RUNSAUS VASTAAVAT KARTANLUKIJAN OMAKSUMISKYKYÄ.

Kartan suunnittelutapahtuma ja sitä säätelevät tekijät
 
Kartan suunnittelutapahtuma on useampivaiheinen työ, jossa kokemus ja mielikuvitus toimivat prosessia helpottavina tekijöinä. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu kartografisesti esitettävien aihekokonaisuuksian valinta. Teemakartan tekeminen on työlästä käytettävissä olevista välineistä riippumatta. Karttaa ei kannata laatia aiheesta, joka voidaan esittää esimerkiksi taulukon tai tekstin avulla. Jos kartan laatimiseen kuitenkin päädytään, kartografi pyrkii ensin näkemään mielikuvitusta käyttäen "lopputuloksen" ja ratkaisemaan sen perusteella esitystavan visuaalisen hahmon.
Toinen vaihe sisältää kartan graafisen suunnittelun, jossa karttaluonnoksen koko ja lopputuloksen todennäköinen pienennössuhde valitaan. Suunnittelussa on pyrittävä siihen, että lopullinen teemakartta ei ole 50 %:a luonnosta pienempi. Pienennöksen ennakointi puolestaan ratkaisee symboloinnin, piirtämistarkkuuden ja suuruussuhteet kuten viivanpaksuuden, symbolipisteiden koot, rastereiden karkeuden, harmaasävyasteikon ääripäät sekä rasterin kuvioinnin. Luonnostelussa on lisäksi otettava huomioon väripainannan mahdollisuus.
Lopuksi teemakarttakokonaisuus pyritään sommittelemaan siten, että se on typografisesti tasapainoinen.

Kartanteko on kuin sipulin kuorinta. Eri kuorikerrokset vastaavat kartanteon eri vaiheita, jotka tuovat mukanaan valintoja ja vaatimuksia:
 

 
1)
Kartografisesta prosessista huolimatta teemakartta ei saa antaa kuvattavasta ympäristöstä vääristynyttä kuvaa, vaan se on todellisuuden pelkistys.
2)
Tavoite ja teemakartan mahdollinen lukijakunta rajaavat ne ainekset, joilla todellisuutta kuvataan. Kartografin on tunnettava teoksensa käyttötarkoitus.
3)
Mittakaava määrää kuvattavan alueen, projektion, kartan muodon, formaatin sekä kartan koon. Jos kartta ei "siedä" riittävää pienentämistä julkaisun tekstissä olevaksi kuvaksi, on selvitettävä mahdollisuudet tehdä kartasta julkaisun taitettava liite.
4)
Tekniikka rajaa kartografiset mahdollisuudet. Tietotekniikan avulla ja käsin laaditut kartat vaativat kokonaan erilaisia teknisiä valmiuksia. Kummallakin tekniikalla ovat omat etunsa.
5)
Lopputuloksen esteettisyys on kartografisen sommitteluprosessin "ydin". Kartan tulee luonnollisesti olla teknisesti hyvin tehty, mutta onnistuneelta lopputulokselta edellytetään myös esteettisyyttä, kauneutta ja eleganssia. Jos teknisestä oikeasta ratkaisusta tai esteettisyydestä on pakko jostakin syystä luopua, luovutaan kuitenkin esteettisyydestä. Kartan tulee olla todellisuuden pelkistetty kuva, ei itsetarkoituksellisesti esteettinen tuote.
 
Karttasommittelun graafiset päämäärät
 
Millainen on hyvä teemakartta? Seuraavassa poimitaan esiin joitakin yleisiä kriteereitä, joita kartografian klassikot (mm. Eduard Imhoff ja Arthur Robinson) ovat esittäneet.
 
 
1)
Selkeys ja helppolukuisuus; symbolien tulee olla selkeitä, yksiselitteisiä ja riittävän hyvin toisistaan erottuvia. Viivan paksuuden ja tekstien koon tulee olla sopusoinnussa teemakartan koon kanssa. Kuvioiden ja väripintojen rajojen tulee olla selvästi hahmottuvia.
2)
Visuaalinen kontrasti; kuvioiden ja symbolien pitää erottua taustasta. Teemakartan kontrastien tulee olla riittäviä.
3)
Teemakartan tasapaino; kartan eri osatekijöiden: teema-aineksen, pohjakartan, otsakkeen ja selitysten, mittakaavan ja muiden elementtien sijoittelun tulee tukea kartan tasapainoisuuden vaatimuksia. Eri symbolit ja väripinnat eivät keskenään esiintyessään saa aiheuttaa "ärsyttävyyttä" tai "vilistämistä". Usein huonosti valituilla väripinnoilla tai viivarasteilla saattaa olla tällainen vaikutus. Teemakartan yleissävy ei saa olla liian tumma tai vaalea. Kartan muoto, formaatti, on osa teemakartan kokonaisvaikutelmaa. "Kultaista leikkausta" noudattava formaatti tuntuu miellyttävimmältä.
4)
Kuvioiden hahmottaminen; pääkohteiden erottaminen "taustan" avulla. Suljetut kuviot on helpompi hahmottaa ja muistaa.
5)
Teema-aineksen hierarkkisuus; usein alueellisia jakautumia osoittava aines on tärkeämpää kuin "pohjadata", johon jakautumia verrataan. Esimerkiksi pistesymbolit koropleettipohjalla korostuvat.
 
Teemakartan käytännölliset vaatimukset
 
Hyvä teemakartta on pohjakartan laatimistavan ja teema-aineksen esittämistavan summa. Molemmille elementeille on vakiintunut juokko pelisääntöjä, joiden noudattaminen tuottaa havainnollisen lopputuloksen.
 
 
a)
Pohjakartalle asetettavat vaatimukset
 
 
1)
Teemakartan projektio ja suuntaus; pienimittakaavaisissa kartoissa pohjakartan projektion valinta muodostaa ongelman. Teema-ainesta joudutaan usein kokoamaan eri projektioihin laadituista lähdekartoista. Karttojen teema-ainesta on tällöin vaikea asettaa päällekkäin esimerkiksi kalvoja käyttäen, vaikka karttojen mittakaavat olisivatkin samat. Teema-aineksen siirtäminen luonnokseen on tällöin tehtävä käsin. Eri teema-ainekset asettavat vielä vaatimuksensa pohjakartan projektiolle. Esimerkiksi alueisiin suhteutettua tietoa olisi hyvä sijoittaa pohjakartan projektioon, joka on oikeapintainen. Tallöin kuitenkin "tuttujen alueiden" muodot ja etäisyydet vääristyvät. Pohjakartan oikeakulmaisuus toteuttaa muodot oikeina, mutta tällöin pinta-alat ja etäisyydet vääristyvät. Oikeakulmainen kartta sopiikin hyvin esityksiin, joissa alueiden "tuttu" muoto on tärkeää. Oikea(keski)pituiset kartat puolestaan soveltuvat esityksiin, joissa etäisyydellä on merkitystä kuten liikennettä kuvaavissa teema-karttoissa.
Nykyisin on käytössä runsaasti valmiita sovinnaisprojektioihin piirrettyjä pohjakarttoja, joissa on pyritty yhdistelemään edellä mainittuja ominaisuuksia. Lopputulos on aina kompromissi. Maantieteellisiä ominaisuuksia muuntavia tai niistä riippumattomia erikoisprojektioita ovat esimerkiksi topologiset projektiot, joissa alueita kuvaavien geometristen kuvioiden pinta-alat ovat suhteessa alueiden teema-aineksen määriin. Muuttoliiketutkimuksissa on puolestaan usein käytetty projektiota, joka on laadittu kuvauksen keskipisteestä mitattujen etäisyyksien logaritmimuunnoksena, ns. logaritmisenä projektina.
2)
Teemakartan sijaintitiedot; pohjakartan keskeinen tehtävä on teema-aineksen paikantaminen. Paikantaminen voi tapahtua aluetarkoin pohjakartoin, jollaisia ovat esim. hallintoaluepohjakartat. Paikkatarkkuus tuodaan esiin myös pohjakarttaan piirrettyjen vesistöjen, yhteysverkkojen, keskusten, nimistöjen jne. avulla.
3)
Yleistysaste ja mittakaava; teema-aineksen olemus ratkaisee, millaista yleistyksen astetta ja mittakaavaa voidaan käyttää.
4)
Pohjakartan ajantasaisuus; pohjakartan paikantavien tietojen tulee vastata teema-aineksen ajankohtaa.
5)
Kuvaustarkkuus; teema-aineksen kuvaustarkkuuden tulisi olla sama koko pohjakartan pinnalla. Laitoihin verrattuna suurempi kuvaustarkkuus kuvan keskellä tulee osoittaa joko itse teemakartassa tai kuvatekstissä.
 
