Skitsofrenian ilmaantuvuus ja varhaisen motorisen kehityksen yhteys skitsofreniaan ja skitsotypaalisuuteen.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
F202 Faculty of Medicine (Aapistie 5B)
Väitöksen aihe
Skitsofrenian ilmaantuvuus ja varhaisen motorisen kehityksen yhteys skitsofreniaan ja skitsotypaalisuuteen.
Väittelijä
MMSc Svetlana Filatova
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Center for Life Course Health Research
Oppiaine
Psychiatry
Vastaväittäjä
PhD Professor Mary Cannon, Royal College of Surgeons in Ireland
Kustos
PhD Professor Jouko Miettunen, Center for Life Course Health Research
Motorisen kehityksen viivästymä voi ennakoida skitsofreniaa
Tuore väitöstutkimus osoittaa, että viivästynyt oppiminen istumaan, kävelemään ja seisomaan ilman tukea liittyy myöhempään riskiin sairastua skitsofreniaan. Asia käy ilmi MMSc Svetlana Filatovan väitöskirjasta, joka tarkastetaan Oulun yliopistossa 15. joulukuuta.
Filatova tarkasteli skitsofreniaan sairastumisriskiä laajassa meta-analyysissa, johon sisältyi useita kansainvälisiä tutkimuksia. Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että skitsofreniaan liittyy varhaisia aivomuutoksia. Viivästyneen varhaisen motorisen kehityksen ja skitsofrenian yhteyttä on selvitetty useissa yksittäisissä tutkimuksissa, mutta laajamittaista meta-analyysiä ei ole aiemmin tehty.
Entuudestaan tiedetään, että henkilöt, joilla on skitsotypaalisia piirteitä, kuten fyysistä ja sosiaalista anhedoniaa eli kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää, ovat suuremmassa riskissä sairastua skitsofreniaan. Skitsofrenialla ja skitsotypaalisilla piirteillä tiedetään olevan yhteisiä varhaisia riskitekijöitä.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa monet varhaisen motorisen kehityksen viiveet liittyivät lisääntyneisiin skitsotypaalisiin piirteisiin, kuten mielihyvän puutteeseen, aikuisiässä.
Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi psykoosien ilmaantuvuuden muutosta vertaamalla Pohjois-Suomen vuoden 1966 ja 1986 syntymäkohortteja 27 ikävuoteen saakka. Skitsofrenian ilmaantuvuus oli säilynyt ennallaan, mutta mieliala- ja muiden psykoosien määrä oli lisääntynyt nuoremmassa syntymäkohortissa. Tämä voi liittyä todelliseen lisäykseen tai muutoksiin diagnostisissa järjestelmissä ja käytännöissä. Koska tutkimustulokset psykoosien ilmaantuvuuden muutoksista ovat tähän mennessä olleet hajanaisia, tuo nyt tarkastettava väitöskirja arvokasta lisätietoa aiheesta.
Skitsofrenia on monitekijäinen, pitkäaikainen psykoosisairaus, jonka etiologia on suurelta osin vielä selvittämättä. Luotettavaa tietoa skitsofrenian ilmaantuvuudesta tarvitaan, jotta voidaan arvioida sairauden kustannuksia ja suunnitella hoitojärjestelmiä.
Filatovan väitöstutkimuksen tulokset tuovat lisätietoa varhaisesta motorisesta kehityksestä skitsofreniaa ennustavana tekijänä sekä tukevat käsitystä skitsofrenian ja skitsotypaalisten piirteiden yhteydestä. Tutkimuksen perusteella voidaan kehittää ennaltaehkäiseviä toimia lapsille, joilla on motorisen kehityksen viivästymää. Ennaltaehkäisyä voidaan toteuttaa lisäämällä tietoisuutta ja seulontaa päivähoidossa, terveyskeskuksissa ja kouluissa.
Filatova tarkasteli skitsofreniaan sairastumisriskiä laajassa meta-analyysissa, johon sisältyi useita kansainvälisiä tutkimuksia. Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että skitsofreniaan liittyy varhaisia aivomuutoksia. Viivästyneen varhaisen motorisen kehityksen ja skitsofrenian yhteyttä on selvitetty useissa yksittäisissä tutkimuksissa, mutta laajamittaista meta-analyysiä ei ole aiemmin tehty.
Entuudestaan tiedetään, että henkilöt, joilla on skitsotypaalisia piirteitä, kuten fyysistä ja sosiaalista anhedoniaa eli kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää, ovat suuremmassa riskissä sairastua skitsofreniaan. Skitsofrenialla ja skitsotypaalisilla piirteillä tiedetään olevan yhteisiä varhaisia riskitekijöitä.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa monet varhaisen motorisen kehityksen viiveet liittyivät lisääntyneisiin skitsotypaalisiin piirteisiin, kuten mielihyvän puutteeseen, aikuisiässä.
Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi psykoosien ilmaantuvuuden muutosta vertaamalla Pohjois-Suomen vuoden 1966 ja 1986 syntymäkohortteja 27 ikävuoteen saakka. Skitsofrenian ilmaantuvuus oli säilynyt ennallaan, mutta mieliala- ja muiden psykoosien määrä oli lisääntynyt nuoremmassa syntymäkohortissa. Tämä voi liittyä todelliseen lisäykseen tai muutoksiin diagnostisissa järjestelmissä ja käytännöissä. Koska tutkimustulokset psykoosien ilmaantuvuuden muutoksista ovat tähän mennessä olleet hajanaisia, tuo nyt tarkastettava väitöskirja arvokasta lisätietoa aiheesta.
Skitsofrenia on monitekijäinen, pitkäaikainen psykoosisairaus, jonka etiologia on suurelta osin vielä selvittämättä. Luotettavaa tietoa skitsofrenian ilmaantuvuudesta tarvitaan, jotta voidaan arvioida sairauden kustannuksia ja suunnitella hoitojärjestelmiä.
Filatovan väitöstutkimuksen tulokset tuovat lisätietoa varhaisesta motorisesta kehityksestä skitsofreniaa ennustavana tekijänä sekä tukevat käsitystä skitsofrenian ja skitsotypaalisten piirteiden yhteydestä. Tutkimuksen perusteella voidaan kehittää ennaltaehkäiseviä toimia lapsille, joilla on motorisen kehityksen viivästymää. Ennaltaehkäisyä voidaan toteuttaa lisäämällä tietoisuutta ja seulontaa päivähoidossa, terveyskeskuksissa ja kouluissa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024