Tukemalla monitieteisesti korkeakouluopiskelijan minäpystyvyyden vahvistamista ja ymmärtämällä yrittäjyyteen siirtyminen prosessimaisena tapahtumaketjuna, voidaan tulevaisuudessa paremmin tukea opiskelijoita yrittäjyyden varhaisvaiheessa.
Potentiaaliimme nähden alhainen yritysten perustamisaktiivisuus on merkittävä Suomen kestävän kasvun pullonkaula. Työikäiseen väestöön suhteutettuna Suomessa perustetaan vuosittain muihin Pohjoismaihin nähden selvästi vähemmän yrityksiä1. Suomessa perustetaan kuusi yritystä tuhatta työikäistä kohden, kun vastaava luku on Ruotsissa ja Norjassa yhdeksän ja Islannissa kymmenen. Virossa, jossa on Euroopan korkein yritysten perustamisaktiivisuus, perustetaan tuhatta työikäistä kohden 24 yritystä vuodessa. On ollut kuitenkin hienoa havaita, että mm. nuorten kasvanut kiinnostus yrittäjyyteen on alkanut näkyä uusien yritysten perustamisaktiivisuuden kasvuna viime vuosina.
Vastoin monen odotuksia koronapandemia ei ole hidastanut uusien yritysten perustamista, vaan niitä on perustettu aikaisempaa enemmän2. Aiempaa useammin yrityksen perustavat myös korkeakoulutetut3. Tilastot osoittavat myös, että viime vuosina nimenomaan itsensätyöllistäjien määrä on kasvanut ja samanaikaisesti maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt4.
Perinteisesti korkeakoulutetut ovat toimineet keskimääräistä harvemmin yrittäjinä kuin muu väestö. Korkeakouluopinnot eivät kuitenkaan automaattisesti anna valmiuksia toimia yrittäjänä. Voi olla, että korkeakouluopintojen aikana opinnoissa yrittäjyydestä ei juuri edes puhuta. Suurimmalle osalle korkeakouluopiskelijoista yrittäjyysopinnot ovat edelleen ylimääräisiä, eivät tutkintoon kuuluvia osia. Suomessa korkeakoulupaikkakuntien aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten määrissä on suuria alueellisia eroja (oman alueen tilanteen voit käydä katsomassa Oulun yliopiston MY tilastot -palvelusta5).
Vähäiselle huomiolle korkeakouluissa on jäänyt varhaisen vaiheen yrittäjyyteen kannustaminen vaiheessa, jossa opiskelija vasta pohtii, lähtisikö yrittäjäksi. Opintojen aikana korkeakouluopiskelija pohtii laajasti koko omaa tulevaisuuttaan ja tässä yhteydessä opinnoissa voisi olla esillä yrittäjyys yhtenä urapolkuna. Korkeakoulujen tulisi antaa kaikille opiskelijoille perustiedot ja mahdollisuudet tutustua yrittäjyyteen opiskeltavasta alasta riippumatta ja tarjottava näkökulmia ja käytännön esimerkkejä siitä, mitä yrittäjyys juuri omalla opiskelualalla voi käytännössä tarkoittaa.
Yrittäjänä toimiminen ei näyttäydy todellisena uravaihtoehtona, jos opiskelija ei koskaan tapaa yrittäjänä toimivaa korkeakoulutettua. Tässä olisi hieno mahdollisuus hyödyntää korkeakoulujen alumnitoimijoita nykyistä enemmän. Yrittäjyys voi tulla opiskelijalla vastaan myös myöhemmin urapolulla, vaikka se ei olisikaan ensisijainen vaihtoehto työelämässä. Mielenkiintoinen työtarjous voi tulla vastaan vaikkapa toimeksiantona.
On tärkeä huomata, että yrittäjyys uravaihtoehtona saattaa tulla kyseeseen myös harrastuneisuuden, asiantuntijuuden tai muun erityisosaamisen kautta, ei siis pelkästään opiskeltavan tieteenalan kautta. Yrittäjyys voi tuntua monimutkaiselta, epävarmalta ja haastavalta uravaihtoehdolta ellei ole perustietoja ja tietämystä siitä, kuka tai ketkä prosessissa voivat opiskelijaa tukea.
2020-luvulla vaihtoehtoja yrittäjyyden toteuttamiseen on aiempaa enemmän. Moni korkeakouluopiskelija haluaa toimia yrittäjänä tai yrittäjämäisesti jo opintojen aikana. Edelleen yrittäjyysopinnot ja -aktiviteetit korkeakouluissa on kuitenkin suunnattu lähes säännönmukaisesti niille opiskelijoille, joilla on jo valmiiksi kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan tai liikeidea valmiiksi mietittynä. Tarvitaankin nykyistä enemmän innostavia ja kiinnostavia opintojaksoja, tapahtumia, tilaisuuksia ja aktiviteetteja, joissa herätellään kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan myös niille, jotka vasta miettivät sitä yhtenä uravaihtoehtona. Yrittäjyydestä on kuitenkin tärkeää antaa realistinen kuva ja tuoda esille myös kriittisiä äänenpainoja sallivia näkökulmia. Yrittäjyysaktiviteettien ja toiminnallisuuksien järjestäminen ei saisi olla hanketoimijoiden tai opiskelijajärjestöjen aktiivisuuden varassa korkeakouluissa. Tarvitaan pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kehittämistyötä korkeakoulujen taholta, jos korkeakoulutettuja halutaan tukea systemaattisesti kaikissa tiedekunnissa yrittäjyyspolulla.
Yrittäjäksi kasvaminen, yrittäjäidentiteetin rakentuminen ja yrittäjyystaitojen kehittyminen ovat luonteeltaan prosessimaisia kehityskulkuja, jotka kehittyvät ajan saatossa, harjoittelun tuloksena ja prosessia tukemalla. Näin ollen korkeakouluopiskelijan olisi mielekästä saada harjoitella näitä taitoja jo opintojen aikana, jolloin työelämään ja yrittäjyyteen siirtyminen tapahtuisi luontevasti valmistumisen jälkeen. Kaikkien korkeakoulutettujen työtehtävät tulevaisuudessa edellyttävät yrittäjämäisiä ja yhteisöllisen työskentelyn taitoja, joten kaikki korkeakoulutetut hyötyisivät niistä, vaikka eivät koskaan yrittäjinä toimisikaan.
Opiskelijan voi olla vaikea nähdä itseään yrittäjänä ja tunnistaa omia yrittäjyysvalmiuksiaan ellei saa prosessiin tukea. Käsitys omasta pystyvyydestä heijastuu myös aikomuksiin toimia yrittäjänä. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön kokonaisvaltaista käsitystä omasta osaamisesta ja luottamuksesta omaan osaamiseen. Pystyvyysuskomus ohjaa näin ollen ajattelua siitä, miten arvioimme suoriutuvamme tietystä tehtävästä. Vahvistamalla pystyvyysuskomuksia voidaan vahvistaa ja tukea käsitystä itsestä toimijana.
Koska minäpystyvyyteen liittyvät kognitiivisen puolen lisäksi myös emotionaalinen ja motivationaalinen osa-alue6, tulisi korkeakoulujen yrittäjyysopinnoissa ottaa tämä nykyistä paremmin huomioon ja tukea ja vahvistaa nykyistä kokonaisvaltaisemmin opiskelijan kasvua yrittäjyyteen ja samalla tukea yrittäjämäistä minäpystyvyyttä7.
Pystyvyyden kokemuksesta ei tarvitse olla pitkä matka yrittäjyyden kokeilemiseen. Korkeakouluopiskelijoille tulisi tarjota jo opiskeluaikana tilaisuuksia yrittäjyyden kokeilemiseen – oikealla rahalla, oikeiden asiakkaiden kanssa ja mieluiten heti. Kokeilujen kautta muodostuu oma kokemus ja suhde sekä käsitys yrittäjyydestä. Rajatulla riskillä toteutetuista yrittäjyyskokeiluista voi syntyä esimerkiksi osa-aikaisia lisäansioita opintojen ohella tai vaihtoehtoinen kesätyö, mutta myös korkealle ja kovaa tähtäävä kasvuyritys, joka jatkossa työllistää suuren joukon opiskelukavereita. Tärkeintä on konkreettinen kokemus siitä, että minä pystyn toteuttamaan pienen tai ison unelman yrittämisen kautta. Opiskelijaryhmä ja tavoitteellinen yhteisöllinen työskentely auttaa tässä prosessissa, jolloin syntyy kokemus siitä, että yhdessä saada aikaan enemmän yhdessä kuin yksin. Myös kokemus virheiden ja epäonnistumisten käsittelystä voidaan tarjota opiskeluaikana turvallisessa ympäristössä.
Opiskelijat voisivat hyötyä nykyistä intensiivisemmin myös korkeakoulujen yrittäjyysosaamispotentiaalista ja verkostoista, joita korkeakouluilla on laajasti yrittäjyyteen liittyen. Kokeneiden yrittäjäalumnien sparraus ja tuki voidaan tuoda opintoihin mukaan. Tällä hetkellä korkeakoulut eivät herättele riittävästi eri tieteenalojen opiskelijoiden yrittäjyysaikomuksia, eivätkä todennäköisesti edes tunnista opiskelijoiden yrittäjyyspotentiaalia. Yrittäjyyteen kasvaminen ja yrittäjyyden kokeileminen olisi mielekästä aloittaa jo korkeakouluopintojen aikana eikä vasta niiden päätyttyä.
Kirjoittajat:
Tiina Salmijärvi, Oulun yliopisto, YTM, KM, opinto-ohjaaja
Kirjoittaja on toiminut aiemmin MindBusiness-. SISUa ja digiä yrittäjyyteen ja Pathways To Business -ESR hankkeiden projektipäällikkönä kasvatustieteiden tiedekunnassa Oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä (LET).
Matti Muhos, Oulun yliopisto, TkT, professori
Kirjoittaja toimii Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin johtajan ja professorin tehtävässä. Instituutti vastaa mikroyrittäjyyden tutkimuksen ja koulutuksen valtakunnallisesta tehtävästä.
Kuva: Tiina Salmijärvi
Lähteet:
1 https://data.worldbank.org/indicator/IC.BUS.NDNS.ZS?view=map
2 https://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yritystenlkm/rekisteroidytyritykset.html
4 Pärnänen & Sutela 2018; Yrittäjät Suomessa 2017
5 https://www.oulu.fi/my_tilastot/aloittaneet.html
6 Bandura, A. 1994. Self-efficacy. Teoksessa V.S. Ramachaudran (toim.) Encyclopedia of human behavior (ss. 4, 71-81). Academic Press (Reprinted in H. Friedman [ed.], Encyclopedia of mental health, Academic Press 1998).
7 Siklander, P., Hintikka, J, & Eskola, L. 2021. MindBusiness-viitekehyksen yhteys yrittäjämäisen minäpystyvyyden muutoksiin korkeakouluopinnoissa – ”Kaikki haasteet ovat voitettavissa”. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 1/2021.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus