Palataanpa vielä hetkeksi vuoden takaisiin tunnelmiin. Covid-pandemia oli lähes pysäyttänyt sekä liike-elämän että yhteiskunnan ja ihmiset elivät valtavassa epätietoisuudessa tulevasta. Yritysten, etenkin pienten kannalta tilanne näytti huonolta, sillä tilanteeseen luotujen yritystukien saajista pienet yritykset oli alkuun rajattu pois. Ja mitä tekikään media - tuo neljäs valtiomahti. Alkoi tapansa mukaan toitottaa uhkaavasta konkurssiaallosta, lamasta, suurtyöttömyydestä, kaiken lopusta. Negatiiviset maailmanlopun uutiset, draamat ja otsikot kun myyvät hyvin!
Yliopistolta lähti syyskuussa 2020 maamme eri taloustoimituksille juttuvinkki, missä kerroin näkemyksiäni vallitsevasta tilanteesta mikroyrityksissä. Totesin, että yksinyrittäjät ja mikroyritykset (alle 10 työntekijää) näyttivät selviytyneen toistaiseksi varsin hyvin kevään ja kesän 2020 koronapandemian aiheuttamista liiketoimintahäiriöistä. Tilastot kertoivat, että lopettamisia tai konkursseja oli esiintynyt mikroyrityskentässä erittäin vähän. Oli myös paljon merkkejä siitä, että usea yritys oli onnistunut sopeuttamaan ja osa jopa edistämään liiketoimintaansa koronapaineen alla. Mainitsin, että liiketoimintaympäristön muutoksista näyttivät selviytyneen parhaiten ne yrittäjät, joilla on ollut ja on ennakointikykyä, heikkojen signaalien lukutaitoa ja riskienkartoitusosaamista. Mikroyrittäjille tyypillinen joustavuus ja sisukkuus oli myös vaikuttanut positiivisesti tilanteeseen.
Kannustin jutussa yrittäjiä laatimaan vaihtoehtoisen liiketoimintasuunnitelman tulevaisuuteen, opettelemaan ennakointia ja kartoittamaan riskejä uudesta vinkkelistä. Yrittäjille on tarjolla tätä varten yksinkertaisia selviytymistyökaluja. Nostin myös rahallisen puskurin merkityksen esiin.
Iltasanomat oli otsikoinut juttuvinkin seuraavasti: ”Oululaistutkija: Konkurssiaaltoa on turha pelätä – pienyritykset selvisivät odotettua paremmin koronakurimuksesta.” Juttu oli sinällään ihan asiallinen, mutta ne nimettömät kommentit jutun lopussa! Mieheni varoitteli minua lukemasta niitä, mutta kokeneena somekonkarina tiesin, mitä tuleman pitää. Toki paljon oli myös asiallisia ja rakentavia kommentteja, mutta seuraavat juttuun liittyneet ilmaisut ovat tutkijoihin liitettynä jo suorastaan klassikoita:
Tarina uhkakuvista jatkui. YLE uutisoi lokakuussa 2020 seuraavasti: Suomea odottaa kaikkien aikojen konkurssivyöry kun koronan takia tehty suojakausi päättyy – jopa tuhansien konkurssihakemusten patoutuma purkautumassa helmikuussa 2021. Että näin, todella kannustavaa!
Vuosi 2021 on nyt kääntynyt syksyyn ja heinäkuun lopulla päivitetyn Tilastokeskuksen tilaston mukaan konkurssien määrä väheni tammi-kesäkuussa 2021 edellisvuodesta 4,2 prosenttia. Uusimmat talousuutiset kertovat talouteen liittyvän pessimismin vaihtumisesta optimismiin; nykytiedon valossa Suomen talous on jo nousussa. Monet ennakoivat indikaattorit kuten kuluttajien luottamus omaan talouteen, teollisuuden uudet tilaukset tai tavaraviennin arvo näyttävät koilliseen. Osa yrityksistä - pienistäkin - on selvinnyt pandemiasta hyvin ja jopa kasvattanut liiketoimintaansa voimakkaasti. Monilla toimialoilla myydään ei oota.
Ydinajatukseni tässä kirjoituksessa on siis ihmettely siitä, miksi AINA asioita, tapahtumia ja ilmiöitä esitetään negaation kautta? Etenkin medialta odottaisin neutraalimpaa lähestymistapaa asioihin ja silloin tällöin myös positiivista uutisointia. Miksi kuppi on toimittajilla harmillisen usein puoliksi tyhjä?
Miksi negatiiviset lööpit ja uhilla pelottelu minua erityisesti harmittaa? Näin uutisoiden yrittäjistä annetaan vääränlaista kuvaa toimijoina. Aivan kuin he olisivat avuttomia, osaamattomia, varattomia, ideaköyhiä, saamattomia ihmisiä, joiden ainoa osaaminen kriisissä on konkurssihakemuksen täyttö. Kulunut puolitoista vuotta onkin ollut suorastaan näpäytys medialle. Moni yrittäjä on sopeuttanut toimintaansa varsin nokkelasti sekä innovatiivisesti ja tyytynyt hetkellisesti vähään, hyödyntänyt hiljaista aikaa yrityksensä ja itsensä kehittämiseen, luonut uutta, tutustunut uudestaan perheeseensä tai unohdettuun harrastukseen, oppinut laatimaan varasuunnitelmia, tarkastellut kriittisesti kulurakennetta jne.
Yrittäjä on kautta aikain ollut kekseliäs, ketterä, sopeutuva ja sinnikäs otus, joka ei noin vain taivu, mikäli usko omaan tekemiseen on vahvaa. Konkurssi on normaali talouden ja yritystoiminnan instrumentti, joka karsii pois markkinoilta epäkelvot ja kannattamattomat yritykset. Mutta sitä ei koskaan saisi käyttää huolettomasti keppihevosena maalailtaessa tulevaisuudenkuvia. Tuin kesälomallani paljon pienyrittäjiä käymällä heidän yrityksissään ja hankkimalla tuotteita ja palveluja heiltä. Oli ilo nähdä se tekemisen meininki, mikä yrityksissä oli. Joillain on mennyt koko ajan hyvin ja toiset ovat iloisia siitä, mitä oppeja pandemia heille on antanut. Tästä on kuulemma hyvä jatkaa. Yrittäjillä kun se kuppi on yleensä aina puoliksi täynnä!
Riitta Forsten-Astikainen
Projektitutkija, verkostokoordinaattori
Kerttu Saalasti Instituutti, Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE
riitta.forsten-astikainen@oulu.fi
P./WhatsApp 046 9220913
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Oulun yliopiston mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE®:n blogissa 09/2021.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus