Heidi Pasanen: Askelia kohti maaseudun uusia mahdollisuuksia

Maaseudun kehittäminen on minulle ollut äärettömän kiinnostava tehtäväkenttä jo vuosikymmenien ajan. Kaupunkilaistytön maailmasta lähdettyäni löysin itseni lopulta maatalon emännän paikalta, ja sillä tiellä olen. Kerron tässä hieman, miten päädyin Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituuttiin projektipäälliköksi. Työn ohessa suoritetut tutkinnot ja kurssit, harrastukset koirien parissa sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat olleet mainio ponnahduslauta nykyiseen pestiini.
Heidi Pasanen

Aloitin BIOTUTO-hankkeen projektipäällikkönä huhtikuussa 2024 mikroyrittäjyyden tutkimusryhmässä. Tässä tehtävässäni tulen toimimaan maaliskuun 2026 loppuun asti eli hankkeen päättymiseen saakka.

BIOTUTO-hankkeessa kehitetään Suomen olosuhteissa toimivan energiaomavaraisen maatilan mallia ja käynnistetään tästä myös pilotti. Hankkeen tavoitteena on edistää biomassojen käsittelyyn, hankintaan ja käyttöön liittyviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulla. Hankkeessa tarkastellaan arvoketjuja pellolta bioterminaalien kautta jalostetun bioenergian loppukäyttäjille, eri toimijoiden rooleja ja ansaintalogiikkaa sekä toiminnan kannattavuuteen vaikuttavia osa-alueita. Jos Biokaasuvisio2030:n tavoitteet toteutuvat, se tarkoittaa jopa 5000 uutta työpaikkaa maaseudulle.

Maaseudun kehittäminen on minulle tuttua puuhaa. Vuoden 2023 lopussa päättyi aiempi määräaikainen työsuhteeni Kalajoen kaupungin maaseutupalveluissa, joissa toimin maaseutuyritysasiantuntijana. Maaseutuyritysasiantuntijana ollessani tein tiivistä yhteistyötä neuvontajärjestöjen, kehittämisorganisaatioiden ja tuottajajärjestöjen kanssa, niin tuotantosuuntakohtaisesti kuin koko viljelijäkenttää ajatellen. Tilusjärjestelyt saatiin myös käyntiin Kalajoella. Samoin tehtävänäni oli auttaa maatilojen ja maatilakytkentäisten yritysten kehittämisessä. Hain esimerkiksi paljon rahoituksia eri lähteistä mm. yrityskohtaisille investointiprojekteille mm. energiansäästöön, uusiin tuotantotekniikoihin ja tilojen muutosinvestointeihin.

Matkassani kulkevat myös kokemukseni maaseudunkehittämisyhdistys Rieska-Leader ry:ssä vuosina 2007–2021. Toimin siellä pitkään Leader-neuvojana yritysten, yritysryhmien, laatutyön, viestinnän parissa. Minulla on Rieska-Leaderin kautta laaja kokemus sekä EU-rahoituksesta että hanketyöstä kaikkinensa. Olen ollut tekemässä niin aluekehitysorganisaatioiden, kuntien, kaupunkien kuin yleishyödyllisen sektorin ja yritysten hankkeita.

Mielenkiintoni kohteet työelämässä – ja voisi sanoa jopa ominta alaani – ovat monimuotoisuudessaan maaseudun kehittäminen, johon kuuluu mm. hankkeiden kirjoittaminen, laatutyö, johtaminen, viestintä, yritysryhmien kehittäminen kuin maaseutuyritysten kehittämistarpeiden tunnistaminen, bioenergian hyödyntäminen sekä rahoitukset ja niiden haku. Tässä BIOTUTO-hankkeessakin pääsee jatkuvasti työskentelemään maatilayritysten, maaseutuyritysten ja erilaisten maaseudun kehittämisorganisaatioiden kanssa. Maaseudulla on paljon mahdollisuuksia ja hyödyntämätöntä potentiaalia, sellaistakin mistä saadaan uusia ja tarpeellisia liiketoimintamahdollisuuksia!

Kuinka tähän on tultu?

Olen elävä esimerkki jatkuvasta oppimisesta ja sen tuomasta hyödystä työelämässäni. Koulutukseltani olen alun perin tuotantotalouden insinööri (AMK) Kokkolasta. Vuonna 1999 menin myös ensimmäiseen EU-rahoitteiseen projektiin tekemään insinööriharjoitteluani ja sillä tielläpä sitä edelleen ollaan. Insinööriopintojen jälkeen olen hankkinut mm. ammatillisen opettajan pätevyyden ja johtamisen, maaseudunkehittämisen sekä yritysneuvojan erikoisammattitutkinnot. Opiskelinpa aikoinaan jopa näyttötutkintomestariksi. Muutamia vuosia sitten opiskelin vielä maaseudun kehittämisen agrologiksi (YAMK) Oulussa.

Insinööritutkinnon jälkeen kaikki opinnot ovat limittyneet jollain tavoin työelämän kanssa yhteen. Olen onnistunut tekemään kaikki opintoni työn ohessa, ja jokainen tutkinto on täydentänyt osaamistani ja mahdollistanut tekemistä laajemmin työpaikoissani. Toisaalta opintoni ovat hyötyneet siitä, että olen voinut tehdä tehtäviä työhön liittyen. Opiskeleminen vain opiskelemisen takia ei ole koskaan ollut minulle mielekästä.

Muutin kaupungista ensin vuonna 2002 pienempään kuntaan ja sitten ihan maalle maidontuotantotilalle vuonna 2004, ja sen jälkeen olen voinut monet kerrat yhtyä vanhaan MTK-yhdistysten lausahdukseen ”maaseutua ei voi tuoda”, se pitää itse kokea”. Meillä on valtaisat luonnonvarat, paljon luontoa, tilaa olla, elää ja harrastaa, sekä myös yrittää. Tilamme on sen jälkeen muutettu naudanlihantuotantoon soveltuvaksi ja sittemmin myös viljatilaksi kera oman kuivaamon. Maatalousyrittäminen on ikuinen oppimisen kenttä, mutta myös mahdollisuuksia täynnä. Siinä pohditaan milloin EU-tukipolitiikkaa tai viljelykiertoa ja suunnitelmia, milloin lannoitelaskelmia tai vuodenaikojen ja säiden vaihtelu.

Harrastuksia vai elämäntapa?

Vapaalla minut voi löytää useimmiten koiramaisista puuhista, joita on kertynyt laidasta laitaan. Milloin tuomaroin noseworkissa (Kennelliiton alaisessa lajissa) tai olen kouluttamassa eläinetsintään koirakoita. Treenaan myös omaa koiraa, joka on jo hyvällä matkalla vapaaehtoiseksi eläinetsijäksi. Lisäksi tulee koulutettua ja harrastettua vaihtelevasti rally-tokoa, arkitottelevaisuutta, noseworkia ja palveluskoiralajeja. Toisaalta viime vuosina koiranäyttelyitäkin on tullut käytyä oman koiran kanssa sekä tehtyä ja oltua paljon kehätoimitsijahommissa. Kennelliiton kaverikoirien ohjaajia myös koulutan tarvittaessa ja arvioin koirien soveltuvuutta kyseiseen vapaaehtoistyöhön yhdessä muiden arvioijien kanssa. Vapaaehtoistyönä tapahtuva hyötykoirien tehtäväkenttä on myös tärkeä osa omaa koiraharrastustani.

Koirat ”karvoihin katsomatta” ovat ihan parasta seuraa vapaa-ajalla ja saavat kyllä unohtamaan työpäivän asiat. Niiden kanssa täytyy elää hetkessä, ne kyllä huomaavat, jos olet vain puolittain mukana. Monissa koirayhdistyksissäkin tulee oltua mukana. Paikallistasolla olen perustanut kaksi yhdistystä (rally-tokoon ja noseworkiin), ja kolmas on perusteilla eläinetsintään. Valtakunnallisesti olen rotujärjestön varapuheenjohtajan roolissa päässyt katsomaan mm. jalostuksellisia asioita ja koirien terveydenseurantaa sekä rotulehden tekoa. Toimin tässä samassa rotujärjestössä myös Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla aluevastaavana.

Koiramainen elämä sujuu rattoisasti karavaanarina. Kierrämme ympäri Suomea asuntoautolla yleensä toukokuusta syyskuun loppuun. Siinä näkee monen monia paikkoja ja etätyötkin ovat onnistuneet mainiosti tien päältä!

Muutoin yritän opiskella espanjan kieltä, lisäksi olen mukana paikallisen Lions-yhdistyksen toiminnassa vapaaehtoisena niin paikallisesti, valtakunnallisestikin kuin maailmanlaajuisesti. Tuleva vuosi kuluukin puheenjohtajan roolissa. Vapaa-aikaani kuuluu myös puoluepolitiikkaa, mikä pitää hereillä niin kotimaan asioissa kuin EU-tasollakin.

Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti on näkynyt aiempien töideni osalta erittäin aktiivisena ja aikaansaavana mikroyrittäjyyden toimijana monessa paikassa vuosien varrella. Nyt on hieno tilaisuus päästä osaksi Kerttu Saalastin vahvan suomalaisen vaikuttajanaisen luomaa organisaatiota, Oulun yliopistoa, rakentamaan yhteistyöllä edelleen yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä lisäämään maaseudun mahdollisuuksia.


Kirjoittaja:
Heidi Pasanen, Insinööri (AMK), Agrologi (YAMK), projektipäällikkö, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti, Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE

Kuva: Minna Kilpeläinen