Suomi, niin kuin koko Eurooppa, elää erittäin haastavissa poikkeusoloissa. Valtiovarainministeri Saarikko maalasi seminaariväelle synkän kuvan todellisuudesta, mutta etsi myös ratkaisuja siinä pärjätäksemme.
”Me olemme pieni, vientivetoinen maa, yritysten pärjäämisen varassa elävä maa, jonka väestön huoltosuhde on onneton. Nyt riivaava ilmiö on inflaatio ja hintojen nousu ja energiakriisi - ja oven takana kolkuttava taantuma”, Saarikko sanoi.
Saarikko pohti valtion asemaa esimerkiksi sähkön hintojen nousun keskellä niin yksityisten kuin yritystenkin kannalta. Valtio on ratkonut poikkeuksellisella tavalla talouden ongelmia niin turvallisuuden kuin energiakriisin ja sodan keskellä. Valtion vastaantulemisella on kuitenkin Saarikon mukaan jossain myös raja.
”Selvää on joka tapauksessa se, että turvallisuus ja talous nivoutuvat sodan myötä entistä vahvemmin yhteen”, Saarikko arvioi.
Hintojen ja korkojen nousu kurittavat niin kotitalouksia kuin paljon investoineita ja velkaantuneita yrityksiä. Saarikon mukaan alueiden elinvoima ja yrityksiin nojaava kasvu ja hyvinvointimme kestävyys ovat kuitenkin arvoja ja asioita, jotka kannattelevat olosuhteista riippumatta. Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin johtaja, professori Matti Muhos nosti esiin erityisesti mikroyritysten merkitystä poikkeusaikana selviytymisessä.
”Toimivat markkinat ja kilpailukykyinen talous ovat myös huoltovarmuuden perusta. Mikroyritykset on tärkeä pitää mukana tätä koskevassa keskustelussa ja kehittämisessä, sillä ne toimivat puskurina kriiseissä. Esimerkkinä vuonna 2020 koronapandemian keskellä mikroyritysten henkilöstömäärä kasvoi 12 000:lla, samanaikaisesti kun sitä suurempien yritysten henkilöstömäärä laski 40 000:lla. Lisäksi mikroyrityksissä työskentelevien osuus kaikista työikäisistä kasvoi, yritysten perustamistiheys kasvoi, ja mikroyrityksiin työllistettiin aiempaa enemmän”, Muhos kertoi.
Saarikko kehittelee erityistalousaluemallia, jossa ihmisten ja yritysten olisi mahdollisuus saada verotuksellisia tai muita huojennuksia eri alueilla, jotta edellytykset työntekoon, opiskeluun, investointeihin ja työllistymiseen vahvistuisivat.
”Tästä konkreettisena päätöksenä maan hallitus on tehnyt nyt ratkaisun kokeilusta opintolainahyvitykseen, joka on Norjan malli, kuntiin, joissa työvoimapula on ilmeinen, erityisesti myös julkisen sektorin aloille. Voitaisiin varmistaa sitä kautta työvoiman saatavuutta opintolainoja anteeksi antamalla niille nuorille, jotka vastaanottavat työtä tällaisilla alueilla”, Saarikko kertoi.
Saarikon mukaan erityistalousalueille voitaisiin suunnata koulutusmahdollisuuksia sekä tutkimus- ja kehityspanoksia. Saarikko visioi työtä lisääviä kokeiluja työnantajien alennettujen sosiaaliturvamaksujen tai vapaiden poistojen muodossa sekä yhteisöveron alentamista yrityksille, jotka investoisivat juuri heikommin kehittyville alueille.
Saarikko oli huolissaan yhä vähenevästä syntyvyydestä alueilla. Hän muistutti, että Suomessa on kuntia, joissa ei ole tänä vuonna syntynyt yhtään lasta. Kaikkien kouluasteiden tukeminen on hänen mukaansa tärkeä keino pitää huolta alueiden elinvoimaisuudelle. Hän kertoi hallituksen toimista koulutuksen tukemisessa.
”Me lisäsimme koulutuksen aloituspaikkoja kaikkiin Suomen korkeakouluihin tasaisesti ja alueiden tarpeita kuullen. Me vahvistimme uusia koulutusvastuita muun muassa Oulun yliopistoon - alueiden tarpeet kuullen. Se on ainut ja varmin tae myös sille, että yritykset työvoimapulassaan voivat saada tekijöitä. Se on ainut taas sille, että investointeja syntyy koko Suomeen. Ja se on ainut tae talouskasvulle, että meillä on osaavaa työvoimaa”, hän summasi.
Myös Oulun yliopiston yhteistyösuhteiden rehtori Arto Maaninen peräänkuulutti vetovoimatekijöitä nuorten pysymiseksi alueilla. Saarikon tapaan hän oli huolestunut syntyvyyden laskusta. Yksi keskeinen ratkaisu nuorten pysymiseksi alueilla on koulutus. Koulutuksella vaikutetaan myös yritysten menestymiseen, sillä osaava työvoima on menestymisen pohja. Maaninen näki Oulun ylipiston koko Oulun seudun ja Pohjois-Pohjanmaan lisäksi koko Pohjois-Suomen alueellisen kestävän kasvun moottorina.
”Työmme tuottaa osaamista ja innovaatioita, jotta parhaalla ja uusimmalla tiedolla voimme vaikuttaa alueelliseen menestymiseen ja kestävyyteen”, Maaninen sanoi.
Maanisen mukaan Oulun yliopiston ja Kerttu Saalasti Instituutin erityinen vahvuus on tuoda tiede ja yhteiskunnan eri toimijat lähemmäksi toisiaan. Yhteiskunnan tarpeet tuleekin hänen mielestään integroida vahvasti tutkimukseen.
”Tätä tehdään aktiivisesti arjessa alueellisten ja kansallisten hankkeiden sidosryhmätyössä, mutta erityisesti osana monikansallisia projekteja. Työtä tehdään vahvalla tahtotilalla ja tuloksekkaasti”, Maaninen sanoi.
Opetusministeri Kerttu Saalasti oli perustamassa Oulun yliopistoa 1958. Myös Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti on saanut alkunsa tarvelähtöisestä ideasta ja unelmasta ja rakennettu yrittäjämäisesti ja määrätietoisella työllä.
”Opetusministerinä Kerttu Saalasti teki poikkeuksellisen merkittävää työtä alueellisen tasa-arvon edistämiseksi. Hän korosti toimeliaisuuden ja yrittäjäasenteen merkitystä. Nämä ovat alueiden jatkuvan uudistumisen ja kestävän kasvun keskeisiä elementtejä, joita kannattaa edistää”, sanoi Matti Muhos.
Vaasan yliopiston apulaisprofessori Helka Kalliomäki avasi videopuheenvuorossaan resilienssin tärkeyttä alueellisessa pärjäämisessä. Tämä syntyy mm. sillä, että tutkittu tieto otetaan osaksi alueen kehittämistä arjessa. Tutkimus tuottaa arvokasta pohjaa alueiden toimijoiden käyttöön – mutta vain silloin, kun tutkijat puhuvat toimijoiden kanssa samaa kieltä ja yhteistyölle on jatkuvuutta.
”Tutkijat ja aluekehittäjät yhdessä yritysten kanssa toimivat jatkuvasti erilaisissa yhteistyöasetelmissa, mutta liian usein hankkeista juostaan suoraan seuraaviin ja tutkijoiden pohdinnat jäävät akuuttien haasteiden ratkaisemisen näkökulmasta liian abstraktille tasolle”, Kalliomäki huomautti.
Kalliomäen mukaan alueellisen erinomaisuuden valjastaminen kestävän kasvun voimavaraksi vaatii uudenlaisia yhteistyön kompetensseja, joita tulee myös alueilla rakentaa. Aluekehittäminen näyttäytyy paitsi toimijoiden kykynä puhaltaa yhteen hiileen, myös vaikuttavan tiedonkäytön edistämisenä. Kumppanuuksilta vaaditaan laatua.
”Yhteiskunnallisesti vaikuttavan tiedon rakentamisessa tangoon tarvitaan kaksi. Tutkijoiden kompetenssien lisäksi huomio tulee suunnata myös käytännön toimijoiden kompetensseihin hyödyntää tutkimustietoa ja operoida tutkimuksen ja käytännön rajapinnassa”, Kalliomäki sanoi.
Kalliomäki muistutti, että tieto muuttuu vaikuttavaksi vasta vuorovaikutuksessa – prosesseissa, joissa on aikaa ja mahdollisuuksia yhteiseen ajatteluun. Kalliomäki korosti, että merkittävä lähtökohta yhteistyölle on motivaatio.
”Kun motivoituneet toimijat tekevät yhteistyötä jo siinä vaiheessa, kun tutkimusongelmaa mietitään ja täsmennetään, he ikään kuin avaavat mielensä tutkimukselle ja heidän kiinnostuksensa herää, he jäävät odottamaan tutkimukselta enemmän. Siten he ovat myös valmiimpia hyödyntämään tutkimustietoa tehokkaammin oman toimintansa tukena. Tarvitaan siis aktiivista pohdintaa tiedon käytettävyydestä prosessin eri vaiheissa. Ei vain silloin kun tutkimus on jo valmis”, Kalliomäki sanoi.
Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara Alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmästä iloitsikin siitä, että alueilla on olemassa jo valmiiksi motivoituneita ja kehittämisorientoituneita toimijoita, jotka haluavat yhteistyöhön tutkijoiden kanssa.
”Monille alueille kun menee ja lähtee tavoittelemaan yhteistyötä, se on todella vireää ja tuodaan niitä omia näkökulmia. Halutaan tutkimus- ja yliopistoyhteistyötä ja totta kai halutaan vaikuttavuutta siltä työltä. Tuntuu helpolta lähteä tavoittelemaan yhteistyötä myös sen pääkampuksen ulkopuolelta silloin, jos se kehittämisorientaatio on jo. Eli siellä on sekä osaamista että haluaa halua käyttää sitä”, Kotavaara sanoi.
Butterfly Venturesin pääomasijoittaja Juho Riskun mukaan yhteistyön laatu ja luottamus ovat avaintekijöitä menestyksen luomisessa.
”Jos puhutaan siitä, että tieto ei leviä alueille tai kuntiin tarpeeksi, en mä syytä yksistään kyllä tutkijoita siitä. Tietoa on paljon, mutta jos ei sitä halua kuunnella tai oikeasti tulkita tai käydä hyvää keskustelua, eihän se johda mihinkään”, Risku sanoi.
Apulaisprofessori ja tutkimusjohtaja Olli Lehtonen Itä-Suomen yliopiston historian ja maantieteen laitokselta avasi seminaarissa sitä, miten alueiden menestymistä voidaan paremmin tukea hyödyntämällä paikkaperustaista aluekehittämisen lähtökohtaa. Aluekehityksessä on huomattava se, että alueet ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia kehitystoimia. Alueilla on esimerkiksi käytössä erilaisia luonnonresursseja, ja infrastruktuurin tila erilainen. Lisäksi sosiaalinen pääoma, se millaisia asukkaita alueella on, vaihtelee. Nämä huomioiden saadaan tarkemmat kriteerit sille, millä tavalla aluekehittämiseen tarkoitettua rahoitusta kannattaa jakaa vaikuttavasti.
”Paikkaperustaisessa aluekehittämisessä tunnistetaan ja ymmärretään se, että alueilla on erilaisia resursseja, haasteita ja kehitysmahdollisuuksia. Sen lisäksi alueilla on hyvin erilainen kyky päästä käsiksi erilaisiin verkostoihin tai hyötyä siitä, mitä esimerkiksi viereisillä alueilla tapahtuu. Meillä ei ole olemassa aluekehittämisen mallia, jota me voisimme monistaa alueelta toiselle”, Lehtonen sanoi.
Alueita ei voi käytännössä laittaa samalle viivalle, kun niitä aletaan kehittää. Lehtosen mukaan paikkaneutraalit tai niin sanotusti aluesokeat toimenpiteet eivät ole tehokkaita. Esimerkiksi alueiden talousrakenteet kehittyvät evoluution myötä hyvin eriaikaisesti.
Itä-Suomen yliopistossa kehitetään Maa- ja metsätalousministeriön käyttöön paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksi, jota voidaan vuosittain päivittää. Ajan myötä saadaan seuranta-aineisto, jonka avulla pystytään helposti arvioimaan sitä, miten alueet kehittyvät Suomessa. Indeksit liittyvät sijaintihaittaan ja kehityshaittaan.
Lehtosen mukaan sijaintihaitta kuvaa sitä, miten alueet pystyvät hyötymään viereisten alueitten työpaikkakehityksestä tai myönteisestä työllisyyskehityksestä. Kehityshaittaa tarkastelemalla pystytään tunnistamaan asioita, jotka hidastavat tai heikentävät alueen kehitystä. Ennen kaikkea pystytään tunnistamaan se, kuinka voimakkaasti nämä asiat vaikuttavat alueen kehitykseen.
”Eli ei riitä se, että tiedetään, että puutteellinen infrastruktuuri heikentää jonkun alueen kehitystä, vaan täytyy tietää, kuinka iso rooli infrastruktuurilla on siinä kehityksessä”, Lehtonen havainnollisti.
Lehtonen kertoi, kuinka Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ohjelmakaudella 2014–2020 jaettiin 580 miljoonaa euroa ELY-keskusalueille perustuen niiden maaseutualueiden väestöosuuksiin sekä ELY-keskuksen aikaisempaan kehittämisrahoitukseen.
”Tällaisen kehittämisvarojen jakamisen alueille voidaan tulkita olevan aluesokea, koska esimerkiksi ne tavoitteet, joita tähän maaseudun kehittämisohjelmaan oli nostettu esille, eivät näkyneet millään tavalla siinä, miten sitä rahoitusta jaettiin alueille. Tähän me ollaan nyt herätty”, Lehtonen sanoi.
Lehtosen mukaan uudenlaisella rahoitusmallilla Suomesta ei löytynyt kahta aluetta, joiden rahanjakoperusteet olisivat olleet samat. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla yli puolet rahoituksesta määräytyi infrastruktuurin ja alueen sosioekonomisen aseman kehittämisen perusteella.
Ossi Kotavaara avasi seminaarin paneelikeskustelua varten lisää sitä, mitä paikkaperustainen tutkimus voi kertoa esimerkiksi yritysten työllistämisvaikutuksista. Hänen mukaansa mikroyritysten merkitys korostuu maaseutumaisilla alueilla, ja niiden kehittämiseen panostaminen tasapainottaa myös aluerakenteen kehitystä.
”Mikroyritykset ovat merkittävä työllistäjä. 24 prosenttia yritysten työpaikoista ja yhdessä pienten yritysten kanssa 40 prosenttia työpaikoista on näissä yrityksissä. Monissa maaseutukunnissa mikroyritykset työllistävät jopa 70 prosenttia yrityksiin työllistyvistä henkilöistä”, Kotavaara kertoi.
Yritysten kasvu ei silti ole kaikilla maaseutualueilla suurta. Kotavaaran mukaan suurten kaupunkiseutujen ulkopuolella on vähän keskittymiä, joissa aktiivisesti toimivien yritysten määrä on kasvussa. Silti joitakin poikkeuksia on.
”Pohjois-Pohjanmaalta erottuu Oulun seudun vahvan vedon lisäksi Nivala-Ylivieska-Sievi -alue myönteisenä kokonaisuutena”, Kotavaara kertoi.
Kotavaara kiinnitti huomion myös yritysten ja väestön määrään, joka laskusuunnassa ollessaan haastaa maaseudun resilienssiä.
Kotavaara esitteli Kerttu Saalasti Instituutin Alueellisen erinomaisuuden tutkimusryhmässä selvitettyjä tilastoja ja niiden pohjalta tehtyjä karttoja, jotka havainnollistavat nyt uudella tavalla esimerkiksi pienten- ja mikroyritysten palvelu- ja tavaravientiä eri alueilla. Kuntatasolla vaihtelut viennin osalta ovat merkittäviä.
Kotavaaran mukaan Suomessa on vahvoja mikro- ja pienten yritysten vientialueita. Siellä on osoitettua kykyä, osaamista ja mahdollisuuksia. Samalla on hyvin ilmeistä, että tyypillistä aluetta kartalta ei löydy. Nivala on huomionarvoinen vertailukohta muille alueille.
”Jos yritykset veisivät yhtä paljon kuin täällä Nivalassa keskimäärin viedään eli mikroyritysten ja pienten yritysten osalta noin puoli miljoonaa tuhatta henkilöä kohden, niin tällä keskiarvolla Suomen mikrot ja pienet veisivät jo 2,8 miljardia euroa, jos joka paikassa vietäisiin samalla tavalla. Pääkaupunkimme on myös mikro- ja pienten yritysten vahvaa vientialuetta, mutta jos väestöön suhteutettuna katsotaan vientipaikkakuntia mikron ja pienten osalta, Isokyrö, Hanko ja Pello menestyvät vielä tätä paremmin”, Kotavaara selitti.
Kotavaaran tutkimuksissa on tullut ilmi, että monet maaseutumaiset alueet menestyvät erikoisella tavalla haasteista huolimatta. On syntynyt toimivia vientiekosysteemejä, jotka antavat potkua liiketoiminnalle ja alueiden menestymiselle.
”On jotenkin todella hämmästyttävää, kuinka isoja alueelliset erot ovat. Erityisesti se on vielä hämmästyttävää, kuinka jotkut alueet kasvavat infrastruktuuri- tai sijaintiolosuhdetekijöistä huolimatta. Tutkimuksellisesti totta kai, jos ajatellaan kaupunkiseutujen mittakaavaetuja, siellä yritykset ovat kasvuympäristössä, mutta monissa maaseutumaisissa olosuhteissa löytyy myös kasvavia ja vientiin ponnistavia yritysekosysteemeitä”, Kotavaara jatkoi paneelissa.
Osuustoimintakeskus Pellervon toimitusjohtaja Mari Kokko nosti paneelissa esiin yrittäjien intohimon ja halun rakentaa uutta alueellisenkin menestyksen kasvualustana. Kokon mukaan olisi kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka alueen kulttuuri ja ilmapiiri luodaan sellaiseksi, että se rohkaisee ja kannustaa. Kokko mainitsi osuuskuntatoiminnan yhtenä matalan kynnyksen tapana tutustua yritystoimintaan yhdessä muiden kanssa. Erityisesti nuorille tämä voi olla varteenotettava vaihtoehto aloittaa yrittäjänä.
”Osuuskuntien lähtökohtahan on se, että se kokoaa ihmisiä yhteen. On yhteinen ongelma, jota halutaan lähteä ratkaisemaan. Sitä kautta osuuskuntapohja toimii hyvänä väylänä ja kokeilumahdollisuutenakin testata omaa yritysideaa, tehdä yhdessä ja keskittyä niihin omiin vahvuuksiinkin myös”, Kokko kertoi.
Neuvonnan löytäminen ja saaminen eri vaiheissa on myös Kokon mielestä olennaista, jos toivotaan yritykselle myös vientiä ja kansainvälistymistä.
”Tietysti täytyy olla osaamista, halua ja resursseja siinä yrityksessä sitä tehdä. Mutta näillä yrityspalveluilla, mitä on tarjolla, on tosi iso keskeinen rooli siinä. Kun miettii yrittäjyyden polkua, siellä on se aloittava yrittäjä, joka tarvitsee yrityksen perustamisneuvontaa, ja sitten on se, joka työllistää, kasvaa ja vie”, Kokko sanoi.
Butterfly Venturesin pääomasijoittaja Juho Risku korosti myös yhteistyön merkitystä niin yrityksissä kuin alueellisen kehittämisen pohjana. Hänelle hyvät kumppanuudet voivat olla jopa verohelpotuksia merkittävämpi tekijä alueelliselle menestymiselle. Risku haki vertailukohtaa start up -maailmasta: miten start upit voivat haastaa jättiläiset?
”Mä luulen, että alueilla on vähän samantyyppisiä juttuja. Se iso syy siihen on, että start up on organisaationa huomattavasti ketterämpi ja lähtökohtaisesti se yhteistyön merkitys on tosi iso. Se tiimi, joka sen tekee, on aivan jäätävän tärkeä juttu. Jos halutaan, että alueen taloudellinen kehitys menee eteenpäin, paljon tärkeämpää kuin verohelpotukset tai joku muu ulkoa asetettu juttu on se, kuinka laadukasta ja hyvää se yhteistyö on, miten paljon ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ja tekevät hyvällä otteella töitä yhdessä”, Risku sanoi.
Olli Lehtonen nosti esiin väestön ikääntymisen ja vähenemisen ja sen, kuinka siihen pitäisi paitsi varautua, myös osata visioida tulevaisuutta nämä tosiasiat huomioiden. Nämä pitäisi ottaa huomioon myös kuntien strategiatyössä. Lehtonen on huomannut selvityksissään, kuinka jo kuntien strategioita katsomalla voi ennakoida, mitkä alueet menestyvät ja mitkä eivät.
”Monesti meillä aluekehittämisessä - ja yleisestikin kunnissa - strategiat eivät ole ehkä kiinni tässä hetkessä. Kun me ollaan esimerkiksi analysoitu näitä kuntastrategioita, niin kyllä sieltä selkeästi nousevat esille ne kunnat, jotka painottavat osaamista, tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Se näkyy jo kuntastrategioissa. Kasvavilla kunnilla niistä löytyy sanat: innovaatio, tutkimus, kehittäminen, osaaminen ja koulutus. Taantuvissa taas strategioissa puhutaan hyvin paljon taloudesta. Puhutaan siitä, että ollaan kiinni niissä ongelmissa, joita nyt kohdataan eikä osata katsoa, mitkä asiat tulevaisuudessa loisi sitä kasvua, eli miten pystyttäisiin tulevaisuudessa uudelleen kasvamaan nykyistä pienempänä”, Lehtonen sanoi.
Lehtosen mielestä koulutukseen ja osaamisen vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet ovat aivan aliresursoituja suhteessa siihen, kuinka vaikuttavia ne olisivat.
”Painopistettä pitäisi suunnata innovaatioihin ja ajatuksiin, joista oikeasti se talouskasvu tulee eikä ehkä niinkään sinne kiinteään pääomaan, niihin koneisiin ja laitteisiin, jotka ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättä kuitenkaan lopulta tuota sitä talouskasvua”, Lehtonen sanoi.
Juho Risku arvioi, että esimerkiksi Kotavaaran esille tuoma Nivalan lähialueen poikkeuksellinen vireys viennillä mitattuna on yhteydessä siihen, miten siellä tehdään kunnallispolitiikkaa. Myös luottamus aluetoimijoiden ja tutkimusta tekevien välillä on olennaista.
”Mun veikkaus on, että täällä on vireä ja hyvä kunnallispolitiikka myös, mikä ehkä on osittain siinä ollut takana, että on saatu päätöksiä tehtyä ja on pystytty toimimaan tiedon varassa ja tekemään ketterästi päätöksiä. Jos ei sitä luottamusta ole, sitä tietoakaan ei pystytä käyttämään”, Risku sanoi.
Mari Kokon mukaan myös yritysten ja oppilaitosten yhteistyö on menestyvän tulevaisuuden luomisessa tärkeää. Tutkimus- ja innovaatiotoimintaan pitää satsata ja tehdä valintoja pitkäjänteisesti.
”Osaavan työvoiman pula on kautta maan kaikilla toimialoilla tällä hetkellä akuutti tilanne. Vaikka kohti taantumaa ollaan menossa, se on meillä ajankohtainen teema. Miettivätkö maakunnan liitto, yliopistot ja korkeakoulut yhdessä siellä alueella, mikä se oma vahvuustekijä alueella on, mihin halutaan satsata? Jos meillä on jaossa vaikka aluekehitysvaroja, kuinka ne tullaan suuntaamaan?” Kokko pohti.
Juho Risku kannusti yrittäjiä, tutkijoita ja muita alueen kehittämiseen osallistuvia tekemään rohkeasti kokeiluja.
”Ihan samalla tavalla kuin markkinataloudessa juttu on, että erilaisia asioita kokeillaan ja osa niistä kuolee ja osa kehittyy. Ihan samalla tavalla pitäisi olla systeeminen lähestymistapa siihen, että aluekehitys kehittyy. Kokeillaan erilaisia juttuja, mutta pitäisi myös mitata, että mikä oikeasti toimii, ja mikä ei toimi tai ole tehokasta. Ei muuta kuin hautaan ja otetaan joku uusi juttu tilalle”, Risku sanoi.
Mari Kokko muistutti, että kokeilukulttuurin taustalla on riittävä rahoitus.
”Jos yritys haluaa kasvaa ja kansainvälistyä, se tarvitsee myös rahoitusta. Sitten on myös riskirahoitus. Kaikki yritystoiminta ei aina onnistu. Täytyy olla myös rohkeutta siinä rahoittajan roolissakin miettiä, kuinka tuetaan tätä kokeilua”, Kokko sanoi.
”Jotain, mitä mä haluaisin nähdä, olisi varhaisen kasvuvaiheen viennissä menestyvien alueiden - tiedollinen benchmarkkaus. Kerrotaan kaverillekin siitä, mikä toimii. Ollaan kuitenkin Suomi Oy Ab:ssä samassa veneessä siltä osin. Jaetaan tietoa, opitaan toisilta”, Ossi Kotavaara summasi.
Kerttu Saalasti säätiö ja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti jakoivat nyt toista kertaa palkinnon merkittävästä mikroyrittäjyyttä tai yrittävää kulttuuria edistävästä tutkimuksen, koulutuksen tai yhteiskunnallisen vaikuttamisen saavutuksesta. Taiteilija Kalervo Kallion tekemän Marjanpoimija-reliefin ja 5 000 euron rahapalkinnon sai tällä kertaa yrittäjyyden professori Ulla Hytti Turun yliopistosta.
Professori Ulla Hytti on työskennellyt yrittäjyyden tutkimuksen parissa vuodesta 1996. Vuodesta 2021 alkaen professori Ulla Hytti nimitettiin eurooppalaisen yrittäjyystutkijajärjestön European Council for Small Businessin presidentiksi. Hytin tutkimusfokus kohdistuu yrittäjyyteen erityisesti yksilön näkökulmasta.
Palkinnon myöntäjät näkivät, että professori Ulla Hytti on edistänyt korkeatasoisena yrittäjyystutkijana esimerkillisesti mikroyrittäjyyttä ja yrittävää kulttuuria erityisesti yrittäjyyskasvatuksen osaamisalueella sekä alueellisesti, kansallisesti että kansainvälisesti.
Hytti toi kiitospuheessaan esiin sekä yrittämisen haasteita että mahdollisuuksia, jotka meillä ovat erityisen hyviä.
”Yritysten perustamisaste on Suomessa matalampi kuin esimerkiksi joissain verrokkimaissa vieläkin. Ja esimerkiksi naisten, korkeakoulutettujen ja nuorten yrittäjyys ikään kuin laahaa perässä verrokkimaihin verrattuna. Se, mikä on hyvä uutinen niin poliitikoille kuin kaupungin edustajille, on se, että Suomessahan yrittäjyyden edellytykset ovat ihan priimaa, ihan maailmanluokkaa. Jos mietitään tukitoimia, jos mietitään rahoituksen saatavuutta, siellä ei tarvita enää uusia instrumentteja. Mutta siihen yrittäjyyskulttuuriin täytyy vielä pystyä vaikuttamaan ja ehkä juuri nämä yhteistyön mallit ja yhdessä tekeminen sitä tukevat”, Hytti sanoi.
Kerttu Saalasti -seminaarissa julkistettiin myös kolme merkittävää lahjoitusta vuoden 2023 kansainväliseen hakuun avattavalle mikroyrittäjyyden professuurille. Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun yhdessä perustama professuuri on ensimmäinen laatuaan Suomessa.
Joki-Pohjanmaan, Suomenselän ja Alavieskan Osuuspankit antoivat yhteislahjoituksen 50 000 euroa ja Nivalan kaupunki saman verran. Lisäksi Raahen kaupunki lahjoitti 25 000 euroa. Uuden professuurin kokonaisbudjetti vuonna 2023 alkavalle viiden vuoden ajanjaksolle on vähintään 600 000 €. Ensimmäisen viisivuotiskauden kustannukset katetaan suoraan professuurin tukemiseen kohdennetuista lahjoitusvaroista. Jatkossa professuuri vakinaistetaan yliopiston käytänteiden mukaisesti ja Oulun yliopisto vastaa tehtävän aiheuttamista kustannuksista perusbudjetoinnin kautta.
”Haluamme tällä lahjoituksella tukea Oulun yliopistoa ja sen Kerttu Saalasti Instituutin tekemää valtakunnallista mikroyrittäjyyden tutkimusta ja koulutusta. 94 prosenttia maamme yrityksistä on alle 10 henkilön mikroyrityksiä ja niillä on merkittävä rooli työllisyyden ja alueellisen hyvinvoinnin edistäjänä. Nämä asiat ovat myös osuuspankkeja lähellä, joten siksi kohdistamme lahjoituksemme mielellämme juuri mikroyrittäjyysprofessuuriin”, totesi toimitusjohtaja Markku J. Niskala Joki-Pohjanmaan Osuuspankista.
"Nivalan kaupungille on merkityksellistä osallistua Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin mikroyrittäjyyden professuurin tukemiseen, sillä valtaosa suomalaisista yrityksistä on mikroyrityksiä. On tärkeää, että myös tieteellisen tutkimustiedon avulla voimme alueellisesti ja valtakunnallisesti tehdä oikeanlaisia toimenpiteitä yrittäjyyden edellytysten ja kasvun tukemiseksi”, sanoi Nivalan kaupunginjohtaja Päivi Karikumpu.
Karikumpu totesi Kerttu Saalasti säätiön hallituksen puheenjohtajan roolissa esittämässään loppupuheenvuorossa, että Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti toteuttaa alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti vaikuttavia tutkimus-, kehitys ja koulutushankkeita laajan yhteistyöverkoston avulla.
”On tärkeää, että tutkimukseen perustuvan tiedon avulla voidaan tehdä toimenpiteitä uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja yrittäjyyden edistämiseksi. Omalla verkostollaan Instituutti tuo kansainväliset verkostot ja yhteistyökumppanit lähelle alueemme toimintaa. Tutkimustoimintaa tapahtuu myös omalla alueellamme. Alueellisella vaikuttavuudella on merkitystä ja uskon, että se auttaa myös alueemme kilpailukyvyn kehittymisessä”, Karikumpu sanoi.
Seminaarin tallenne on katsottavissa Oulun yliopiston YouTubessa.
Kirjoittaja: Minna Kilpeläinen, viestintäasiantuntija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus