Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Pari vuotta sitten ryhdyin yrittäjäksi tietäen, että matka ei tule olemaan helppo. Ensimmäiset kaksi toimintavuotta ehtivät ajoittain antaa viitteitä tien kivikkoisuudesta. Kolmas vuosi, tämä, jota nyt elämme, alkoi kuitenkin jo oikein lupaavasti. Tammi- ja helmikuu olivat jo todella vilkkaita. Vaikutti siltä, että kova työ oman toiminnan tunnetuksi tekemisen eteen alkoi vähitellen tuottaa tulosta.
Sitten tuli maaliskuu ja päivä päivältä lähenevä tuntematon uhka, joka lopulta pysäytti lähes koko maailmantalouden. Valokuvaajana se tarkoitti kuvauskalenterin tyhjenemistä ja jännittämistä erityisesti kesän hääsesongin suhteen.
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.
Mielestäni yhteiskunta on jopa yllättävän hyvin tullut vastaan yritysten ahdingossa. Mielestäni tälläisessä tilanteessa on tärkeää turvata terveellä pohjalla olevan yritystoiminnan jatkuminen niin kriisin aikana kuin sen jälkeenkin. Sekä Business Finlandin, että Ely-keskuksen yrityksen kehittämiseen suunnatut avustukset ovatkin tässä mielessä hyviä ratkaisuita, vaikka yritysten mahdollisia kassakriisejä niistä ei olekaan ratkaisemaan.
Vaikka ymmärrän, että täydellistä mallia ei tällaisessa tilanteessa ole olemassakaan, niin yhden asian kohdalta olen kuitenkin koettanut esittää huoleni aina ministeriä, ministeriötä ja Ely-keskusta myöden.
Minulle on kuitenkin viime päivinä syntynyt vaikutelma, että Suomen yrityskenttä on päätöksenteossa jaettu kahtia. Ensiksi tulee ”oikeat yritykset”. Sellaiseksi pääsee, kun työllistää jonkun muunkin kuin yrittäjän itsensä. Sitten on yksinyrittäjien yritykset, joita on reilusti yli puolet Suomen yrityksistä. Havaintojeni pohjalta olen yksinyrittäjänä aavistuksen huolissani kasvuhaluisten yksinyrittäjien puolesta.
Älä ymmärrä väärin: yksinyrittäjille on luotu omat tukimallinsa, jotka auttavat yksinyrittäjiä selviämään ainakin, mikäli yritystoiminnan kulurakenne on matala. Yksinyrittäjällä on mahdollisuus hakea kunnalta 2000 euron tukea yritystoiminnan olemassa oleviin kuluihin, sekä sen rinnalla laajennettua yrittäjän työttömyyskorvausta.
Ongelma on, että ainakaan tätä kirjoittaessani ei ole julkistettu minkäänlaista vastaavaa kehittämistukimallia, joka mahdollistaisi yksinyrittäjien yritystoiminnan kehittämisen koronakriisin aikana, kuten muilla yrityksillä. Aivan kuin yksinyrittäjien liiketoiminta nähtäisiin ”oikeaan yrittäjyyteen” pystymättömien näpertelynä, jonka kehittämiseen ei kannata panostaa ainakaan yhteiskunnan varoja.
Suomessa on yli 180000 yksinyrittäjää. Joukossa on varmasti myös tuhansia kasvuhakuisia yrittäjiä, joiden tavoitteena on jossain vaiheessa hakea kasvua myös työllistämällä. Mikäli yksinyrittäjät jätetään kehittämisavustusten ulkopuolelle, asetetaan yritykset epäreiluun kilpailutilanteeseen, kun yhden hengen työllistävä yrittäjä voi kehittää toimintaansa 80 prosenttisesti ulkopuolisella rahoituksella yksinyrittäjän keskittyessä selviämään romahtaneella kassavirralla ja kuuden kuukauden normaalien yritystoiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen suunnatulla 2000 euron kertakorvauksella.
Ulottamalla tarveharkintaiset kehittämisavustukset myös yksinyrittäjien yrityksiin voitaisiin mahdollisesti jopa nopeuttaa kasvuhaluisten yksinyrittäjien siirtymistä työllistäviksi yrittäjiksi. Mikäli edes 1 % Suomen yksinyrittäjistä pystyisi toimintansa kehittämiseen suunnatun tuen turvin kehittämään toimintaansa siten, että kykenee seuraavan kolmen vuoden aikana työllistämään edes yhden henkilön, tarkoittaisi tämä noin 2000 uuden työpaikan syntymistä nykyisten yksinyrittäjien yrityksiin. Uskon vahvasti todellisen lukeman olevan jossain 5 - 10 prosentin paikkeilla. Tämä tarkoittaisi työllisyysvaikutuksissa 10000 - 20000 uutta työpaikkaa.
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.
Koska mahdollisuuteni vaikuttaa valtakunnantason päätöksentekoon jäävät lähinnä kommentointiin Twitterissä, ei minun juurikaan maksa vaivaa uhrata siihen enempää aikaani ja ajatuksiani. Sen sijaan voin tehdä paljon selvitäkseni tämän erikoisen ajan yli ja tullakseni tilanteen normalisoiduttua entistä vahvempana takaisin, yhteiskunnan tukemana tai ilman! Olen yksinyrittäjä. Mikä on sinun supervoimasi?
Olen aina kokenut toimivani tehokkaimmillani vaikeissa tilanteissa kiireen tai muun paineen alla. Pakko on paras muusa, kuten sanotaan. Olenkin päättänyt täyttää hiljentynyttä kalenteriani oman yritystoimintani kehittämisellä.
Tähän mennessä olen mm. tuotteistanut ja lanseerannut kaksi uutta poikkeusoloihin suunnattua kuvauspakettia, toinen B2C- ja toinen B2B -asiakkaille. Olen tuotteistanut olemassa olevia kuvauksiani asiakaslähtöisemmiksi ja helpommin ostettaviksi tehden tuotteistuksen kanssa samalla nettisivujeni uudistamista. Olen hahmotellut tulevien nettisivujeni alasivujen keskinäisen hierarkian millimetripaperille ja selvittänyt ja suunnitellut yritykseni digitaalisia palveluita aina asiakkaiden kuvavalintojen tekemisestä ja maksamisesta erilliseen valokuvatuotteiden verkkokauppaan.
Ne saa luun kurkkuun saa ku tulosta taas teen.
Olen hahmotellut käytännössä koko yritystoimintani uuteen uskoon ja tehnyt kolmiportaisen viisivuotissuunnitelman. Viisivuotissuunnitelman kolmannella portaalla yritykseni työllistäisi ainakin yhden henkilön. Olen useana aamuna avannut tietokoneeni yhdeksältä ja sulkenut sen 14 tuntia myöhemmin. En toki ole työskennellyt koko päivää aktiivisesti, mutta ajatukset ovat pyörineet täysillä koko ajan. Olen käynyt pyöräilemässä saadakseni ajatuksilleni huilia ja joutunut pyörälenkillä pysähtymään ja pukemaan ajatuksiani sanoiksi, etten unohda niitä ennen kuin ehdin takaisin kotiin.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
Olen saanut omalta ”sitten kun” -listaltani paljon asioita tehdyksi. Samalla to do -listani tuntuu vain kasvavan uusien ideoiden myötä.
Joinain päivinä olen ollut todella väsynyt, lähes lamaantunut. 90 % päivistä olen kuitenkin ollut virtaa täynnä uusista ideoistani ja vienyt eteenpäin niitä kehittämistoimia, joita kykenen itse toteuttamaan ja etsinyt ratkaisumalleja niille, joihin oma osaamiseni ei ehkä riitä ja joihin kassani näissä oloissa taivu. Tässä suurena apuna on ollut myös Lapin mikroyrittäjien kasvuverkosto, jonka kautta olen paitsi saanut laajennettua omaa kontaktiverkostoani, myös saanut vinkkejä ja ideoita, sekä konkreettisia työkaluja oman toiminnan kehittämisen avuksi.
Olemme nyt kokemassa niin suuria haasteita, etten keksi, miten rauhan aikana enää voitaisiin paremmaksi - tai pahemmaksi - pistää. Näistä haasteista huolimatta ja osin niiden vuoksikin haluan kuitenkin edelleen tehdä töitä yrittäjänä. En odota, että tie vastaisuudessakaan olisi mitään muuta kuin kivikkoinen. Koen kuitenkin omilla toimillani voivani vaikuttaa siihen, miten tasainen kivetys on vai kompastunko louhikkoon. Tiedän, että selviän tästä ja kun tilanne normalisoituu, olen entistä vahvempi. Tiedän sen, koska olen päättänyt niin.
Toivon että sinäkin, hyvä yrittäjäkollegani, jaksat taistella vallitsevia vaikeuksia vastaan. Tämä maa tarvitsee yrittäjiä myös huomenna!
Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin.
Kursivoidut tekstit ovat lainauksia Elastisen biisistä Eteen ja ylös, joka on itselleni toiminut tässä tilanteessa eräänlaisena voimabiisinä.
Tsemppiterveisin Meri-Lapin sydämestä Keminmaalta,
Jarno Vuorinen
Valokuvaaja, yrittäjä
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Oulun yliopiston mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE®:n blogissa 04/2020.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus