Kartografia

Teemakartan tekstitys

Tekstityksen tehtävät

Teksti on olennainen kartografinen viestin muiden kartografisten symbolien ohella. Tekstillä on useita tehtäviä. Osa kartografisen tiedon välittämisestä tekstin avulla liittyy sen sisällöllisiin ominaisuuksiin. Teksti ilmaisee käsitteitä ja paikannimiä. Lisäksi tekstin kirjainten lajit ja tyylit välittävät tietoa. Esimerkiksi erilaiset maantieteelliset käsitteet ja paikannimet on ollut tapana kirjoittaa omia kirjasinlajejaan ja -tyylejään käyttäen. Tekstityksen tehtäviä ovat:

1)	Ilmiöiden paikantaminen paikannimien avulla; paikannus voi tapahtua alueiden nimiä käyttäen aluetarkasti tai piste- ja viivamaisten kohteiden nimien avulla paikkatarkasti.
2)	Kirjaimet pistesymboleina; kirjaimia voidaan käyttää symboleina sekä laatueroasteikollisissa että järjestysasteikollisissa ilmiöissä. Edellisissä tapauksissa kirjainten koko pysyy vakiona. Järjestysasteikollisten ilmiöiden ollessa kyseessä kirjainten koolla voidaan osoittaa ilmiön tai esiintymän merkitys. Esimerkiksi kaivosten sijainti voidaan merkitä metallimalmien kemiallisin symbolein eri kirjasinkokoja käyttäen (Au = kultakaivos, Cu = kuparikaivos jne.). Myös numeroita voidaan käyttää tekstin tapaan.
3)	Ilmiöiden luonnehdinta eri kirjasinlajein; eri kirjasinlajeilla (ks. seur. luku) on perinteisesti ilmaistu maantieteellisiä kohteita ja käsitteitä. Esimerkiksi vesielementtiin liittyvät nimet on totuttu kirjoittamaan taaksepäin kallistuvalla kursiivilla ja pääkaupungit versaalilla tai kapiteeleilla.
4)	Tekstin esteettinen vaikutus; onnistunut tekstitys lisää kartan havainnollisuuden lisäksi myös sen huoliteltua yleisvaikutelmaa. Tekstin sijoittelu rytmittää ja tasapainottaa teemakarttaa.

Tekstitysmuotojen valinta

Käsin piirretyssä kartassa tekstitysmuotojen valintaan ei yleensä voida kiinnittää paljoakaan huomiota. Tavallisesti kartan tekijällä on käytössään ainoastaa oma tekstaustapansa tai harvoja kirjasinlajeja hyödyntävä kirjoituskone. Nykyään printterit mahdollistavat vapaamman tekstin valinnan. Seuraavassa käydään lyhyesti läpi tekstitykseen liittyviä peruskäsitteitä:

1)	Kirjasintyylit; kirjasintyylit ovat samoin typografisin periaattein laadittu aakkosto.
2)	Kirjasinlaji; kirjasinlajeja ovat saman kirjasintyylin eri muodot.
3)	Kirjasinkoko; kirjasinkoko ilmaistaan pistein. Yksi typografinen piste = 0.35 mm. Normaali kirjan teksti on 8-12 pistettä. Karttaa tekstitettäessä on muistettava, että lopputulos on usein pienennös alkuperäisestä, jolloin myös tekstit pienenevät. Tekstikoko on valittava siten että pienennöksenkin teksti on lukukelpoista. Kartan eri kokoisten tekstien tulee olla sopusoinnussa keskenään. Liian suuria tekstin kokoeroja on syytä välttää.
4)	Tekstin väri; yleisin käytäntö on, että karttaan tuleva teksti on mustaa. Joskus tiettyjä erityispiirteitä voidaan korostaa värillisillä teksteillä. Tällöin on muistettava taustavärin vaikutus tekstin väriin.

Kartan tekstitys

Tietotekniikan käytön yleistymisestä huolimatta on yhä tilanteita, joissa teemakartan tekstitys on tehtävä käsin tai "vanhoja" tekstitysmenetelmiä käyttäen. Vapaalla kädellä tekstittäminen edellyttää onnistuakseen tekstin ohjausviivaa ja tekstin hahmottamista esim. lyijykynää käyttäen. Tekstimalline, sabluuna, on käyttökelpoinen tekstitysväline niille, joiden käsialan laatu ei riitä vapaalla kädellä tapahtuvaan tekstaamiseen. Kirjoituskone ja tarrat muodostavat myös käyttökelpoisen yhdistelmän. Siirtokirjaimet ("letrat") ovat olleet ammattikartanpiirtäjien runsaasti käyttämä tekstityskeino.

Tekstin onnistuneesta sijoittelusta riippuu kartan havainnollisuuden lisäksi myös sen esteettisyys, harmonia ja tasapainoisuus. Seuraavassa esitetään joitakin vakiintuneita käytäntöjä tekstien sijoittelemiseksi kartalle. Esitetyt näkökohdat ovat ohjeellisia.

1)	Kartan nimien tulisi sijaita kokonaan joko vesistön tai maa-alueen päällä, ei mielellään rantaviivan päällä.
2)	Teksti asetetaan ainakin pienemmissä teemakartoissa mielellään vaakasuoraan. Viivamaisten tai kaarevien alueiden (esim. vuoristojen) nimet voivat kaartua loivasti.
3)	Karttapiirros katkaistaan tekstin alta, esim. rasteriin jätetään aukko tekstiä varten.
4)	Tekstiä ei sijoiteta ylösalaisin eikä mielellään myöskään pystyyn.

Sovinnaiset tekstityylit ja -lajit

Kuten edellä todettiin, tiettyihin maantieteellisiin ilmiöihin käytetään yleensä vakiintuneita tekstityskäytäntöjä. Yleensä hydrologinen kohde nimetään eteen- tai taaksepäin kallistuvalla kursiivilla ja tekstin värinä on sininen. Muut luonnonmaantieteelliset kohteet kuvataan mustalla eteenpäin kallistuvalla kursiivilla tai antiikva-tyyppisin kirjaimin.

Kulttuurimaantieteellisiin kohteisiin käytetään tavallisesti mustaa pystyä groteskia tai antiikvan tyylejä. Versaalitekstiä käytetään varsinkin valtioiden ja pääkaupunkien nimissä. Kartastoissa paikkakuntien koko osoitetaan usein kirjasintyyliä ja -lajia muuttamalla.

LÄHTEET: Peltonen 1989

|SISÄLLYSLUETTELO|