b)
Teema-aineksen esittämiselle asetettavat vaatimukset
 
 
1)
Teema-aineksen tulee vastata otsikon tai kuvatekstin sisältöä. Usein teemakartan kuva-alaan ei tehdä otsikkoa, mikäli julkaisussa on tilaa kuvatekstille. Kuvateksti sijoitetaan säännön mukaan kuvan alle tai, mikäli kuvan muoto sitä vaatii, myös kuvan viereen. Pitkiä itse kuvaan sijoitettavia otsakkeita tulee välttää. Myös pitkät selitystekstit on syytä sijoittaa kuvatekstiin, ei itse karttaan. Kartan selityksissä voidaan tekstin asemesta käyttää merkkien selityksinä numeroita ja kirjaimia, jotka selitetään kuvatekstissä. Lisäksi kartan selityksiin liittyviä asioita ei pidä sijoittaa otsikkoon eikä otsikon asioita selityksiin. Esimerkiksi sana kartta on otsikossa tarpeeton ja "henkilöitä neliökilometriä kohden" sopii paremmin selityksiin kuin otsikkoon. Selityksiin ei tarvita paikannimiä. Ne sopivat paremmin otsikkoon tai kuvatekstiin.
2)
Symbolein esitettyjen tieteellisten käsitteiden tulee olla oikein ja yksiselitteisesti määriteltyjä.
3)
Teema-aineksen tulee olla käsitelty kartografisin periaattein tilasto- ja havainto-aineistoa yleistäen, luokitellen ja tyypitellen. Symboliikan tulee olla vastaavasti havainnollistettua.
4)
Ilmiöiden määrän tulee olla tarkoituksenmukainen. Mikäli kuvattavaa ainesta on runsaasti, se voidaan jakaa teemakarttasarjaksi, jolloin lähekkäin sijoitettuja kuvia voi vertailla keskenään. Värien käytöllä voidaan toisinaan lisätä ilmiöiden määrää teemakarttaa kohti.
5)
Eri ilmiöiden esitystapojen tulee olla loogisesti erilaisia, ja luokitellun aineiston alaluokat täytyy voida tunnistaa saman ilmiön osiksi (samantyyppisin rasteroinnein tai samaan väriperheeseen kuuluvin sävyin).
6)
Teema-aineksen sijaintitarkkuuden tulee vastata pohjakartan tarjoamia mahdollisuuksia ja vaatimuksia.
 
 
Mieleenpainamisen helpottamiseksi käytetään mahdollisuuksien mukaan sovinnaisia, helposti tunnistettavia symboleja. Edellä esitetyt asiat antavat suuntaviivoja teema-aineksen järkevimmän esittämistavan valintaan kussakin tapauksessa. Laatiessaa teemakarttaa kartografi saattaa kuitenkin myös perustellusti poiketa edellä esitetyistä ohjeista ilman, että valittu ratkaisu pienentää teemakartan havainnollisuutta.
 
Pääpiirteet kartanteon vaiheista
 
 
 1.
 
Mihin haetaan vastausta? Ongelmanasettelun tärkeys!
 2.
Mistä saadaan aineisto?
  - Valmiina, ostetaan, kerätään itse, käyttöoikeuden tarkistus.
 3.
Millä muuttujalla, muuttujilla, karttatasoilla vastausta haetaan?
 4.
Mistä saadaan rajat, paikallistava aines, muut karttatasot?
 5.
Mitä koordinaatisto(j)a käytetään?
 6.
Mittakaava ja mittakaavan merkitys?
 7.
Onko tiedon laadulla merkitystä ongelman ratkaisemisessa?
 8.
Tietosuojaan liittyvät rajoitukset?
 9.
Teemakartan vaiheiden tunnistus.
  - Yleistäminen.
  - Valikointi.
  - Liioittelu.
  - Symbolointi.
  - Luokittelu.
    - Objektiiviset?
    - Subjektiiviset?
    - Teoriaperusteiset?
10.
Onko aineisto kvalitatiivinen vai kvantitatiivinen?
11.
Onko aineisto tyypiltään piste-, viiva vai alue?
  - Millainen karttatyyppi esittää parhaiten teeman?
12.
Mitä kartografista menetelmää käytetään?
  - Piste-, viiva-, alueluokitus-, vyöhyke-, yhdistelmäkartta ja niiden eri tyypit?
  - Absoluuttinen vai suhteellinen esitystapa?
13.
Missä aluejärjestelmän osassa liikutaan?
14.
Kartografinen vastuu?
15.
Millaisia värejä/rastereita/harmaasävyjä käytetään?
  - Väripsykologia, ilmiön positiivisuus vs. negatiivisuus.
16.
Mittakaava ja mittakaavan merkitys?
  - Nimistö teeman mukaan, selitteen sijainti, raamien paikka.
17.
Kartan käyttötarkoitus?
  - Mm. tutkimus, opetus, suunnittelu, päätöksenteko ja tiedonvälitys.
18.
Miten julkaistaan?
  - Millainen tiedosto? Mikä formaatti? Paperiversio?
19.
Oikovedoksen tarkistusmahdollisuus?
20.
Lopullisen tuloksen arviointi?
21.
Kartan lukeminen, analysointi ja tulkinta, toteutuuko kartografinen viestintäketju?
22.
MUISTA, yksinomaan teknologia ei ratkaise kartan tasoa, kartografinen teoreettinen tietämys on vähintään yhtä tärkeää!

LÄHTEET: Peltonen 1989
|SISÄLLYSLUETTELO| Teemakartan tekstitys Kuinka karttojen avulla valehdellaan? © Timo Koivunen 2001