Australiasta kerätty aineisto täydentää Norjassa jo aloitettua ja pian Suomessa ja Ruotsissa jatkettavaa tutkimusta matkailu- ja muiden toimialojen mikro- ja pienyrittäjien vastuullisen johtamisen käytänteistä ja strategisista valinnoista herkästi haavoittuvilla arktisilla ja maaseutumaisilla alueilla. Tutkimushaastatteluissa yrittäjät pääsivät itse sanoittamaan ilmiötä ja heidän omakohtaisten kertomustensa kautta tutkijat saavat paremman käsityksen siitä, mitkä vastuullisuuden osa-alueet yrityksissä koetaan tärkeiksi, mitkä vaikuttavat suorimmin yritysten kestävään kannattavuuteen ja missä kaivataan lisää ohjausta tai esimerkiksi käsitteistön selkiyttämistä. Matkailuyritysten vastuullisen johtamisen, käytänteiden ja strategisten valintojen perustana olevien arvojen näkyväksi tekeminen auttaa tunnistamaan pienille yrityksille parhaiten soveltuvia toimintamalleja sekä auttaa kehittämään parempia koulutusta ja yritysneuvontaa. Pohjoismaisen aineiston keruu on vielä kesken, mutta nostan tässä kirjoituksessa esiin taustaa tutkimuksen tarpeellisuudelle sekä tutkimuskysymyksiä, joihin aion aineiston analyysivaiheessa syventyä.
Yritysvastuullisuuden raportointi on tällä hetkellä Suomessa lainsäädännöllisesti velvoittavaa suurille yrityksille, mutta käytännössä odotukset myös pienyritysten vastuullisuustoimien läpinäkyvyydelle kasvavat. Pienten matkailuyritysten vastuullisuus kiinnostaa matkailijoita, paikallisia asukkaita, yritysten rahoittajia ja sijoittajia sekä myös kansallisia matkailun vientitoiminnan edistäjiä. Esimerkiksi Suomessa Sustainable Travel Finland -ohjelmaan osallistuminen on edellytys Visit Finlandin matkailunedistämistoimiin mukaan pääsemiselle.
Vastuullisuus on käsitteenä laaja ja sen soveltaminen tunnistettaviksi käytänteiksi pienyrityksissä vaatii paneutumista asiaan. Yritysten vastuullisuusvalmennusten yhteydessä tekemissämme haastatteluissa ja keskusteluissa olemme huomanneet, että monissa pienissä yrityksissä ei tunnisteta olemassa olevia vastuullisuustoimia, toimintaa ei arvioida tai kehitetä suunnitelmallisesti eikä toiminnasta siksi myöskään viestitä asiakkaille tai yhteistyökumppaneille. Voimakkaasti vastuulliseksi leimautumista myös hieman pelätään, koska esimerkit viherpesusta ja toimitusketjuissa ilmi tulleista väärinkäytöksistä ovat horjuttaneet luottamusta yritysten markkinointiväittämiin. Vastuullisuustoimiin ryhdytään joko itseohjautuvasti omien arvojen pohjalta, koska halutaan tehdä maailmasta parempi paikka tai asiakaslähtöisesti eli reagoivasti joko asiakkailta, rahoittajalta tai lainsäätäjältä tulevien odotusten vuoksi ensisijaisesti liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tai tunnistetun markkinaraon hyödyntämiseksi (Simunaniemi et al, 2023).
Ensimmäinen pohdituttava asia on hyvin perustavaa laatua oleva, jopa eksistentiaalinen koko matkailutoimialalle: voiko matkailu koskaan olla täysin kestävää ja kuinka pienten matkailuyritysten omistajat tai johtajat itse näkevät roolinsa osana kansainvälistä matkailuinfrastruktuuria? Kestävä matkailu on YK:n ympäristöohjelmassa (vapaasti käännettynä) määritelty matkailuksi, joka huomioi täysin sekä nykyiset että tulevat taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset liittyen vierailijoiden, toimialan, ympäristön ja isäntäyhteisöjen tarpeet. Vastuullisesti toimivat yritykset luovat kestävää matkailua ja vahvistavat samalla alueen kykyä selviytyä muutoksista ja kriiseistä mahdollisimman joustavasti. Lähes kaikilla haasteltavistani oli käsitys, että Euroopassa ja Skandinaviassa ollaan huomattavasti pidemmällä yritysten vastuulliseen toimintaan ohjaavissa käytänteissä, esimerkiksi jätteiden kierrätyksessä tai mahdollisuudessa sähköautojen käyttöön. Australiassa ratkaisut tehdään enemmän yksilö- ja yritystasolla, jolloin toimialan sisällä erot yksittäisten yritysten toiminnan vastuullisuudessa korostuvat.
Toinen kiinnostava tutkimuskysymys on, miten matkailuyritykset sovittavat yhteen kestävyyden eri osa-alueita eli kuinka yritykset käytännössä yhdistävät taloudellisen kannattavuuden, ristiriidattoman yhteistoiminnan paikallisten maanomistajien ja asukkaiden kanssa (sosiaalinen kestävyys) sekä ylläpitävät tai jopa uudistavat luontomatkailun kannalta olennaisia luontoarvoja. Vaikuttaa siltä, että paikallinen omistajuus edistää yrityksen motivaatiota säilyttää paikallinen ympäristö mahdollisimman koskemattomana ja luoda toimintaedellytyksiä muille paikallisille asukkaille. Hyvin moni haastatelluista korosti paikallisuuden merkitystä ja australialaiset yritykset osaavat hyvin brändätä matkailutuotteensa. Myös puhe toiminnan kannattavuudesta, kasvutavoitteista tai yritystoiminnan exit-strategioista olivat luonteva osa keskustelua. Nämä asiat ovat kokemukseni mukaan monille suomalaisille mikro- ja pienyrittäjille vähemmän luontevia keskustelunaiheita.
Kansainvälinen aineisto antaa mahdollisuuden tarkastella myös yritysten suhtautumista vastuullisuusraportointiin ja vastuullisuussertifikaatteihin. Suurin osa Australiassa haastattelemistani yrityksistä ei ollut mukana missään vastuullisuusohjelmassa. Vapaaehtoisen osallistumisen alkusyy vaikuttaa olevan ennen kaikkea halua kehittää yrityksen sisäistä toimintaa yritysjohdon omia arvoja vastaavammaksi ja tuottaa tietoa esimerkiksi toiminnasta aiheutuvien päästöjen vähentämiseen. Oma vaikutelmani on, että Suomessa vastuullisuuden osoittamisella arvioidaan olevan ennen kaikkea markkinoinnillista merkitystä, kun asiakkaiden uskotaan suosivan vastuullisia matkailupalveluiden tuottajia.
Kestävä kehitys ja ilmastonmuutos ovat kansalliset rajat ylittäviä ilmiöitä, joihin liittyy kansainvälisiä sopimuksia, poliittista ohjausta sekä kansallisesti sovellettavia käytäntöjä. Lainsäädäntö ja myös markkinalähtöiset odotukset matkailuyritysten vastuullisuustoimille ovat Australiassa hyvin erilaiset.
Voimmekin tutkimuksessamme tuoda maapallon pohjoisten ja eteläisten äärialueiden sekä maaseutumaisten alueiden näkökulmaa matkailuyrittäjyyteen, mikro- ja pienyrityksiin sekä yritysten johtamiseen liittyvään tieteelliseen keskusteluun.
Kansainvälisistä matkailualan hyvistä käytännöistä voidaan ottaa mallia myös suomalaiseen yritysvastuullisuuden koulutukseen ja neuvontapalveluihin. Mikro- ja pienyritysten vastuullisuuskäytänteiden tutkimus auttaa tunnistamaan koulutus- ja neuvontatarpeita, joihin esimerkiksi Oulun yliopisto yhteistyökumppaneidensa kanssa voi tarjota ratkaisuita. Yritysvastuullisuus on laaja ja vaikeasti hahmotettava kokonaisuus, johon liittyvässä ohjeistuksessa pitäisi käyttää yritysten itse käyttämää kieltä ja esimerkkejä.
Tutkijavierailua rahoitti Oulun yliopiston profilaatiohanke GenZ (Profi4) -profilaatiohanke, jolla vahvistetaan ihmisten valmiuksia, ennakoidaan tulevaisuuden muutoksia ja lisätään ihmisten resilienssiä kansainvälisesti korkeatasoisella monitieteellisellä tutkimuksella. Tutkimusvierailun kutsujana oli La Trobe yliopiston kauppakorkeakoulu. Matkan aikana vierailin myös Tasmanian yliopistolla ja osallistuin antarktisen matkailun seminaariin.
Kirjoittaja: Anna-Mari Simunaniemi, FT, Mikroyrittäjyyden tutkimusjohtaja, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti
Kuva: Anna-Mari Simunaniemi
Artikkeliviittaus:
Simunaniemi, A., Valkjärvi, M., Franzen, R., Liikala, S., Tähtinen, J., Suomi, K., & Jeminen, J. (2023). Microentrepreneurs as socially responsible leaders. South Asian Journal of Business and Management Cases. 12(1), 7-13.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus