Kulttuurisuunnittelun ajallisuudet: Nykykaupunkien muutosprosessien tarkastelu Wienin ja Oulun tapaustutkimusten kautta

Kulttuuri on yksi keskeisimmistä nykykaupunkeja muuttavista tekijöistä, ja se on tunnistettu myös merkittäväksi kaupunkien suunnittelun ja kehittämisen työkaluksi. Juuri tietoyhteiskunta on tehnyt kulttuurista tärkeän muutostekijän, ja termi ’kulttuurisuunnittelu’ viittaakin kulttuurin hyödyntämiseen kaupunkikehityksessä.

Teknologian ja digitaalisten alustojen nousun myötä ajallisesta samanaikaisuudesta on tullut fyysistä läheisyyttä merkittävämpää, kun puhutaan uusista kulttuurin ilmiöistä. Samalla ajanpuute vaikuttaa arkeemme tilanpuutetta enemmän. Nykyisillä kulttuurisuunnittelun käsitteillä näitä uusia kehityskulkuja on kuitenkin vaikea huomioida. Väitöstutkimus täydentää käsitystä kaupunkien kulttuurisuunnittelusta kuvaamalla sen piirteitä kolmen ajallisen näkökulman kautta.

Väitöstutkimuksessa lineaarinen aikajänne selittää perinteisiä, ylhäältä ohjattuja kaupunkisuunnittelun tapoja, jotka perustuvat kasvuun ja edistykseen. Kokemuksellinen aikakäsitys perustuu yllätyksellisyyteen ja yksilöistä lähtevään ruohonjuuritason toimintaan, kun puolestaan suhteellisen ajan käsite painottaa muutosten sosiokulttuurisia ulottuvuuksia ja jokapäiväistä elämää.

Väitöskirjassa tutkittiin kahta kulttuurisesti merkittävää kaupunginosaa: Myllytullia Oulussa ja Brunnenviertelia Wienissä Itävallassa. Wien edustaa tässä tutkimuksessa globaalisti tärkeää kulttuurikaupunkia, kun taas Oulu valittiin juuri Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026.

Väitöskirjan mukaan nykyinen kaupunkien tutkimus ja suunnittelu vaativat kulttuurin erilaisten aikajänteiden huomioimista, ja kaupunkilaisten jokapäiväisten rytmien merkitys kulttuurisuunnittelulle kasvaa entisestään. Wienin tapaustutkimus näyttää suuntaa sille, miten tuleva kulttuuripääkaupunki Oulu voisi sovittaa yhteen kaupunkisuunnittelun ja arkikulttuurin.